Kirjoittaja Aihe: Tapaus MV Estonia  (Luettu 14646 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Chezor

  • Konkarijäsen
  • ****
  • Viestejä: 600
Tapaus MV Estonia
« : Toukokuu 09, 2014, 10:10:31 ap »
  •   +1
  • Matkustaja-autolautta MV Estonia upposi Itämereen keskiviikkona 28.9.1994 arviolta noin kello 01:48 – 01:55 (Viron ja Suomen aikaa) reitillään Tallinnasta Tukholmaan. Estonian tuho oli Euroopan suurin merikatastrofi sitten toisen maailmansodan. Aluksella väitetään olleen onnettomuushetkellä ainakin 989 ihmistä, joista ainoastaan 137 selviytyi hengissä. Kuolleiden tai kadoksissa olevien kokonaismäärä olisi siten 852. Yksi katastrofista elossa säilyneistä kuoli myöhemmin sairaalassa. Vedestä ja pelastuslautoilta löydettiin - pelastusoperaation aikana ja seuraavien päivien kuluessa - kuolleina 92 ihmistä. Myöhemmin Suomenlahden alueelta löydettiin vielä kaksi ruumista, yksi avomereltä ja yksi Viron rannikolta. Kuolleet edustivat 17 eri kansalaisuutta. Suurin osa uhreista oli ruotsalaisia ja virolaisia. Ruotsin kansalaisia menehtyi 501, virolaisia 285 ja suomalaisia 10. Ruotsin kansalaisten joukossa oli myös ruotsinsuomalaisia. (On väitetty, että aluksella salakuljetettiin lisäksi arviolta noin 150 - 170 Irakin kurdia. Tämä nostaisi kuolleiden tai kadoksissa olevien lukumäärän peräti noin 1.002 - 1.022:een.)   

    MV Estonian kansainvälisen tutkintakomission (JAIC) taholta katastrofin syytä on pohdittu seuraavaan tapaan: ”Onnettomuuden syy oli, että visiirin kiinnitykset murtuivat niiden lujuuden ylittäneen ulkoisen kuorman takia. Tämän jälkeen visiiri hakkasi keulakantta ja visiiri putosi mereen avaten rampin. Lähes vasta-aallokkoon kulkeneen aluksen avoimesta rampin aukosta syöksyivät vesimassat sisään aiheuttaen nopeasti aluksen kallistumisen” (Muistio Viron hallituksen MV Estonian kansainvälisen tutkintakomission entisille jäsenille esittämistä kysymyksistä). 

    Monet Estonian katastrofista eloonjääneet henkilöt, uhrien omaiset ja ystävät, menehtyneiden omaisten järjestöt, laivanrakennuksen asiantuntijat, tutkijat, tutkimusinstituutit, poliitikot, tietokirjailijat, toimittajat ja muut totuudenetsijät ovat esittäneet perusteltua ja yksityiskohtaista kritiikkiä JAICin jäseniä, työskentelyä ja tutkintaa samoin kuin itse JAICin tutkintaraporttia kohtaan. 

    Nyt aloitetussa blogiesityksessä tapaus MV Estoniaa tarkastellaan paitsi virallisten ja virallisluonteisten asiakirjojen valossa myös viranomaistoiminnan ulkopuolisten tutkijoiden raporttien näkökulmasta. Tarkoituksena on valottaa Estonian uppoamista mahdollisimman monipuolisesti ja esitellä katastrofista esitettyjä teorioita. Tarve katastrofin laaja-alaiseen valottamiseen on ilmeinen: Suomessa ei ole käyty Estonian uppoamisesta yhtä laajaa debattia kuin Ruotsissa ja Virossa. Estonian katastrofi edellyttää uutta puolueetonta ja riippumatonta tutkintaa. Estonian hylky uhreineen tulisi nostaa merenpohjasta. Vasta aluksen nostaminen saattaisi paljastaa luotettavasti laivan uppoamisen syyn.

    Tutkimuskonsortio SSPA:n tutkimuspäällikkö Claes Källström on todennut: ”Sanningen är att Estonia ligger med styrbordsidan nedåt och den sidan har aldrig kunnat inspekterats, av dykare eller fjärrstyrda kameror.” [Totuus on, että Estonia makaa aluksen oikea puoli alaspäin, ja sitä puolta eivät sukeltajat tai kauko-ohjatut kamerat ole koskaan voineet tarkastaa.]   
    ¤
    JAICin raportin ja asianomaisten hallitusten ja viranomaisten toiminnan arvostelijoihin on kuulunut Estonian uhrien omaisten yhdistys Estonia Litigation Association (ELA). Yhdistys perustettiin 10.6.2002 Grännassa (Ruotsi) suojelemaan uhrien omaisten ja eloonjääneiden etuja ja paljastamaan Estonian uppoamista koskevat virallisen salailun valheet. (”To protect the interests of the relatives and survivors and expose the lies of the official cover-up behind the sinking, ELA was established on 10 June 2002 in Gränna, Sweden.") ELA toivoo, että sen toiminta johtaa Estonian uppoamisen todellisen syyn (the true cause of the sinking) paljastumiseen.

    Myöskään riippumaton faktaryhmä (The Independent Fact Group) ei ole ollut tyytyväinen kansainvälisen tutkintaryhmän (JAIC) työskentelyyn tai raporttiin. Sanottu faktaryhmä muodostettiin vuoden 1999 alussa tuomaan jäsentyneesti ja järjestelmällisesti selvyyttä moniin Estonia-katastrofia koskeviin kysymysmerkkeihin. Faktaryhmän mukaan kansainvälisen tutkintakomission (JAIC) työn suhteen samoin kuin onnettomuuden ja sen traagisten seurausten poliittisen, juridisen ja mediakäsittelyn osalta oli esiintynyt huomattavan paljon spekulointia. (”The Independent Fact Group was formed in early 1999 to clear up the many question marks about the MV Estonia disaster, in a structured and methodical manner. There has been considerable speculation concerning the efforts of the Joint Accident Investigation Commission [JAIC] and the political, legal and media treatment of the accident and its tragic consequences.”)

    Varsin voimakasta kritiikkiä kansainvälisen tutkintakomission (JAIC) jäseniä ja raporttia kohtaan on esitetty saksalaisen asiantuntijaryhmän (The German Group of Experts; GGE) tutkintaraportissa (Investigation Report on the capsizing on 28 September 1994 in the Baltic Sea of the Ro-Ro Passenger Vessel MV Estonia; Investigation Report / GGE) ja saman raportin ajankohtaistetussa asiakirjassa (Update to the Investigation Report on the capsizing on 28 September 1994 in the Baltic  Sea of the Ro-Ro Passenger Vessel MV Estonia; Update to the Ivestigation Report / GGE).

    GGE:n ajakohtaistetussa asiakirjassa (Update to the Investigation Report / GGE)  marraskuulta 2006  on todettu muun ohella seuraavaa: "(...) the evidence indicating the existence of a large hole in the starboard hull [todistusaineisto, joka osoittaa laajan rei'än olemassaolon laivan rungossa oikealla puolella] at the forepart of the cardeck has been confirmed by the scientific evaluation of the respective video footage by a soil expert."

    Sanotussa asiakirjassa todetaan edelleen seuraavaa: "The various examinations of the metal samples cut off of the starboard front bulkhead carried out by different institutes do prove that there had been an explosion (...)." [Eri insituuttien suorittamat tutkimukset aluksen oikealta puolelta etulaipiosta leikatuista metallinäytteistä osoittavat räjähdyksen tapahtuneen.]

    "By means of the brilliant video footage produced by the Rabe / Bemis divers it was for the first time possible to explore the actual condition of the front bulkheads and the bow ramp much better and in much greater detail. By combination of this material with the already existing visor photos and repeated evaluation of same it has been shown that the visor had  most probably  been pushed up by an explosion" [(...) visiiri oli  mitä todennäköisimmin  saatu nousemaan räjähdyksellä]. "This fact seems to be known by surviving crew members from Estonia." [Tämän tosiseikan näyttävät tuntevan Estonian eloonjääneet miehistön jäsenet.]

    Mainitun saksalaisen asiantuntijaryhmän (GGE) raportissa (toukokuulta 2000) on JAICin raportin osalta todettu muun ohella seuraavaa: "The casualty scenario is not convincing." [Onnettomuusskenaario ei ole vakuuttava.] "It is indisputable that the ramp is still fixed to the wreck. Had the ship indeed steamed against the sea with her ramp resting on the forepeak deck, the ramp would no doubt have been torn off by one of the first waves hitting it in that status.
    There are (...) other problems with the JAIC Report which actually render it worthless" [JAICin raportin osalta on (...) muita ongelmia, jotka tekevät sen arvottomaksi]:

    "The first such problem is the composition of the JAIC. Member of same was Mr Neidre. Mr Neidre was the head of the Navigation Department of ESCO still at the time of his participation in the investigation. The investigation of the activities of precisely this department in conjunction with Estonia was one of the tasks of JAIC. Neidre therefore did indeed investigate his own doings. And he kept doing so even after his dismissal, tolerated by the other members of the JAIC. One of the few principles that are generally accepted in democratic states is that no judge or civil servant is allowed to make a decision in the exercise of the public powers vested into him/her which concerns himself. Any violation of this principle renders such decision invalid and subject to removal by the judiciary."

    "The second problem are the methods chosen by the JAIC for the treatment of evidence. The destruction, manipulation and suppression of vital evidence by public servants in the execution of their duties constitutes a behaviour totally unacceptable in democratic societies and usually subjects the offender to criminal prosecution. The evidence presented by the German 'Group of Experts' for such treatment of evidence vital to the investigation into the causes for the Estonia catastrophe is - unfortunately - overwhelming.
    The two flaws in the Report of the JAIC described above disclose a third, namely sloppiness. Whether the JAIC had instructions to perform an investigation with predefined outcome - as is indicated by remarks of Mr. Meister and Mr. Stenström - or whether they did not adhere to such instructions or - finally - whether they were never given to them is irrelevant because by application of due diligence owed by public servants to society the Report would have been flawless in any case. As matters stand now the Report of the JAIC can best be described by repetition of one phrase used by Justice Sheen in his Court Report: From top to bottom the Joint Accident Investigation Commission of Estonia, Finland and Sweden was infested with the disease of sloppiness. It is however appropriate to add here the words "and dishonesty", because the members of the JAIC knew or must have known that their sloppiness would result in harm to all those affected by the catastrophe who had put such great hopes on the due fulfilment of their duties by the members of the JAIC.
    Despite the lack of excuse for sloppiness and dishonesty of the magnitude found here, two persons bear special responsibility for the failure of the investigation of the JAIC: Mr. Olof Forssberg and Mr. Kari Lehtola." [(...) kaksi henkilöä kantaa erityisen vastuun JAICin tutkinnan epäonnistumisesta: Olof Forssberg ja Kari Lehtola].   

    Kansainvälisen tutkintakomission (JAIC) toimintaa ja raporttia ovat arvostelleet kovin sanoin kymmenet Ruotsin ja Viron parlamentaarikot. Perusteltua ja yksityiskohtaista kritiikkiä ovat esittäneet myös – muiden muassa – seuraavat henkilöt: toimittaja-kirjailija Sven Anér; Heiwa Co:n toimitusjohtaja, meriturvallisuusasiantuntija ja laivanrakennusinsinööri Anders Björkman; historioitsija-kirjailija Knut Carlqvist; aikakauslehti DSM:n julkaisija, toimittaja-kirjailija Jan Gillberg; tutkiva toimittaja Jutta Rabe; asianajaja, oikeustieteen tohtori Henning Witte ja toimittaja-kirjailija Drew Wilson.

    Sven Anér, joka on työskennellyt muun muassa Ruotsin televisiossa ja Dagens Nyheterissä, väittää kirjassaan 'Estonia sprängdes!', että Estonia räjäytettiin. Teoksessa esitetään asiaa koskevat tutkimusasiakirjat. Anér esittää kirjassaan YK:lle ja Euroopan unionille vetoomuksen Estonian katastrofin uudelleen tutkimiseksi kansallisvaltioista riippumattomien tutkijoiden toimesta.

    Anders Björkmanin e-kirja 'Katastrofutredning' sisältää yksityiskohtaisen kuvauksen koko Estonia-selvityksestä. Kirja julkaistiin Internetissä kesäkuussa 2000, ja kirjaa on sen jälkeen säännöllisesti päivitetty. Anders Björkmanin kirja '28 september 1994: Estoniabluffen' julkaistiin Internetissä toukokuussa 2002. Björkman pyrkii osoittamaan, että koko Estonia-selvitys on väärennös (en förfalskning) ja hallituksen toimesta suoritettua harhaanjohtamista. - Björkmanin mukaan Estonian katastrofi ei tapahtunut kansainvälisen tutkintakomission (JAIC) raportissa esitetyllä tavalla. Björkmanin mielestä keularampista tulviva vesi ei olisi voinut upottaa Estoniaa JAICin raportissa kuvatulla tavalla. 'Estonia' skulle ha slagit runt och flutit upp och ned vatten på bildäck, och det skedde ju inte. Björkman toteaakin, että Kommissionens händelseförlopp presenterat i figur 13.2 i slutrapporten är totalt orealitiskt och rena skämtet (ibid.). Björkmanin esittämän teorian mukaan syynä Estonian kallistumiseen ja uppoamiseen oli vuoto vesilinjan alapuolella. (Orsaken till att 'Estonia' först fick slagsida och sedan sjönk är läckage under vattenlinjen och vatten som spreds i fler än tre vattentäta utrymmen.) Estonian vuotoa ei ole Björkmanin mielestä selvitetty. Hänen tulkintansa mukaan Estonian keulavisiiri putosi sen jälkeen kun alus oli saanut kallistuman. (Auto)ramppi ei ollut missään vaiheessa auki. (Rampen var aldrig öppen.) - Björkman on todennut omalta osaltaan muun ohella seuraavaa (yksinkertaisin lainausmerkein osoitettu sitaatti sisältää vapaa suomennoksen): 'Itse pidän epämoraalisena istua hiljaa, kun tapahtuu onnettomuus, joka koskettaa kymmeniä tuhansia omaisia ja jota selvittävät onnettomuustutkijat valehtelevat alusta loppuun kolmen maan hallitusten suojelemina, kun minulla on tietoja, jotka osoittavat, että selvittäjät, juuri niin  valehtelevat.') Ja Björkman on kirjoittanut edelleen: ”Jag vet inte varför Kommissionens medlemmar och experter ljuger. Men alla de utredare som jag mött (Stenström, Eksborg, Huss, Sten Andersson, Karppinen) och som jag lyckats se i ögonen, bekräftar med sina blickar att de ljuger. Jag tror att de ljuger för att de tror att de gör allmänheten en tjänst.” (Vapaa suomennos: 'En tiedä, miksi komission jäsenet ja asiantuntijat valehtelevat. Mutta kaikki ne selvittäjät, jotka olen tavannut [Stenström, Eksborg, Huss, Sten Andersson, Karppinen] ja joita olen onnistunut katsomaan silmiin, vahvistavat katseillaan, että he valehtelevat.')

    Knut Carlqvistin kirjassa 'Tysta leken' tutkitaan Estonian uppoamista ja mahdollista räjäyttämistä erityisesti eloonjääneiden kertomusten valossa. Kirja sisältää seuraavat kuusi lukua: 1. Rolf Sörmanin kertomus; 2. Vettä autokannen alapuolella!; 3. Komission tähtitodistajat; 4. Kuusi näkee visiirin riippuvan tallella; 5. Salailu; 6. Miksi Estonia upposi? Kirjassa on asianomainen kirjallisuusluettelo ja henkilörekisteri. 

    Jan Gillbergin kirjassa 'Estonias undergång' selvitetään sitä harhaanjohtamista ja tietojen pimitystä, jonka Ruotsin viranomaiset suorittivat, jotta Ruotsin kansa ja maailma eivät saisi tietää, mitä tapahtui ja ketkä olivat kysymyksessä olevan massamurhan takana (”den vilseledning och den mörkläggning, som svenska myndigheter iscensatt för att svenska folket och världen inte skall få veta vad och vilka, som ligger bakom detta massmord”). 
     
    Jutta Rabe on perehtynyt M/S Estonian haveriin (haaksirikko) 28.9.1994 varsin perusteellisesti. Estonia-kirjansa (Die Estonie: Tragödie eines Schiffsuntergangs. Delius Klasing Verlag. Bielefeld 2002; Estonia: tragedia Itämerellä. Suomentanut Kari Uotinen. Alfamer. Helsinki 2002) julkaistessaan hän oli tehnyt asiasta neljätoista tv-dokumenttia ja reportaasia. Rabe on perustellut kirjansa kirjoittamista ja julkaisemista seuraavaan tapaan: "Historian selittämättömät tapaukset herättävät jokaisessa ihmisessä tiettyä viehätystä. Tätä viehätystä en minäkään tutkivana toimittajana voi kieltää uponneen Itämerenlautan, Estonian, tapauksessa. - Yhä uudelleen ilmeni ja ilmenee uusia vihjeitä, tosiasioita, todistajien lausuntoja ja tutkimuksia, jotka tekevät tapauksen mielenkiintoiseksi. 14 TV-dokumentissa ja reportaasissa olen kertonut rauhanajan suurimman matkustajalaivakatastrofin kaikista erityispiirteistä. Olen keskustellut lukuisten eloonjääneiden kanssa, seurannut omaisten kohtaloita, rakentanut yhteydet kaikkiin tapausta tutkiviin viranomaisiin ja komissioihin sekä asianomaisiin poliitikkoihin. Mutta mitä intensiivisemmin minä tutkin tämän uppoamisen taustoja, sitä enemmän paljastin asiantuntijoiden ja viranomaisten huolimattomasti ja hätäisesti suorittamia tutkimuksia, jotka minun mielestäni eivät palvele totuuden löytämistä, vaan ovat jotan aivan muuta: salaamisyrityksiä, asiakirjojen väärentämistä, todisteiden hävittämistä, tutkijoiden valheellisia lausuntoja sekä samalla todistajanlausuntojen painostamista, jotka olisivat tärkeitä tapahtumien rekonstruoinnille. - Tämä kirja on minun tutkimuksieni lopputulos. Se sisältää myös muutamia olettamuksia, joita tosiasiat tukevat, mutta joita ei ainakaan vielä pystytä todistamaan.

    Henning Witten kirjassa 'M/S Estonia sänktes: nya fakta och teorier om Estoniagate' esitetään todisteita sen käsityksen tueksi, että Estonia upotettiin. Witte pyrkii osoittamaan, miten koko valtaeliitti pitää yhtä pimittäessään totuutta rikollisin keinoin (hela det s.k. etablissemanget håller ihop i en mörkläggning med kriminella medel).  Witte paljastaa, miten Ruotsin 'Psykologisen puolustuksen hallitus' (Styrelsen för psykologiskt försvar), joka on osa armeijan tiedustelupalvelua (Militära underrättelse- och säkerhetstjänsten; MUST), sensuroi valtamediaa. Witten kirja jakautuu kolmeen osaan. Ensimmäisessä osassa tehdään selkoa Estonian uppoamiseen liittyvistä tosiseikoista. Toinen osa sisältää kuvauksia eräistä vaihtoehtoisista katastrofiteorioista mukaan lukien Witten itsensä konstruoiman teorian. Kirjan kolmannessa osassa suoritetaan todisteiden arviointia.   

    Kirjassaan 'The Hole: Another look at the sinking of the Estonia ferry on September 28, 1994' (Diggory Press 2006) Drew Wilson toteaa Estonian uponneen noin 35 minuutissa eli nopeammin kuin kolmen torpedon Itämeren pohjaan upottama saksalaisalus Wilhelm Gustloff tammikuussa 1945. (Wilhelm Gustloffin uppoaminen meren pohjaan kesti noin 50 minuuttia.) Wilson osoittaa kirjassaan, miten 1900-luvulla ennen Estoniaa uponneista laivoista kaikki ne, jotka olivat uponneet vajaassa tunnissa (= vähemmässä kuin 60 minuutissa), olivat törmänneet johonkin esineeseen (Empress of Ireland vuonna 1914, Don Juan 1980, European Gateway 1982, Admiral Nakhimov 1986, Jupiter 1988, Salem Express 1991, Royal Pacific 1992) tai niissä oli tapahtunut räjähdys (Brittanic vuonna 1916) tai ne oli torpedoitu meren syvyyksiin (Lusitania vuonna 1915 ja Wilhelm Gustloff 1945). - Wilsonin selvitysten mukaan ainoa alle tunnissa uponnut alus, jonka osalta virallisesti väitetään, ettei se törmännyt mihinkään esineeseen (esimerkiksi sukellusvene) tai ettei siinä tapahtunut räjähdystä tai ettei sitä torpedoitu, olisi juuri Estonia (mikäli mainitut väitteet törmäämättömyydestä, räjähtämättömyydestä ja torpedoimattomuudesta pitäisivät Estonian osalta paikkansa). - Wilsonin selvitysten mukaan kahdeksan autokannen (= kannet 2-3) alapuolella sijainneella matkustajahyttikannella (kansi 1) oleskellutta matkustajaa on kertonut kannen 1 käytävälle tunkeutuneesta vedestä. Kukaan heistä ei ole kertonut, että vesi olisi tunkeutunut kannelle 1 autokannelta eli kansilta 2-3. [Kannelle 1 tunkeutuneen veden oli siten ollut tultava kannen 1 alapuolelta eli kannelta 0.] - Wilsonin kirjassa on valokopio USA:n kansallisen turvallisuusviraston (National Security Agency; NSA) 20.1.2004 päivätystä kirjeestä, jossa NSA kieltäytyy antamasta Wilsonille mitään tietoja kolmesta Estoniaa koskevasta asiakirjasta, koska tiedon antaminen voisi aiheuttaa vakavaa vahinkoa kansalliselle turvallisuudelle ("to cause serious damage to the national security"). - Wilsonin kirjan huhtikuussa 2006 päivätyn esipuheen mukaan kirjan edellytys (premise) on yksinkertainen: Estonian rungossa oli vesilinjan alapuolella aukko (a breach of integrity), joka helpotti pikaista uppoamista Itämeren pohjaan. Esipuheessaan Wilson toistaa keskeisen väittämänsä mahdollisimman yksiselitteisesti: The Estonia had a hole [Estoniassa oli reikä.].

    Tässä esityksessä tapaus MV Estoniaa tarkastellaan paitsi virallisten ja virallisluonteisten asiakirjojen valossa myös viranomaistoiminnan ulkopuolisten tutkijoiden raporttien näkökulmasta. Tarkoituksena on valottaa Estonian uppoamista mahdollisimman monipuolisesti ja esitellä katastrofista esitettyjä teorioita. Tarve katastrofin laaja-alaiseen valottamiseen on ilmeinen: Suomessa ei ole käyty Estonian uppoamisen syistä yhtä laajaa debattia kuin Ruotsissa ja Virossa. Itse asiassa suomalainen keskustelu katastrofista on ollut lähes yksinomaan viranomaislähtöistä. Tämän kirjoittajan mielestä Estonian katastrofi edellyttää uutta puolueetonta ja riippumatonta tutkintaa. Mielestäni Estonian hylky uhreineen tulisi nostaa merenpohjasta. Vasta aluksen nostaminen voisi paljastaa luotettavasti laivan uppoamisen syyn.

    Viron Riigigokun kansanedustaja Margus Leivo (Riigikogun Viron Tasavallan alueelta vuonna 1994 m/s Estonialla asemateriaalin kuljettamista tutkivan komitean puheenjohtaja) on julkaissut Internetissä vetoomuksen matkustaja-alus Estonian pintaan nostamisen puolesta. Vetoomus (http://www.ms-estonia.org/ main.php?lang=fin) on seuraavan sisältöinen: "Ette joutunut näille sivuille sattumanvaraisesti. Inhimillisen uteliaisuuden lisäksi teihin vaikutti todennäköisesti myös halu sanoa mielipiteenne tapauksesta, joka järkytti kaikkia ja on jättänyt syvän haavan meidän kaikkien sieluun. Traaginen tapaturma  matkustaja-alus Estonian uppoaminen  loittonee meistä ajassa, mutta keskustelut sen ympärillä eivät laannu. Todellisuudessa päivänvaloon tulee jatkuvasti yhä uusia tosiasioita, joiden olemassaolo aluksi kiellettiin tai joita väitettiin naurettaviksi. Tämä antaa ymmärtää että tutkijat eivät olleet tietoisia kaikesta kootusta todistusaineistosta eivätkä siitä syystä pystyneet tekemään päteviä johtopäätöksiä. Kaikki viittaa siihen että meiltä on salattu paljon ja salataan edelleen. Matkustaja-alus Estonian hylyn nostaminen merenpohjasta sulkisi pois lukuisat spekulaatiot. Juuri teillä on mahdollisuus mielipiteenne kautta painostaa kolmen valtion - Ruotsin, Suomen ja Viron  hallitusta tähän toimenpiteeseen. Pyydän anteeksi kaikilta, joka eivät voi hyväksyä tätä aikomusta." - (Margus Leivon vetoomus oli kerännyt 28.11.2007 mennessä 16.024 allekirjoitusta.)

    Tutkimusryhmä SSPA Consortiumin tutkimuspäällikkö Claes Källström on todennut: "Sanningen är att Estonia ligger med styrbordsidan nedåt och den sidan har aldrig kunnat inspekterats, av dykare eller fjärrstyrda kameror." [Totuus on, että Estonia makaa aluksen oikea puoli alaspäin, ja sitä puolta eivät sukeltajat tai kauko-ohjatut kamerat ole koskaan voineet tarkastaa.]   


    Poissa Chezor

    • Konkarijäsen
    • ****
    • Viestejä: 600
    Vs: Tapaus MV Estonia
    « Vastaus #1 : Toukokuu 10, 2014, 06:41:25 ap »
  •   0
  • Katastrofi

    MV Estonia (aiemmilta nimiltään Viking Sally, Silja Star ja Wasa King) oli vuonna 1980 käyttöönotettu, Itämerellä liikennöinyt matkustaja-autolautta. Alus valmistui keväällä 1980 saksalaiselta Meyer Werftin telakalta Papenburgissa ja aloitti samana vuonna liikenteen Viking Sally -nimellä Viking Linen väreissä TurkuTukholma -reitillä.
    Estonian uppoaminen keskiviikkona 28.9.1994 Itämerellä Suomen meripelastusalueella, noin 35 kilometriä Utön saaresta eteläkaakkoon, merkitsi siihen mennessä suurinta matkustajalaivakatastrofia Euroopassa rauhan aikana.
    Matkustaja-autolautta Estonia upposi keskiviikkona 28.9.1994 arviolta noin kello 01:48 -01:55 (Viron ja Suomen aikaa) reitillään Tallinnasta Tukholmaan. (Estonian komentosillan kello pysähtyi kello 01:35. - Noin kello 01:45: Estonia makasi meressä köli lähes ylöspäin; laivan perä alkoi upota Itämereen. - Kello 01:48: Estonia hävisi Utön saarella olevan suomalaisen sotilastukikohdan tutkakuvasta. - Kello 01:50: Helsinki Radio lähetti Pan Pan -ilmoituksen [hälytys, joka varoitti muita laivoja, että niiden reitillä oli jotakin epätavallista]. - Kello 01:53 - 01:55: Estonian kaiku katosi Mariellan ja Silja Europan tutkakuvista. Estonia oli uponnut.)
    Aluksella väitetään olleen onnettomuushetkellä (ainakin) 989 ihmistä, joista 852:n on ilmoitettu saaneen surmansa tai kadonneen. Yksi katastrofissa hengissä selviytyneistä menehtyi myöhemmin sairaalassa. Vedestä ja pelastuslautoilta löydettiin - pelastusoperaation aikana ja seuraavien päivien kuluessa - kuolleina 92 ihmistä. Myöhemmin Suomenlahden alueelta löydettiin vielä kaksi ruumista, yksi avomereltä ja yksi Viron rannikolta (Estonia  Final report, s. 15 ja 130). Merestä onnettomuuspaikalla tai sen lähistöllä nostettiin 94 matkustajaa ja 43 miehistön jäsentä. Kuolleet edustivat 17 eri kansalaisuutta. Suurin osa uhreista oli ruotsalaisia ja virolaisia. Ruotsin kansalaisia menehtyi 501, virolaisia 285 ja suomalaisia 10. Ruotsin kansalaisten joukossa oli myös ruotsinsuomalaisia. Menehtyneiden joukossa oli lisäksi 14 muun valtion kansalaisia. Surmansa saaneiden lukumäärät olivat valtioittain kaiken kaikkiaan seuraavat (valtion nimen jäljessä surmansa saaneiden lukumäärä): Alankomaat 1, Kanada 1, Latvia 17, Liettua 3, Marokko 2, Nigeria 1, Norja 6, Ranska 1, Ruotsi 501, Saksa 5, Suomi 10, Tanska 5, Ukraina 1, Valko-Venäjä 1, Venäjä 11, Viro 285 ja Yhdistynyt kuningaskunta (Britannia) 1 (ks. Drew Wilson: The Hole, s. 293). Väitetään, että nuorimmat Estonian katastrofista pelastuneet matkustajat  olivat 14-vuotias norjalainen ja 16-vuotias venäläinen poika. Hylyn sijaintipaikka on 59° 23' N 21° 42' E, noin 22 merimailia suuntaan 157° Utön saarelta.
    Estonian uppoaminen oli maailmanlaajuisesti yksi pahimmista rauhanajan merionnettomuuksista. Euroopassa onnettomuus oli pahin sitten tammikuun 1945, jolloin saksalainen lääkintälaiva Wilhelm Gustloff upposi saatuaan osuman venäläisen sukellusveneen laukaisemasta torpedosta.
    Teknisiä tietoja Estoniasta: pituus: 155,4 metriä; leveys: 24,2 metriä; korkeus laipiokanteen: 7,65 metriä; suurin syväys: 5.60 metriä; kuollut paino max. Syväyksellä: 3.006 dwt; kevytpaino 9.733 tonnia; bruttovetoisuus: 15.598 brt; matkustajakapasiteetti: 2.000; hyttipaikkoja: 1.190; henkilöautoja max. 460; pääkoneet: neljä MAN-dieselmoottoria, yhteisteho n. 24.000 hv (17.650 kW); keulapotkurit: 800+590 kw; Matkanopeus: 21,0 solmua (38,892 km/h); IMO-numero: 7921033.
    Autokansi läpiajettava, keskilaipiolla pituussuunnassa kahtia jaettu. Keulaporttina oli visiiri-tyyppinen portti. Aluksessa oli kaksi peräporttia.
    Estoniassa oli 9 kantta: Kannella 0 sijaitsivat puhdas-ja likavesisäiliöt, trimmitankit, sekä saunatilat uima-altaineen. Kannella 1 sijaitsivat konevalvomo verstaineen, kannelle 7 johtavien keulaportaiden alapää, portaat saunaosastolle sekä aluksen halvimmat hytit. Kansilla 2 ja 3 sijaitsi ylempi ja alempi autokansi, joiden keskellä olivat portaikot aluksen ylemmille ja alemmille kansille. Kannella 4 sijaitsivat keula- ja keskiosassa kolmella käytävällä jaetut hyttiosastot, pääportaikon ja peräportaikon alapää, erillinen portaikko kannelle 1 sekä peräosassa Night Club Estonia, kokoustilat ja elokuvateatteri. Kannella 5 sijaitsivat keulan hyttiosasto, infopiste, verovapaa myymälä, kansimatkustajien lepotuoliosasto, Pub Admiral, Cafe Neptunus sekä muutama pienempi myymälä. Kannella 6 sijaitsivat keulan hyttiosasto, ravintola Seaside, tanssiravintola Baltic Bar, Casino sekä Poseidon-ravintola. Kannella 7 sijaitsivat keula-, pää- ja peräportaikoiden yläpää, kävelykansi sekä miehistön hytit ja lepotilat. Kannella 8 sijaitsivat osa miehistön hyteistä ja lepotiloista, pelastusveneet, sekä molemmilla puolilla ramppi itsestään täyttyville pelastuslautoille. Kannen 9 muodosti komentosilta.
     
    Virallinen versio

    Ruotsin, Viron ja Suomen valtioiden välisen yhteisymmärryksen pohjalta asetettiin kaikkien kolmen maan pääministerien päätöksellä 29.9.1994 kansainvälinen tutkintakomissio tutkimaan keskiviikkona 28.9.1994 tapahtunutta MV Estonia -nimisen matkustaja-aluksen uppoamista. Tutkintakomissiossa oli kolme jäsentä kustakin maasta ja sen puheenjohtajana oli yksi virolainen jäsen, MV Estonian lippuvaltion edustaja. Jokainen maa nimesi asiantuntijoita avustamaan komissiota. Huhtikuussa 1995 tutkintakomissio julkaisi osaraportin, jossa käsiteltiin komission ensimmäisiä teknisiä havaintoja ja niiden perusteella tehtyjä johtopäätöksiä. Komissio jätti joulukuussa 1997 onnettomuuden tutkintaa koskevan loppuraporttinsa (Final Report on the Capsizing on 28 September 1994 in the Baltic Sea of the Ro-Ro Passenger Vessel MV Estonia. The Joint Accident Investigation Commission of Estonia, Finland and Sweden. Edita Ltd. Helsinki 1997. - Loppuraportti Itämerellä 28.9.1994 tapahtuneen matkustaja-autolautan MV Estonia kaatumisen tutkinnasta [jäljempänä myös: Estonia – Final Report] [onnettomuustutkinta.fi/uploads/qojyw.pdf]).
    "Pääosin osaraportin johtopäätökset pitävät edelleen paikkansa. Teknisten kysymysten ohella tässä loppuraportissa käsitellään kaikkia muita tekijöitä ja olosuhteita, jotka ovat vaikuttaneet onnettomuuden syntyyn ja kehittymiseen. Jos loppuraportin käännösten ja englanninkielisen alkutekstin välillä on eroavuuksia, englanninkielistä tekstiä on pidettävä virallisena tekstinä. Loppuraportti on kaikilta osiltaan yksimielinen" (loppuraportti, s. 5).
    Loppuraportin allekirjoittivat Viron puolesta Uno Laur (puheenjohtaja), Heino Jaakula ja Jaan Metsaveer, Suomen puolesta Kari Lehtola, Heimo Iivonen ja Tuomo Karppinen sekä Ruotsin puolesta Ann-Louise Eksborg, Hans Rosengren ja Olle Noord.

    Kansainvälisen tutkintakomission raportin (Estonia  Final report) johtopäätökset olivat seuraavat: Onnettomuus: * Estonian keulavisiirin lukituslaitteet pettivät, koska aaltojen iskuista aiheutuva kuormitus synnytti avaavan momentin kannen saranoiden suhteen. Estonia oli ainoastaan kerran tai kaksi aikaisemmin matkalla Tallinnasta Tukholmaan joutunut yhtä ankaraan merenkäyntiin kuin onnettomuusyönä. Todennäköisyys kohdata voimakas vasta-aallokko oli aluksen aiemmilla reiteillä ollut hyvin pieni. Näin ollen onnettomuus tapahtui olosuhteissa, joissa aaltojen aiheuttama kuormitus oli todennäköisesti pahin, minkä alus koskaan kohtasi. * Visiirin kiinnityksen suunnittelu ei perustunut realistisiin oletuksiin muun muassa suunnittelukuorman suuruusluokasta, kuormituksen jakautumisesta ja murtumistavasta. Kiinnikkeitä ei ollut rakennettu niin vahvoiksi kuin tehdyt yksinkertaiset laskelmat edellyttivät. On luultavaa, että tämä ero johtui riittävän yksityiskohtaisten valmistus- ja asennusohjeiden puuttumisesta tiettyjen osien ja laitteiden osalta. Keulavisiirin lukituslaitteiden olisi pitänyt olla useita kertoja vahvempia kohtuullisen turvallisuustason saavuttamiseksi säännöllisessä liikenteessä Tallinnan ja Tukholman välillä. * Estonian rakentamisen aikoihin oli teollisuudessa hajanaista informaatiota lukuunottamatta yleisesti ottaen hyvin vähän kokemusta suurien laivarakenteiden hydrodynaamisista kuormista ja suunnittelumenetelmät keulaporttien osalta eivät olleet kunnolla vakiintuneet. Luokituslaitosten suunnitteluvaatimukset keulaporttien osalta määriteltiin tarkemmin ja suunnittelukuormitusten suuruutta lisättiin yleisesti Estonian rakentamisen jälkeen, mutta vallitsevan käytännön mukaisesti uudet säännöt eivät koskeneet jo olemassa olevia aluksia. * Ennen onnettomuutta oli sattunut lukuisia keulavisiiriin liittyviä vaaratilanteita. Niitä oli sattunut ennen Estoniaa ja sen jälkeen rakennetuille aluksille, jotka oli rakennettu Suomen ja Ruotsin väliseen liikenteeseen. Yksi näistä vaaratilanteista sattui Diana II:lle, joka oli lähes Estonian sisaralus. Kokemus vaaratilanteista ei johtanut alusten systemaattisiin tarkastuksiin ja vaatimuksiin olemassa olevien alusten visiirien kiinnitysten vahvistamisesta. * Tietoja visiireihin liittyvistä ongelmista ei systemaattisesti kerätty ja analysoitu eikä niistä tiedotettu varustamoille. Näin ollen alusten päälliköillä oli yleisesti hyvin vähän tietoa keulavisiirin sulkemisjärjestelmään liittyvästä potentiaalisesta vaarasta.

    Kaatuminen: * Estonian kaatumisen syynä olivat autokannelle päässyt suuri määrä vettä, vakavuuden menetys ja näitä seurannut vuoto yläkansien kautta sisätiloihin. * Avoin, koko aluksen levyinen autokansi myötävaikutti kallistuman nopeaan kasvuun. Käännös vasempaan altisti aluksi avoimen keulan ja myöhemmin kallistuneen kyljen aalloille ja lyhensi aikaa, joka kului ennen kuin ensimmäiset ikkunat ja ovet särkyivät. Tämä johti lisääntyvään veden sisääntuloon ja uppoamiseen. * Keularampin suunnittelulla siten, että ramppi oli yhteydessä visiiriin rampin suojakotelon kautta, oli ratkaiseva merkitys onnettomuuden kehittymiseen. * SOLAS-määräysten täyttämättä jättäminen törmäyslaipion jatkeen osalta, minkä kansallinen hallinto oli alunperin hyväksynyt, on saattanut myötävaikuttaa aluksen kaatumiseen.

    Miehistön toiminta: * Komentosillalla olleen päällystön ensimmäiset toimenpiteet viittavat siihen, että he eivät tajunneet keulan olevan täysin auki, kun kallistuminen alkoi. * Komentosillalla ollut päällystö ei vähentänyt nopeutta saatuaan kaksi ilmoitusta metallisista äänistä ja määrättyään keula-alueen tutkittavaksi. Pikainen nopeuden alentaminen tässä vaiheessa olisi merkittävästi lisännyt selviytymismahdollisuuksia. * Visiiriä ei voinut nähdä ohjauspaikalta, mikä on komission mielestä merkittävä kaatumiseen myötävaikuttanut seikka. Kaikissa komission tuntemissa tapauksissa, joissa visiiri on avautunut merellä lukituslaitteiden pettämisen takia, avautuminen on voitu visuaalisesti havaita komentosillalta ja vahtipäällystö on voinut nopeasti ryhtyä tarpeellisiin toimenpiteisiin. * Eräät merkit viittaavat siihen, että miehistö ei käyttänyt kaikkia keinoja tapahtumaan liittyvän tiedon hankkimiseen tai tietojen vaihtoon siinä vaiheessa, kun olisi vielä ollut mahdollista vaikuttaa onnettomuuden etenemiseen. Komentosillalla olleet miehistön jäsenet eivät ilmeisesti katsoneet TV-monitoria, josta he olisivat havainneet, että autokannelle pääsi vettä, eivätkä he myöskään kysyneet tai saaneet tietoja konevalvomossa olevilta, jotka olivat havainneet veden tulon. * Visiirin lukituksen ilmaisevien merkkivalojen anturit oli kytketty sivulukkojen tappeihin sillä tavalla, että valo komentosillalla osoitti visiirin olevan lukittu jopa senkin jälkeen, kun se oli pudonnut mereen. Visiirin tilaa koskeva epäsuora tieto oli näin ollen harhaanjohtava. Rampin lukituksen merkkilamppu ei luultavasti palanut, koska yksi lukkotapeista ei ollut täysin kiinni. Yksikään merkkivalo ei siis varoittanut, kun visiiri oli pakottanut rampin osittain auki ja se nojasi visiiriin sen sisällä. * On erittäin todennäköistä, ettei miehistö ollut tietoinen muilla aluksilla, erityisesti Diana II:lla ilmenneistä visiirin aiheuttamista vaaratilanteista.

    Evakuointi: * Kallistuman nopea lisääntyminen myötävaikutti siihen, että kuolonuhrien lukumäärä oli suuri. * Pelastusvenehälytys annettiin vasta noin viisi minuuttia sen jälkeen, kun kallistuminen oli alkanut. Matkustajia ei myöskään millään tavoin informoitu kaiutinjärjestelmän avulla. Siinä vaiheessa, kun hälytys annettiin, kallistuma teki pelastautumisen aluksen sisältä erittäin vaikeaksi. Tämä yhdessä pelastusvälineiden käytössä ilmenneiden ongelmien kanssa johti osaltaan traagiseen lopputulokseen.

    Pelastusoperaatio: * Helikopterien hälyttäminen tapahtui myöhään. Helikopterit olivat avainasemassa pelastusoperaatiossa, sillä ne pelastivat suurimman osan niistä ihmisistä, jotka olivat onnistuneet kiipeämään pelastuslautoille tai pelastusveneille. * Yksi pintapelastaja helikopteria kohti ei ollut riittävä, sillä pelastustyö on erittäin uuvuttavaa. On sopimatonta, että helikopterit kuljettivat lehtimiehiä itse pelastusoperaation aikana. Tällöin he olisivat saattaneet loukata pelastuneiden yksityisyyden suojaa. * Pääasiallisina syinä hälytysten viivästymiseen oli, että hätäliikennettä käytiin ilman MRCC Turkua ja että radioasemilla, MRCC Turku, MRCC Helsinki ja Helsinki Radio, oli kullakin vain yksi henkilö työvuorossa. * Sisäasiainministeriön antamat ohjeet (Meripelastusohje) radioliikenteen hoitamisesta olivat vanhentuneet. * Pelastusoperaatioon osallistuneiden alusten hengenpelastusvälineet eivät soveltuneet ihmisten pelastamiseen vedestä vallinneissa ankarissa sääolosuhteissa.

    ”Onnettomuuden syy oli, että visiirin kiinnitykset murtuivat niiden lujuuden ylittäneen ulkoisen kuorman takia. Tämän jälkeen visiiri hakkasi keulakantta ja visiiri putosi mereen avaten rampin. Lähes vasta-aallokkoon kulkeneen aluksen avoimesta rampin aukosta syöksyivät vesimassat sisään aiheuttaen nopeasti aluksen kallistumisen” (Muistio Viron hallituksen M/V Estonian kansainvälisen tutkintakomission [JAIC] entisille jäsenille esittämistä kysymyksistä [www.onnettomuustutkinta.fi/37383.htm]).   
    ”Visiirin kiinnitysten murtuminen on koko tapahtumaketjun 'sine qua non' eli fakta, josta kaikki riippuu” (Muistio Viron hallituksen M/V Estonian kansainvälisen tutkintakomission [JAIC] entisille jäsenille esittämistä kysymyksistä [www.onnettomuustutkinta.fi/37383.htm]).
    *
    Hannu Hännisen on Helsingin kauppakorkeakoulun väitöstiedotteessa (9.5.2007) ilmoitettu nojanneen organisaatioiden ja johtamisen alaan kuuluvassa väitöskirjassaan 'Negotiated Risks: The Estonia Accident and the Stream of Bow Visor Failures in the Baltic Ferry Traffic' (2007) ”paljolti (...) virallisen Tutkimuskomission tutkintaan” (ks. http://www.hse.fi/FI/news/research/2007/diss_160507.htm). [Tässä yhteydessä on kuitenkin huomautettava, ettei kyseinen kansainvälinen tutkintakomissio (JAIC) ollut varsinainen 'tutkimuskomissio', kuten Hänninen näyttää käsittäneen vaan nimenomaan 'tutkintakomissio'. Hänninen ei näytä ymmärtävän, että 'tutkimuksen' ja 'tutkinnan' käsitteillä on selkeä ero. JAICin raporttia ei voidakaan pitää Estonian katastrofin tieteellistä selvittämistä koskevana tutkimuksena tai 'tutkimusraporttina'.]

    Väitöstiedotteessa todetaan muun ohella: Hänninen on perehtynyt väitöskirjassaan 28.9.1994 tapahtuneen 852 henkeä vaatineen Estonia-autolauttaonnettomuuden syihin ja taustatekijöihin. Hän esittää onnettomuudelle uuden selityksen, jossa huomio laajennetaan Estonian keulavisiirin pettämisestä aiempiin keulavisiirihavereihin ja meriliikenteen sosiaalisiin rakenteisiin ja kulttuuriin. Hänninen nojaa paljolti (...) virallisen Tutkimuskomission tutkintaan. Hän analysoi Komission tutkimusaineiston ja keskeiset havainnot sosiokulttuurisesta viitekehyksestä. Lisäksi Hänninen on kerännyt ja analysoinut haastatteluja, artikkeleita ja muuta onnettomuuteen ja Itämeren autolauttaliikenteeseen liittyvää aineistoa. - Hännisen mukaan Estonia-autolautan uppoaminen oli systeeminen onnettomuus. Onnettomuuteen johtaneet prosessit nivoutuivat meriliikenteen vakiintuneisiin toimintamalleihin, joita uusinnettiin Itämeren autolauttaliikenteessä. Laivanomistajien, laivanrakentajien ja meriliikenteen säätelyä harjoittavien organisaatioiden vakiintuneet roolit ja valta-asetelmat vaikuttivat siihen, miten keulavisiiririskiä käsiteltiin ensin laivanrakennuksessa ja myöhemmin laivoja käytettäessä. Turvallisuuden osalta perusongelma Itämeren autolauttaliikenteessä oli, että riskeistä neuvoteltiin yleensä vain paikallisesti. Se, mitä visiirihavereista opittiin, jäi enimmäkseen yksittäisten laivanomistajien tietoon. Tämä esti visiirihavereista oppimisen koko [kysymyksessä olevan] teollisuuden alan piirissä. Säätelyä harjoittavat organisaatiot olivat osin tietämättömiä visiiriongelmista sekä voimattomia ja haluttomia tiukentamaan visiirisäädöksiä. - Perinteinen kokemukselliseen tietoon ja teknologisiin standardeihin luottaminen laivanrakentamisessa ei enää toiminut nopeasti kasvaneessa Itämeren autolautta-liikenteessä. Laivanomistajien välinen kova kilpailu ja autolauttojen koon kasvattaminen olisi edellyttänyt laivanrakentamisen käytäntöjen ajanmukaistamista. Lisäksi meriliikenteen vanha perinne, jossa aaltojen aiheuttamia vahinkoja siedettiin, vaikutti siten, että visiiriongelmat hukkuivat muiden vähemmän kriittisten vahinkojen sekaan. Toisaalta turvallisuuteen liittyvää tietoa hävisi, kun käytettyjä autolauttoja myytiin tiheään tahtiin. Myös riskinhallintamenetelmien puute ja kehittymättömyys loi kulttuuria, jossa erilaisiin poikkeamiin ja varoitussignaaleihin ei ollut tarvetta kiinnittää erityistä huomiota.
    *
    Havaintoja ja kriittisiä huomautuksia

    Estonian katastrofia selvitelleen kansainvälisen tutkintakomission (JAIC) raporttia vastaan on esitetty paljon perusteltua ja yksityiskohtaista kritiikkiä. Arvostelu sisältyy lukuisiin Estonian kastastrofia käsitteleviin selvityksiin, kirjoihin, artikkeleihin, lehtihaastatteluihin, www-sivustoihin sekä radio- ja televisio-ohjelmiin samoin kuin lukuisiin tutkimusraportteihin.

    Varsin voimakasta kritiikkiä kansainvälisen tutkintakomission (JAIC) jäseniä ja raporttia vastaan on esitetty saksalaisen asiantuntijaryhmän (The German Group of Experts; GGE) tutkintaraportissa 'Investigation Report on the capsizing on 28 September 1994 in the Baltic Sea of the Ro-Ro Passenger Vessel MV Estonia (www.estonia.xprimo.de/ estonia/index.html) ja saman raportin päivityksessä Update to the Investigation Report on the capsizing on 28 September 1994 in the Baltic  Sea of the Ro-Ro Passenger Vessel MV Estonia' (estonia. xprimo.de/start.html).

    Saksalaisen asiantuntijaryhmän puheenjohtajana on toiminut tohtori (Dr.) Peter Holtappels (marine lawyer and senior partner of the law firm Ahlers & Vogel, Hamburg). Asiantuntijaryhmän jäseninä ovat toimineet: kapteeni Werner Hummel (marine consultant and managing director of Marine Claims Partner [Germany] GmbH, Hamburg); kapteeni Håkan Karlsson (  February 1997) (former master of MV Viking Sally, Silja Star and Wasa King from June 1980 - October 1992); professori (Prof.-Dr. Mult.) Eike Lehmann (Technical University of Hamburg-Harburg until 30.06.95 [at which time Prof. Dr. Lehmann was appointed CEO of the Board of Germanischer Lloyd, Hamburg and became thus unable to participate in the ongoing investigation]); diplomi-insinööri Tomas Wilkendorf (naval architect employed by Messrs. Jos. L. Meyer GmbH, Papenburg). Asiantuntijaryhmän asiantuntijoina ovat toimineet: professori (Prof. Dr.-Ing.) Hans Hoffmeister (of the University of the Armed Forces, Hamburg); professori (Prof. Dr.-Ing.) Walter Abicht (Institute for Shipbuilding of the University of Hamburg); professori (Prof. Dr.-Ing.) Hansjörg Petershagen (Institute for Shipbuilding of the University of Hamburg); tohtori (Dr.-Ing.) Zenon Hirsch (naval architect, Hamburg); kapteeni Peter Jansson (Helsinki/Finland); Veli-Matti Junnila (stability expert, Turku/Finland); Swedish observer: kapteeni Erland von Hofsten (chairman of the Swedish Sailor's Foundation, Gothenburg/Sweden); Bryan E.W. Roberts (reconnaissance expert, Churchgate/UK); Brian Braidwood (diving and explosives expert, Weymouth/UK); Jonathon Bisson (video expert, Axminster/UK).

    Saksalaisen asiantuntijaryhmän päivityksessä marraskuulta 2006 saman ryhmän raporttiin toukokuulta 2000 (Update to the Investigation Report on the capsizing on 28 September 1994 in the Baltic Sea of the Ro-Ro Passenger Vessel MV Estonia. The German Group of Experts [GGE]) on todettu muun ohella seuraavaa: (...) the evidence indicating the existence of a large hole in the starboard hull [todistusaineisto, joka osoittaa laajan rei'än olemassaolon laivan rungossa oikealla puolella] at the forepart of the cardeck has been confirmed by the scientific evaluation of the respective video footage by a soil expert.

    Sanotussa GGE:n tutkintaraportin päivityksessä todetaan muun muassa seuraavaa: (...) In this Update we have shown that in the course of the past six years - and in particular after the disclosure of Lennart Henriksson in November 2004 - the attitude of the Governments in Sweden and Estonia seemed to have changed to more openness and transparency whilst in Finland taciturnity remained to be the dominant attitude, when it came to the foundering of the ESTONIA. - Nevertheless some of the evidence, which has been established and reported by this Group of Experts many years ago was finally accepted officially in the societies of Sweden, Finland and Estonia at its actual value.
    ”This refers for example to the video footage produced by the Finnish ROV on 02.10.94, i.e. 4 days after the sinking. Here one can see – as we have pointed out repeatedly – that the rails of bow ramp were cut-off and that the preventer wires were detached from the bow ramp. Since the rails and preventer wires had been attached to the bow ramp upon departure of the vessel from Tallinn and as both are not accessible at sea, they must have been cut off respectively detached after the sinking and before 02.10.94 by divers. We have brought this conclusion to the attention of the JAIC, the Governments, the media and the public in our Report, during the AgnEf Seminar and elsewhere – as did the Independent Fact Group – the only ones who picked it up after 5 years were the Swedish Parliament member Lars Ångström and the Estonian prosecutor Margus Kurm. Ångström presented it to the entire Parliament and to Transportminister Mona Sahlin, whilst in Estonia it became part of the Kurm Report.” - ”There is, however, other evidence which still waits to be acknowledged at its value and importance such as the orange cube at the portside bow ramp coaming, which was years ago identified by different experts to be an explosive charge. It had not been there on 02.10.94, but it is clearly visible on the videos of 09.10.94. No doubt it must have been placed there during the days between the 2 and 9 October 1994 by divers. Considering the damages at the starboard side created by an explosion what other conclusion can be drawn from this fact, but that this explosive charge failed to detonate, when the one at the other side of the vessel did?” - ”There must also have been other activities around and at the wreck between May 1996 to August 2000 as the videos of the Rabe/Bemis divers show. Since the Swedish Government curtailed the order of investigation given to the National Laboratory of Forensic Science to the timespan from 02.10.94 – 06.12.94 these activities will not be further investigated yet.” - ”On the other hand the evidence indicating the existence of a large hole in the starboard hull at the forepart of the cardeck has been confirmed by the scientific evaluation of the respective video footage by a soil expert. Furthermore the detailed evaluation of the entries into the logbooks of the Finnish Coast Guard vessel “Tursas” for the relevant days did reveal, that the reason for the endless search cannot have been the unability of the detection of the visor but that the search was most likely conducted for another object, a rather small one and therefore difficult to find. It must have been thrown or fallen over board from the sinking “Estonia” and was - and possibly still is - of considerable importance to the Swedish Armed Forces. Which other reason could there have been for the presence of the Swedish Commander Tönnström onboard of the “Tursas” ? Apparently the “Tursas” did not find it, because after the visor had been found “officially”, “Tursas” was withdrawn and three Swedish mine hunters continued the search by means of their sophisticated sonar noses.” - ”Also the evaluation of the video footage available of the “finding” of the visor and subsequently after the lifting of the visor does indicate that the visor had been moved before the “official finding” because a) there is respective damage at the visor, and b) it has been proven that the visor remained attached to the vessel until she was almost upside down.” - ”The various examinations of the metal samples cut off of the starboard front bulkhead carried out by different institutes do prove that there had been an explosion (...).” [Eri instituuttien suorittamat tutkimukset aluksen oikealta puolelta etulaipiosta leikatuista metallinäytteistä osoittavat räjhdyksen tapahtuneen.]” - ”By means of the brilliant video footage produced by the Rabe/Bemis divers it was for the first time possible to explore the actual condition of the front bulkheads and the bow ramp much better and in much greater detail. By combination of this material with the already existing visor photos and repeated evaluation of same it has been shown that the visor had – most probably – been pushed up by an explosion” [... visiiri oli – mitä todennäköisimmin – saatu nousemaan räjähdyksellä]. ”This fact seems to be known by surviving crew members from Estonia.” [Tämän tosiseikan näyttävät tuntevan Estonian eloonjääneet miehistön jäsenet.] - ”The joint evaluation of the Finnish ROV – videos with the police and a member of the JAIC revealed irregularities, namely that most of the videos had been manipulated and at least one was missing. It also revealed an absurd method of filing of important material in “hobby archives” of government agents. In this context we note with interest, that the Finnish JAIC states in writing, that they have 20 videos of the Smit/Rockwater divings in December 1994 in their possession whilst the Swedish JAIC states that only 17 videos do exist. It remains to be seen what the SKL-inquiry will produce, although Sjöfartsverket Director Johan Fransson did already tell the media about the really unfortunate disappearance of certain video films. - As stated above all this was started by the Lennart Henriksson interview. The reason for the tremendous importance of this interview seems to be the fact, that the Swedish public for the first time had to realize that their Government had not only lied to them but had deliberately concealed crucial facts, which, in all probability, had relevance for the causes of the sinking of the 'Estonia'. The resulting pressure from a large and increasing number of Swedish citizens on their Government forced the Hirschfeldt Inquiry. But here again an established pattern functioned: The inquiry brought no result because it apparently should not do so. Simultaneously the Estonian Government, however, decided to have a new investigation on all the circumstances related to the sinking  including the role of the JAIC - and appointed the young prosecutor Margus Kurm as head of an expert team with far reaching authorities. In addition, the Estonian Parliament appointed an own Committee of Investigation to ascertain the circumstances related to the export of military equipment by means of the ferry 'Estonia'. - The preliminary Kurm Report was classified after the Minister of Justice had read it and only parts were published several weeks later. - The Report by the Parliament Committee of Investigation was published after last minute changes, however, signed by 5 of 6 Committee members only. The 6th member, who refused to sign the Report was Evelyn Sepp, who subsequently published a dissenting opinion referring to the role of the former Foreign Minister and Committee member Trivimi Velliste. He had at first stated to the Committee that the transport of military equipment onboard the 'Estonia' had been known to all Government members and subsequently did withdraw this statement. - The above seems to allow the conclusion that Evelyn Sepp and Margus Kurm have apparently set their minds to the accomplishment of their tasks with disregard to the interest of others as well as to political considerations, however, there are obviously still forces within the Estonian Government not yet prepared to disclose the full truth. It remains to be seen whether Margus Kurms and Evelyn Sepps honourable intentions will come to fruition by the publication of the complete results of their further work. - This Group of Experts will follow the further developments. It needs to be stressed, however, that its members will restrict their efforts to the investigation of the technical reasons for the accident of MV Estonia. (Hamburg, November 2006)
    Mainitun saksalaisen asiantuntijaryhmän (GGE) raportissa (toukokuulta 2000) on todettu muun ohella seuraavaa: 2. The Report of The Joint Accident Investigation Commission of Estonia, Finland and Sweden - The casualty scenario is not convincing. It is indisputable that the ramp is still fixed to the wreck. Had the ship indeed steamed against the sea with her ramp resting on the forepeak deck, the ramp would no doubt have been torn off by one of the first waves hitting it in that status. - The Report furthermore reveals an astonishing lack of basic knowledge of seafaring. A vessel of 14,5 years of age which has been subjected to substantial strain, as ferries are, does nowhere in its structure show the same criteria it had as a newbuilding. Fatigue and corrosion are every vessels worst enemies. And furthermore: No shipping expert puts much weight on the statements of crew members after a collision or other accident for which the faulty party is being sought. - There are however other problems with the JAIC Report which actually render it worthless: The first such problem is the composition of the JAIC. Member of same was Mr Neidre. Mr Neidre was the head of the Navigation Department of ESCO still at the time of his participation in the investigation. The investigation of the activities of precisely this department in conjunction with ESTONIA was one of the tasks of JAIC. Neidre therefore did indeed investigate his own doings. And he kept doing so even after his dismissal, tolerated by the other members of the JAIC. One of the few principles that are generally accepted in democratic states is that no judge or civil servant is allowed to make a decision in the exercise of the public powers vested into him/her which concerns himself. Any violation of this principle renders such decision invalid and subject to removal by the judiciary. - The second problem are the methods chosen by the JAIC for the treatment of evidence. The destruction, manipulation and suppression of vital evidence by public servants in the execution of their duties constitutes a behaviour totally unacceptable in democratic societies and usually subjects the offender to criminal prosecution. The evidence presented by the German 'Group of Experts' for such treatment of evidence vital to the investigation into the causes for the ESTONIA catastrophe is - unfortunately  overwhelming. - The two flaws in the Report of the JAIC described above disclose a third, namely sloppiness. Whether the JAIC had instructions to perform an investigation with predefined outcome - as is indicated by remarks of Mr. Meister and Mr. Stenström - or whether they did not adhere to such instructions or - finally - whether they were never given to them is irrelevant because by application of due diligence owed by public servants to society the Report would have been flawless in any case. As matters stand now the Report of the JAIC can best be described by repetition of one phrase used by Justice Sheen in his Court Report: From top to bottom the Joint Accident Investigation Commission of Estonia, Finland and Sweden was infested with the disease of sloppiness. It is however appropriate to add here the words "and dishonesty", because the members of the JAIC knew or must have known that their sloppiness would result in harm to all those affected by the catastrophe who had put such great hopes on the due fulfilment of their duties by the members of the JAIC. - Despite the lack of excuse for sloppiness and dishonesty of the magnitude found here, two persons bear special responsibility for the failure of the investigation of the JAIC: Mr. Olof Forssberg and Mr. Kari Lehtola [... kaksi henkilöä kantavat erityisen vastuun JAICin tutkinnan epäonnistumisesta: Olof Forssberg ja Kari Lehtola].
    Kriittisistä kirjoista tulkoot mainituiksi seuraavat teokset:
    Sven Anér: Estonia sprängdes! Bokförlaget Kärret. Falun 2004.
    Anders Björkman: Disaster Investigation (http://heiwaco.tripod.com/ disasterinvestigation.htm)
    Anders Björkman: Katastrofutredning (http://heiwaco.tripod.com/ katastrofkurs.htm)
    Anders Björkman: Lies and Truths about the M/V Estonia Accident. Editions EGC. Monaco 1998.
    Anders Björkman: Nya fakta om Estonia. Rapport om Estoniautredningen. Bidrag till saklig debatt om Estoniaolyckan. Beausoleil 1999.
    Anders Björkman: 28 september 1994: Estoniabluffen. Historien om ett skeppsbrott på fasta fosterlandet (http://heiwaco.tripod.com/ estoniabluffen.htm) 
    Knut Carlqvist: Tysta Leken. Fischer & Co. Mölndal 2001.
    Jan Gillberg: Estonias undergång. DSM Dokument nr 3. Estland 2006.
    Jutta Rabe: Estonia: tragedia Itämerellä. Suomentanut Kari Uotinen. Alfamer Kustannus Oy 2002.
    Henning Witte: M/S Estonia sänktes: nya fakta och teorier om Estoniagate.
    Wittes förlag. Stockholm 1999.

    Toimittaja-kirjailija Sven Anér, joka on työskennellyt muun muassa Ruotsin televisiossa ja Dagens Nyheterissä, väittää kirjassaan 'Estonia sprängdes!', että Estonia räjäytettiin. Kirjassa esitetään kaikki asiaa koskevat tutkimusasiakirjat. Kirjan liitteenä on asiaa koskeva DVD-elokuva, joka rakentuu täysin Ruotsin hallituksen omiin sukellusotoksiin. Kirjassa esitetään YK:lle ja Euroopan unionille vetoomus Estonian katastrofin uudelleen tutkimiseksi kansallisvaltioista riippumattomien tutkijoiden toimesta.

    Heiwa Co:n toimitusjohtajan, meriturvallisuusasiantuntija ja laivanrakennusinsinööri Anders Björkmanin (civilingenjör, skeppsbyggnadsingenjör, M.Sc. Naval Architect and Marine Engineer) e-kirja 'Katastrofutredning' sisältää yksityiskohtaisen kuvauksen koko Estonia-selvityksestä. Kirja julkaistiin Internetissä kesäkuussa 2000, ja kirjaa on sen jälkeen säännöllisesti päivitetty. Anders Björkmanin kirja '28 september 1994: Estoniabluffen' julkaistiin Internetissä toukokuussa 2002. Björkman pyrkii osoittamaan, että koko Estonia-selvitys on väärennös (en förfalskning) ja hallituksen toimesta suoritettua harhaanjohtamista. Anders Björkmanin kirja 'Disaster Investigation' julkaistiin Internetissä kesäkuussa 2001. Björkmanin helmikuussa 1998 painettu teos 'Lies and Truths about the M/V Estonia accident' on niin ikään luettavissa  Internetissä.

    Anders Björkmanin mukaan Estonian katastrofi ei tapahtunut kansainvälisen tutkintakomission (JAIC) raportissa esitetyllä tavalla. Björkmanin mielestä keularampista tulviva vesi ei olisi voinut upottaa Estoniaa JAICin raportissa kuvatulla tavalla. ”'Estonia' skulle ha slagit runt och flutit upp och ned vatten på bildäck, och det skedde ju inte” (Björkman: Nya fakta om Estonia, s. 31). Björkman toteaakin, että ”Kommissionens händelseförlopp presenterat i figur 13.2 i slutrapporten (5) är totalt orealitiskt och rena skämtet” (ibid.). Björkmanin esittämän teorian mukaan syynä Estonian kallistumiseen ja uppoamiseen oli vuoto vesilinjan alapuolella. (”Orsaken till att 'Estonia' först fick slagsida och sedan sjönk är läckage under vattenlinjen och vatten som spreds i fler än tre vattentäta utrymmen” [Björkman: Nya fakta om Estonia, s. 48].) Estonian vuotoa ei ole Björkmanin mielestä selvitetty. Hänen tulkintansa mukaan Estonian keulavisiiri putosi sen jälkeen kun alus oli saanut kallistuman. (Auto)ramppi ei ollut missään vaiheessa auki. (”Rampen var aldrig öppen” [ibid.].)     

    Anders Björkman on kirjoittanut muun muassa seuraavaa: "Det finns mer än tusen högskoleutbildade ingenjörer inom skeppsbyggnadsfacket Sverige som borde kunna göra samma observationer som jag i denna bok, men ingen har hört av sig. Likgiltighet?” (Björkman: Nya fakta om Estonia, s. 60). [vapaa suomennos: Laivanrakennusalalla Ruotsissa on yli tuhat korkeakoulutettua insinööriä, joiden pitäisi voida tehdä samat havainnot kuin minun tässä kirjassa, mutta kukaan ei ole antanut kuulua itsestään. Välinpitämättömyyttä?] Björkman jatkaa: "Själv anser jag det omoraliskt att sitta tyst, när en olycka sker som drabbar tiotusentals anhöriga och vars olycksfallsutredare ljuger från början till slut beskyddad av tre länders regeringar, när jag har kunskap som visar att utredarna, just det – ljuger" (ibid.). [vapaa suomennos: Itse pidän epämoraalisena istua hiljaa, kun tapahtuu onnettomuus, joka koskettaa kymmeniä tuhansia omaisia ja jota selvittävät onnettomuustutkijat valehtelevat alusta loppuun kolmen maan hallitusten suojelemina, kun minulla on tietoja, jotka osoittavat, että selvittäjät, juuri niin – valehtelevat."] Ja Björkman kirjoittaa edelleen: ”Jag vet inte varför Kommissionens medlemmar och experter ljuger. Men alla de utredare som jag mött (Stenström, Eksborg, Huss, Sten Andersson, Karppinen) och som jag lyckats se i ögonen, bekräftar med sina blickar att de ljuger. Jag tror att de ljuger för att de tror att de gör allmänheten en tjänst” (ibid.). [vapaa suomennos: En tiedä, miksi komission jäsenet ja asiantuntijat valehtelevat. Mutta kaikki ne selvittäjät, jotka olen tavannut (Stenström, Eksborg, Huss, Sten Andersson, Karppinen) ja joita olen onnistunut katsomaan silmiin, vahvistavat katseillaan, että he valehtelevat.]

    Historioitsija-kirjailija Knut Carlqvistin tietokirjassa 'Tysta leken' tutkitaan Estonian uppoamista ja mahdollista räjäyttämistä erityisesti eloonjääneiden kertomusten valossa. Kirja sisältää seuraavat kuusi lukua: 1. Rolf Sörmanin kertomus; 2. Vettä autokannen alapuolella!; 3. Komission tähtitodistajat; 4. Kuusi [henkilöä] näkee visiirin riippuvan tallella; 5. Salailu; 6. Miksi Estonia upposi? Kirjassa on kirjallisuusluettelo ja henkilörekisteri. 

    Aikakauslehti DSM:n julkaisijan, toimittaja-kirjailija Jan Gillbergin tietokirjassa 'Estonias undergång' selvitetään sitä harhaanjohtamista ja tietojen pimitystä, jonka Ruotsin viranomaiset suorittivat, jotta Ruotsin kansa ja maailma eivät saisi tietää, mitä tapahtui ja ketkä olivat kysymyksessä olevan massamurhan takana (”den vilseledning och den mörkläggning, som svenska myndigheter iscensatt för att svenska folket och världen inte skall få veta vad och vilka, som ligger bakom detta massmord”). 
     
    Saksalainen tutkiva toimittaja Jutta Rabe on perehtynyt M/S Estoniaa 28.9.1994 kohdanneeseen haveriin (haaksirikko) varsin perusteellisesti. Julkaistessaan Estonia-kirjansa (Die Estonie: Tragödie eines Schiffsuntergangs. Delius Klasing Verlag. Bielefeld 2002; Estonia: tragedia Itämerellä. Suomentanut Kari Uotinen. Alfamer. Helsinki 2002) Rabe oli tehnyt asiasta neljätoista tv-dokumenttia ja reportaasia. Jutta Rabe on perustellut kirjansa kirjoittamista ja julkaisemista seuraavaan tapaan: "Historian selittämättömät tapaukset herättävät jokaisessa ihmisessä tiettyä viehätystä. Tätä viehätystä en minäkään tutkivana toimittajana voi kieltää uponneen Itämerenlautan, Estonian, tapauksessa. - Yhä uudelleen ilmeni ja ilmenee uusia vihjeitä, tosiasioita, todistajien lausuntoja ja tutkimuksia, jotka tekevät tapauksen mielenkiintoiseksi. 14 TV-dokumentissa ja reportaasissa olen kertonut rauhanajan suurimman matkustajalaivakatastrofin kaikista erityispiirteistä. Olen keskustellut lukuisten eloonjääneiden kanssa, seurannut omaisten kohtaloita, rakentanut yhteydet kaikkiin tapausta tutkiviin viranomaisiin ja komissioihin sekä asianomaisiin poliitikkoihin. Mutta mitä intensiivisemmin minä tutkin tämän uppoamisen taustoja, sitä enemmän paljastin asiantuntijoiden ja viranomaisten huolimattomasti ja hätäisesti suorittamia tutkimuksia, jotka minun mielestäni eivät palvele totuuden löytämistä, vaan ovat jotan aivan muuta: salaamisyrityksiä, asiakirjojen väärentämistä, todisteiden hävittämistä, tutkijoiden valheellisia lausuntoja sekä samalla todistajanlausuntojen painostamista, jotka olisivat tärkeitä tapahtumien rekonstruoinnille. - Tämä kirja on minun tutkimuksieni lopputulos. Se sisältää myös muutamia olettamuksia, joita tosiasiat tukevat, mutta joita ei ainakaan vielä pystytä todistamaan” (Rabe: Estonia, s. 4).

    Raben kirja jakautuu kolmeen pääjaksoon, joiden otsikot ovat [1] "Upotettiinko Estonia?", [2] "Totuus merenpohjassa" sekä [3] "Väitteitä, tosiasioita ja todisteita". Ensimmäisessä pääjaksossa ("Upotettiinko Estonia?") selvitetään erillisissä (ala)luvuissa Estonian uppoamista tapahtumien aikajärjestyksessä, Estonia-matkustajalaivan (ro-ro-alus) omistussuhteita ja teknisiä yksityiskohtia, hallitusten, kansainvälisen tutkintakomission (Viron, Ruotsin ja Suomen hallitusten asettama kansainvälinen tutkintakomissio; The Joint Accident Investigation Commission of Estonia, Finland and Sweden; tutkintakomission nimilyhenne: JAIC; tutkintakomission loppuraportti: Final Report on the Capsizing on 28 September 1994 in the Baltic Sea of the Ro-Ro Passenger Vessel MV Estonia. December 1997 Estonia. The Joint Accident Investigation Commission of MV Estonia and Edita Ltd. Helsinki 1997) ja Ruotsin merenkulkulaitoksen (Sjöfartsverket) suorittamaa salailua, spekulaatioita uponneen Estonian tulevasta kohtalosta (nostaako vai eikö nostaa), moninaista manipulointia, Meyer-telakan toimia, saksalaisen asiantuntijaryhmän toimintaa samoin kuin erinäisiä avoimia kysymyksiä. Toisessa pääjaksossa ("Totuus on merenpohjassa") tehdään selkoa Estonian uppoamista käsitelleestä Tukholman konferenssista, yksityisestä sukellusoperaatiosta Estonian hylylle, Ruotsin valtionsyyttäjän pidätysmääräyksistä, metallianalyyseistä, hämmentävistä tutkimustuloksista ja päätelmistä sekä Estonian upottamista koskevasta mahdollisesta skenaariosta. Kolmas pääjakso ("Väitteitä, tosiasioita ja todisteita") sisältää kuvauksia Estoniaan kohdistetuista pommiuhkauksista, pelastettujen mutta myöhemmin kadonneiden miehistön jäsenten tapauksista, Estonian salaisesta lastista sekä eräiden valtioiden politiikasta ja salaisten palvelujen (tiedustelupalvelut) roolista.

    Asianajaja, oikeustieteen tohtori Henning Witten (Rechtsanwalt) kirjassa 'M/S Estonia sänktes: nya fakta och teorier om Estoniagate' esitetään todisteita sen käsityksen tueksi, että Estonia upotettiin. Witte pyrkii osoittamaan, miten koko valtaeliitti pitää yhtä pimittäessään totuutta rikollisin keinoin (hela det s.k. etablissemanget håller ihop i en mörkläggning med kriminella medel). Witte paljastaa, miten Ruotsin 'Psykologisen puolustuksen hallitus' (Styrelsen för psykologiskt försvar), joka on osa armeijan tiedustelupalvelua (Militära underrättelse- och säkerhetstjänsten; MUST), sensuroi valtamediaa. Witten kirja jakautuu kolmeen osaan. Ensimmäisessä osassa tehdään selkoa Estonian uppoamiseen liittyvistä tosiseikoista. Toinen osa sisältää kuvauksia eräistä vaihtoehtoisista katastrofiteorioista mukaan lukien Witten itsensä konstruoiman teorian. Kirjan kolmannessa osassa suoritetaan todisteiden arviointia.   

    Kirjassaan 'The Hole: Another look at the sinking of the Estonia ferry on September 28, 1994' (Diggory Press 2006) toimittaja Drew Wilson toteaa Estonian uponneen noin 35 minuutissa eli nopeammin kuin kolmen torpedon Itämeren pohjaan upottama saksalaisalus Wilhelm Gustloff tammikuussa 1945. (Wilhelm Gustloffin uppoaminen meren pohjaan kesti noin 50 minuuttia.) Wilson osoittaa kirjassaan, miten 1900-luvulla ennen Estoniaa uponneista laivoista kaikki ne, jotka olivat uponneet vajaassa tunnissa (= vähemmässä kuin 60 minuutissa), olivat törmänneet johonkin esineeseen (Empress of Ireland vuonna 1914, Don Juan 1980, European Gateway 1982, Admiral Nakhimov 1986, Jupiter 1988, Salem Express 1991, Royal Pacific 1992) tai niissä oli tapahtunut räjähdys (Brittanic vuonna 1916) tai ne oli torpedoitu meren syvyyksiin (Lusitania vuonna 1915 ja Wilhelm Gustloff 1945). - Drew Wilsonin selvitysten mukaan ainoa alle tunnissa uponnut alus, jonka osalta virallisesti väitetään, ettei se törmännyt mihinkään esineeseen (esimerkiksi sukellusvene) tai ettei siinä tapahtunut räjähdystä tai ettei sitä torpedoitu, olisi  (mikäli mainitut väitteet pitäisivät Estonian osalta paikkansa)  Estonia.

    Wilsonin selvitysten mukaan kahdeksan autokannen (= kannet 2-3) alapuolella sijainneella matkustajahyttikannella (kansi 1) oleskellutta matkustajaa on kertonut kannen 1 käytävälle tunkeutuneesta vedestä. Kukaan heistä ei kertonut, että vesi olisi tunkeutunut kannelle 1 autokannelta eli kansilta 2-3. [Kannelle 1 tunkeutuneen veden oli siten täytynyt tulla kannen 1 alapuolelta eli kannelta 0.] - Wilsonin kirjassa on valokopio USA:n kansallisen turvallisuusviraston (National Security Agency; NSA) 20.1.2004 päivätystä kirjeestä, jossa NSA kieltäytyy antamasta Wilsonille tietoja kolmesta Estoniaa koskevasta asiakirjasta, koska tiedon antaminen voisi aiheuttaa vakavaa vahinkoa kansalliselle turvallisuudelle ("to cause serious damage to the national security"). 

    Drew Wilsonin kirjan huhtikuussa 2006 päivätyn esipuheen mukaan kirjan edellytys (premise) on yksinkertainen: Estonian rungossa oli vesilinjan alapuolella aukko (a breach of integrity), joka helpotti pikaista uppoamista Itämeren pohjaan. Esipuheessaan Wilson toistaa keskeisen väittämänsä mahdollisimman yksiselitteisesti: "The Estonia had a hole." (Estoniassa oli reikä.)     

    Poissa Chezor

    • Konkarijäsen
    • ****
    • Viestejä: 600
    Vs: Tapaus MV Estonia
    « Vastaus #2 : Toukokuu 10, 2014, 06:46:57 ap »
  •   0
  • Katastrofin keskeisiä tapahtumia aikajärjestyksessä
    (ajat ilmoitetaan Viron ja Suomen aikoina)

    Tiistai, syyskuun 27. päivä 1994: Saksalainen toimittaja Jutta Rabe on todistajien antamien lausuntojen perusteella päätellyt, että Estonia "lähti Tallinnan satamasta vasta klo 19:15:n ja 19:35:n välillä, eikä siis tasan kello 19:00, kuten aikataulussa edellytettiin ja kuten Estline-varustamo kauan väitti (Rabe: Estonia: tragedia Itämerellä, s. 39). - Estonialla oli lähtiessään noin 1-2 asteen kallistuma oikealle. Kallistuman syytä ei ole toistaiseksi täysin selvitetty. Katastrofista hengissä selviytyneen koneinsinöörin Margus Treun mukaan vasemman puolen kallistustankki oli täynnä vettä, kun taas oikean puolen kallistustankki oli aivan tyhjä. - Saksalainen asiantuntijaryhmä on laskenut, että Estonialla oli oikealla puolella noin 200 tonnin selittämätön lisäpaino. Kysymyksessä on saattanut olla joko kätketty lasti tai jonkin vaurion takia laivan runkoon päässyt ja havaitsematta jäänyt vesimäärä. Se tosiseikka, ettei kukaan päällystöstä mitenkään reagoinut kyseiseen ongelmaan, viittaa ehkä siihen, että ongelmaan oli jo totuttu. Joka tapauksessa kansainvälinen tutkintakomissio ei tutkinut, mikä aiheutti sanotunlaisen aluksen oikean puolen kallistuman. - Tuuli ja aallokko voimistuivat noin kello 21:30 (Viron ja Suomen aikaa). - Estonia ajoi vasten 20 metriä sekunnissa puhaltavaa tuulta. Merkitsevä aallonkorkeus oli 3 - 4,5 metriä. Laivan nopeus oli noin 18 solmua. "Merellä tätä pidetään huonona säänä, ei kuitenkaan vielä myrskynä" (m.t., s. 40). - Kello 22:00: Vahtimatruusi Silver Linde aloitti vuoronsa. Kapteeni Arvo Andresson saapui komentosillalle toisen kapteenin Avo Pihtin kanssa. (Pihtin tuli aamulla 28.9.1994 suorittaa luotsin tutkinto ajettaessa Söderarmin väylään Tukholman saariston pohjoisella tuloväylällä.) (Linde pelastui haaksirikosta. Hänen lausuntonsa olivat tutkintakomissiolle ratkaisevia sen selvittäessä uppoamisen tapahtumia. "Kuitenkin tiedot 'kiristettiin' Silver Lindeltä, kuten hän kertoi [Rabelle] eräässä haastattelussa toukokuussa 2001" [m.t., s. 41].) - Kello 22:30: Kapteeni Andresson ilmestyi toisen kerran komentosillalle, tällä kertaa yksin. Hän käski herättämään kapteeni Pihtin seuraavana aamuna kello 05:00. - Linde lähti ensimmäiselle vahtikierrokselleen laivassa. - Kello 23:00: Linde palasi takaisin komentosillalle. - Kello 23:30: Linde lähti toiselle vahtikierrokselleen.

    Keskiviikko, syyskuun 28. päivä 1994: Noin kello 00:20 (Viron ja Suomen aikaa): Linde palasi (myöhässä) toiselta tarkastuskierrokseltaan takaisin komentosillalle. - Kello 00:30: Päällystö muutti kurssin 262 asteesta 287 asteeseen. Aluksen evävakaajat otettiin käyttöön.

    (yksi tai kaksi voimakasta pamausta): Arviolta noin kello 00:40-00:53 tai 00:50-00.55: "Yksi tai kaksi voimakasta pamausta lyhyin väliajoin keulan alueelta, jota seurasi voimakas vavahtelu, tärinä oli havaittavissa kaikkialla laivalla, minkä miehistön jäsenet ja matkustajat panevat merkille, kuten he myöhemmin yksimielisesti kertovat" (Rabe: Estonia: tragedia Itämerellä, s. 43). - Vahtimatruusi Silver Linde yritti selvittää pamausten syytä autokannella, keulan alueella. Hän viipyi paikalla noin viisi minuuttia. "Autokannella hän ei huomannut mitään vesivuotoa" (ibid.). - Linde oli tuolloin autokannella. "Tärinää seuranneet pamaukset ovat niin voimakkaita, että Silver Lindekin alkoi hoiperrella" (m.t., s. 44). - Noin kello 00:58: Linde palasi komentosillalle. - Toinen perämies Tormi Ainsalu ja neljäs perämies Kaimar Kikas vapauttivat ensimmäisen ja kolmannen perämiehen. - Samoin kapteeni Andresson oli läsnä ja totesi, että laiva oli jo tunnin myöhässä. - Noin kello 01:00: "Toinen perämies Tormi Ainsalu saa puhelun. Matkustajat kannella 1 [sijaitsi autokansien eli kansien 2-3 alapuolella] ovat kiihdyksissään kovien äänien vuoksi. Ainsalu lähettää Silver Linden vielä kerran autokannen keula-alueelle" (m.t., s. 46). - Noin kello 01:01: "Matkustajat ja miehistön jäsenet panevat merkille vielä yhden tai kaksi kovaäänistä pamausta ja laivan läpi kulkevan tärinäaallon. Järjestelmämestari Henrik Sillaste juoksee konehuoneen valvomoon. Matkustajat pakenevat kannelta 1 ylöspäin. Vettä tunkeutuu paineella kannelta 0 kannelle 1" (ibid.). [Kansi numero 1, jolla oli matkustajahyttejä, sijaitsi siis autokansien eli kansien 2 - 3 alapuolella. Kansi 0, jolla olivat laivan huoltotila, sauna- ja uima-allasosastot sekä yksi konferenssisali, sijaitsi puolestaan kannen 1 alapuolella.] - "Useimmat ajattelivat, että Estonia oli ajanut karille tai törmännyt johonkin. Autokannen alapuolelta kannelta 1 pakeni nyt paljon ihmisiä, jotka olivat jo nähneet vettä käytävillä tai jotka kovat pamaukset olivat saaneet paniikkiin" (m.t., s. 47). - Kello 01:02: Laiva kallistui noin 40-50 astetta oikealle mutta oikeni jälleen, kallistui vielä kerran, oikeni taas noin 10 asteen kallistumaan, joka lisääntyi laivan kiertokeinunnan vuoksi. - Noin kello 01:05: Kallistuma oikealle lisääntyi hitaasti. - Noin kello 01:01-01:15: Pääkoneet pysähtyivät ja vähän myöhemmin pysähtyivät myös dieselit. - Noin kello 01:20: Neljäs perämies Kaimar Kikas kysyi konemestari Margus Treulta laivapuhelimella, voisiko tämä pumpata painovettä oikean puolen tankeista tai juomavettä muista tankeista vasemmalle puolelle. - Kello 01:22: "Estonian ensimmäinen virallinen hätäkutsu (Mayday) rekisteröidään" (m.t., s. 51). - Kello 01:24: "14 laivaa Itämerellä ja rannikkovartiosto Turussa kuulevat uudelleen Estonian hätäkutsun, joka on suunnattu suoraan suomalaisille Itämeren lautoille Silja Europalle ja Mariellalle. Radioliikenne Estonian ja muiden lauttojen välillä nauhoitetaan tästä alkaen automaattisesti" (ibid.). Estonian kolmas perämies Andres Tammes puhui 20-30 asteen kallistumasta oikealle ja sähkökatkosta.

    (outo häiriöaalto alueella kyseiseen aikaan): "On täysin mahdollista, että Estonian perämiehet olivat jo jonkin aikaa lähettäneet hätäkutsua, mutta kukaan ei ollut kuullut sitä. Outo häiriöaalto oli tuohon aikaan kyseisellä alueella, sillä myös lähettyvillä olleiden laivojen vahdissa ollut päällystö kertoi myöhemmin, että he eivät saaneet radioyhteyttä etenkään Suomen tai Ruotsin mannermaalle" (Rabe: Estonia, s. 55). - "14 laivaa, jotka olivat lähellä Estonian sijaintipaikkaa, kuulevat hätäkutsun ja sitä seuranneen radiokeskustelun ja ottavat kurssin kohti onnettomuuspaikkaa" (ibid.). - "Erityisen mielenkiintoista tässä radioliikenteessä on se, että muiden laivojen päällystön oli mahdotonta saada yhteyttä mantereelle Helsinki Radioon ja siten antaa yleishälytys koko Itämeren alueelle. Helsinki Radio kertoo jostain häiriöaallosta, joka lamaannutti koko radioliikenteen. Mutta pelkästään se ei ollut epätavallista" (m.t., s. 57).

    (pieni tunnistamaton ja valaisematon alus): "Kun kaikki ympärillä olevat laivat ottivat kurssin kohti Estonian sijaintipaikkaa auttaakseen sitä, havaittiin eräs pieni, tunnistamaton ja valaisematon laiva, joka ei ajanut onnettomuuspaikalle, vaan päättäväisesti siitä poispäin; muutamat lähettyvillä olevien laivojen vahtiperämiehet näkivät tämän laivan tutkassa ja kertoivat myöhemmin, että tämä laiva katosi Estonian sijaintipaikan ja Suomen saariston välillä" (Rabe: Estonia, s. 57).

    Kun Thure Palmgren (joka selviytyi katastrofista hengissä) jo oli eräällä pelastuslautalla, hän näki pienen laivan ilman valaistusta, [johon] aivan määrätietoisesti vedettiin pari ihmistä vedestä. Sen jälkeen laiva lähti onnettomuuspaikalta välittämättä muista ihmisistä, jotka myös uivat vedessä" (m.t., s. 58). - "Myös pelastunut matruusi Elmar Siegel teki samanlaisen havainnon. Hän jopa uskoi tunnistaneensa tässä laivassa Estonian pelastusveneen nro 1" (ibid.). - Noin kello 01:26-01:27: Estonialla oli nyt kurssi käytännöllisesti katsoen pohjoiseen ja sen keula osoitti Suomen suuntaan.

    (pieni potkurikone lähestyi alusta): Kello 01:29: Mariella-lautta yritti saada ULAlla yhteyttä Turun rannikkovartiostoon ja Silja Europa koetti tavoittaa Helsinki Radiota, mutta kumpikaan ei onnistunut yrityksessään. - Radioliikenteen häiriö alueella esti kaikki yhteydet. - Rannikkovartiostossa Turussa vuorossa oleva vahtiupseeri, luutnantti Kärppä oli tällä välin rekisteröinyt hätäkutsun ja ilmoittanut asiasta esimiehilleen. Estonia kääntyi yhä enemmän itäänpäin ja kallistui edelleen oikealle. - "Pieni potkurikone lähestyy Estoniaa" (m.t., s. 59).

    (Katastrofista hengissä selviytynyt saksalainen Georg Sörnsen on myöhemmin muistellut tapahtumia seuraavasti: 'Kun Estonia makasi aivan kyljellään, sieltä kuului joku ääni. Viimeinenkin ilma purkautui ulos laivasta, se kuulosti aivan kuin kissan sihinältä'" [Rabe: Estonia, s. 59].) ("Myös tämä on todiste siitä, että Estonia oli täyttynyt vedellä alhaaltapäin, sillä mikäli vesi olisi tunkeutunut yksinomaan autokannen kautta, ei ilma olisi voinut niin nopeasti poistua sen alapuolella sijaitsevilta kansilta. Laiva olisi tosin menettänyt vakavuutensa, mahdollisesti jopa kääntynyt täysin ympäri köli ylöspäin, mutta sitten autokannen alapuolella olevalle alueelle jääneen ilman ansiosta kellunut vielä tunteja, jos ei jopa päiviä ennen uppoamistaan. Paras esimerkki tästä on Jan Hewelius, joka upposi Rügenin edustalla. Tällöin onnettomuuden syynä oli todella ollut autokannelle tunkeutunut vesi. Sitten laiva oli kaatunut ja ajelehtinut Itämerellä kaksi viikkoa [ylösalaisin]" [m.t., s. 59-60].)

    ("Pelastunut Urban Lambertson kertoi poliisin pöytäkirjan mukaan, että suunnilleen tähän aikaan [kello 01:29 Viron ja Suomen aikaa] potkurikone oli lähestynyt uppoavaa laivaa idästä, tehnyt pari kierrosta ja lentänyt sitten jälleen kohti Viroa" [m.t., s. 60].)
    Kello 01:31: Viimeinen radioyhteys Estonian ja Silja Europan välillä. Se päättyi sanoihin: Estonia: "Kuinka kaukana te vielä olette? Todella pahalta, todella pahalta näyttää nyt tässä kyllä." Silja Europa: "Joo, me ollaan tulossa, vielä 48 minuuttia." - Tämän jälkeen radioyhteys Estoniaan katkesi.

    Kello 01:35: Vettä syöksyi komentosillalle, laivan kello, joka oli asetettu maailmanaikaan (UTC) eli näytti Greenwichin aikaa, pysähtyi kello 23:35 [kello 01:35 Viron ja Suomen aikaa]. - Mariellan kapteeni Jan-Thure Thörnros on kertonut, että hän näki kaukaa, miten Estonian valot katosivat näkyvistä. - Kello 01:35: Turun rannikkovartioston vuorossa oleva helikopterimiehistö sai hälytyksen ja vahvisti sen.
     
    (häiriö koko pohjoisen Itämeren radioliikenteessä): Kello 01:42: Silja Europa antoi hätäkutsun matkapuhelimella Helsinki Radiolle. Häiriö koko pohjoisen Itämeren radioliikenteessä. - Kello 01:45: Estonia oli meressä köli melkein ylöspäin, laivan perä alkoi upota Itämereen. - Kello 01:48: Estonia katosi Utön saarella olevan suomalaisen sotilastukikohdan tutkakuvasta. - Kello 01:50: Helsinki Radio lähetti vain Pan Pan -ilmoituksen [hälytys, joka varoitti muita laivoja, että niiden reitillä oli jotakin epätavallista]. - Kello 01:52: "Suomen meripelastuskeskus ilmoittaa lopultakin Ruotsin meripelastuskeskukselle" (m.t., s. 63). - Kello 01:53 - 01:55: Estonian kaiku katosi Mariellan ja Silja Europan tutkakuvista. [Estonia oli uponnut].

    (erikoinen episodi ennen aluksen viimeistä lähtöä): Raben kirjan mukaan "lastiupseeri lisäsi käsin luetteloon [lastiluettelo, cargo manifest] ilman mitään lisätietoja yhden kuorma-auton, joka ilmeisesti viime minuuteilla oli tullut laivaan" (Rabe: Estonia, s. 34). - "Viisi vuotta onnettomuuden jälkeen saksalainen asiantuntija, kapteeni Werner Hummel Saksan tutkimusryhmästä, onnistui saamaan kopion Estonian lastiluettelosta. Ja siihen oli lisätty vielä yksi kuorma-auto, jota ei näy ollenkaan Estlinen lastiluettelossa. Näissä molemmissa kuorma-autoissa oli todennäköisesti salakuljetustavaraa" (m.t., s. 35). - "On siis varmaa, että Estonian viimeisellä matkalla autokannella oli kaksi kuorma-autoa, joista toista ei mainittu ollenkaan lastiluettelossa ja toinen oli lisätty siihen käsin ilman lisätietoja" (ibid.).

    (arvokkaalla lastilla sotilassaattue): Mitä noiden kahden kuorma-auton lastina oli? Varmaa on, että lasti oli arvokas, sillä "sotilassaattue oli tuonut nämä kaksi kuorma-autoa laivalle, ja jopa autolla ajo Estlinen terminaaliin oli keskeytetty joksikin aikaa. Tämän lastin parissa oli ilmeisesti työskennellyt useampia salaisen palvelun miehiä (...)" (Rabe: Estonia, s. 193). - "(...) olemassa on Viron tullin valvontavideo, josta on selvästi havaittavissa, että laivaan ajettiin kaksi kuorma-autoa, joiden lastina on täytynyt olla jotain erikoista. Niillä oli nimittäin amerikkalainen [?] sotilassaattue" (m.t., s. 195). (Sotilassaattueen osalta on esitetty myös Ruotsiin viittaavia tietoja. Näiden tietojen valossa kyseinen salaperäinen lasti olisi ollut alusta lähtien Ruotsin armeijan tiedustelu- ja turvallisuuspalvelun [MUST] valvonnassa.)

    Pelastustoimista ja haverin tutkinnasta: Keskiviikko, syyskuun 28. päivä 2006: Kello 01:57: Meripelastuskeskus Turussa ilmoitti Tukoholman meripelastuskeskukselle, että se ryhtyi koordinoimaan pelastustöitä. - Kello 02:05: Suomen meripelastuskeskus nimesi Silja Europan kapteenin Esa Mäkelän hätäpelastustoimien koordinaattoriksi merellä. - Kello 02:12: Mariella näki meressä valoja, pelastusliivejä sekä pelastusveneitä ja -lauttoja. - Kello 02:30: Mariella saapui ensimmäisenä onnettomuuspaikalle ja aloitti pelastustyöt. Korkean laitansa ja kovan merenkäynnin vuoksi se saattoi kuitenkin pelastaa vain hyvin pienen määrän ihmisiä merestä. - Ensimmäinen helikopteri lähti Turusta.

    Ruotsin pääministeri Carl Bildt sai kello 01:30 Ruotsin aikaa (kello 02:30 Suomen ja Viron aikaa) puhelun puolueensa juhlassa Ruotsin armeijan tiedustelu- ja turvallisuuspalvelulta (MUST), jolloin hänelle kerrottiin Estonian uppoamisesta. (Viron sisäministeri Heiki Arike tiesi onnettomuudesta "mitä suurimmalla todennäköisyydellä jo tuntia aikaisemmin" [Rabe: Estonia, s. 65].) (Viron liikenneministeri Andi Meister kirjoitti kirjassaan 'Keskeneräinen lokikirja' muun muassa: "Sisäministeri sai tiedon, että Estonia makasi kyljellään.") (Estonia oli todistettavasti kyljellään kello 01:30:n maissa [Viron ja Ruotsin aikaa].)
    Kello 02:36: Suomen rannikkovartiosto tajusi onnettomuuden laajuuden ja pyysi apua Suomen ilmavoimilta. - Kello 02:43: Ensimmäinen pikauutinen Ruotsin tietotoimistolta TT:ltä: "Estonia kaatunut ja uponnut, meressä pelastusveneitä ja ihmisiä." - Kello 02:44: Silja Europa saapui onnettomuuspaikalle. Seuraavien tuntien kuluessa paikalle tuli muitakin aluksia, muun muassa Finnhansa ja Finnjet. Kaikilla laivoilla oli hyvin rajoitetut pelastusmahdollisuudet omien teknisten laitteidensa ja huonon sään vuoksi. - Kello 03:00: Viron presidentti Lennart Meri sai tiedon uppoamisesta. - Kello 03:05: Ensimmäinen helikopteri Turusta saapui onnettomuuspaikalle. - Kello 03:08: Mariellan miehistö pelasti ensimmäiset kuusi ihmistä omalla pelastuslautallaan. Myöhemmin sama miehistö pelasti vielä toiset kuusi ihmistä. - Kello 04:38: Ensimmäinen Suomen ilmavoimien helikopteri, joka oli sijoitettuna Utön saarelle vain 15 minuutin päähän onnettomuuspaikasta, nousi ilmaan. - Kello 04:55: Suomen pääministerille Esko Aholle ilmoitettiin tapahtumasta, sen jälkeen koko Suomen hallitukselle. - Kello 05:00: Ensimmäinen lehdistökonferenssi Turun pelastuskeskuksessa. - Kello 06:00: Viron presidentti Lennart Meri allekirjoitti asetuksen onnettomuutta tutkivan virolaisen tutkintakomission välittömästä asettamisesta. Tehtävä sisälsi myös Viron valtion viranomaisten (hallitus sekä kaikki virkamiehet ja valtion elimet) toimien tutkinnan. - Kello 08:00: Venäjän hallitukselta saapui avuntarjous. Sen mukaan Venäjän laivaston sukellusveneet saattoivat tulla tarvittessa avuksi. Laivasto määrättiinkin heti valmiustilaan. (Avuntarjous tarkoitti erityisesti sitä, että Estonian sisällä ilmataskuissa saattoi olla eloonjääneitä ja että Venäjän laivastolla oli erityiskulkuneuvoja ja -työkaluja, joilla nuo ihmiset voitaisiin pelastaa. Tarjousta koskevassa TASSin julkaisemassa lausunnossa Venäjän hallitus oli huolissaan ennen kaikkea kahdesta laivalla olleesta venäläisestä. - Selvittämättä on jäänyt, miten Venäjän hallitus tiesi jo tuolloin, ennen kuin kukaan oli nähnyt matkustajaluetteloa, kahdesta venäläisestä matkustajasta.) - Suomi ja Ruotsi torjuivat jyrkästi venäläisten avuntarjouksen. [Miksi?] - Kello 08:13: Silja Europa ilmoitti, että siihen mennessä oli pelastettu noin 90 ihmistä. Useimmat pelastetut kuljetettiin ensin Utön saarelle, muutamia oli Mariellalla, samoin Silja Europalla, ja pari oli viety sairaalaan Tukholmaan ja Turkuun.

    Kello 09:00: Viimeinen hengissä pelastettu matkustaja viedään Utöhön; tämän jälkeen löydetään vain kuolleita. Tällöin eloonjääneiden lukumääräksi ilmoitettiin 146. Heistä  yksi kuoli myöhemmin Turun sairaalassa.

    Saman päivän (keskiviikko 28.9.1994) kuluessa katosi vielä mystisellä tavalla kahdeksan (8) sellaista Estonian miehistön jäsentä, jotka oli ensiksi otettu eloonjääneiden luetteloon. Heidän joukossaan oli myös aluksen toinen kapteeni Avo Piht (joka katastrofin sattuessa oli vapaavuorossa; aluksen kapteenina toimi katastrofimatkalla Arvo Andresson). - Viralliseksi eloonjääneiden luvuksi ilmoitettiin myöhemmin 137. - Saman päivän (keskiviikko 28.9.1994) iltana ilmoitettiin kuolleina löydettyjen määräksi 94 henkilöä.

    Kello 11:00 (keskiviikko 28.9.1994): Ensimmäinen, vahvistamaton nimiluettelo pelastetuista levisi yleisölle uutistoimistojen kautta. Luettelossa mainittiin muun muassa toinen kapteeni Avo Piht sekä seitsemän miehistön jäsentä. - Myöhemmin heidän nimiensä ilmoittamista pidettiin virheenä. Niin toimittaja Jutta Rabelle kertoivat "suomalaiset poliisit Puhalainen ja Salonen haastattelussa Turussa keväällä 1996" (Rabe: Estonia, s. 67). Kuitenkin Raben jatkotutkimusten aikana keväällä 1996 Tukholmassa Ruotsin pelastuskeskuksen johtava lääkäri ja samanaikaisesti Huddingen sairaalan johtaja tohtori Bo Brismar sanoi Rabelle: "Meidän täytyi tarkistaa luettelot, ja minä voin taata teille, että nimet ja tiedot, jotka annettiin tiedotuskeskuksesta, olivat oikein. Ne tarkistettiin moneen kertaan ennen kuin ne julkistettiin" (ibid.).

    Kello 12:00 (28.9.1994): Virolaisella radioasemalla, KUKU-radiolla, oli erikoislähetys, jossa luettiin eloonjääneiden nimiluettelo. Lueteltujen joukossa olivat myös myöhemmin kadonneet Avo Piht ja  seitsemän miehistön jäsentä. Mainitun eloonjääneiden nimiluettelon oli tehnyt ja vahvistanut Viron liikenneministeriö. - Saman päivän kuluessa KUKU-radio lähetti Ruotsin Punaisen Ristin avustustyöntekijän haastattelun. Sanottu avustustyöntekijä oli ollut aikaisin aamulla [28.9.1994] pelastustehtävissä helikopterissa ja kertonut, että "hän oli henkilökohtaisesti keskustellut kapteeni Avo Pihtin kanssa" (Rabe: Estonia, s. 67). "Piht oli kertonut hänelle nimensä ja lisännyt, että hän oli [Estonian] toinen kapteeni. Keskustelussa hän oli myös maininnut, että hän oli kotoisin virolaiselta Hiuma-saarelta, missä hänen äitinsä yhä elää" (ibid.). "Keskipäivällä entiset kollegat sekä muutamat muut todistajat näkevät Avo Pihtin televisiossa. Nämä kuvat lähetetään vain kerran. Avo Pihtin ja seitsemän muun miehistön jäsenen mystisen katoamisen viranomaiset julistavat myöhemmin erehtymiseksi ja virheeksi, eikä sitä koskaan kunnolla tutkita" (ibid.).

    Kello 15:00 (28.9.1994): Ruotsin pääministeri Carl Bildt, Viron pääministeri Mart Laar ja Suomen pääministeri Esko Aho tapasivat Turussa kolmen kesken. Tässä tapaamisessa päätettiin, että onnettomuuden syyt annetaan yhteisen suomalaisista, ruotsalaisista ja virolaisista asiantuntijoista muodostettavan komission (toimikunta) tutkittavaksi. "Tässä keskustelussa Carl Bildtin kerrotaan jo asettaneen etusijalle erityisesti mahdollisten rakenteellisten puutteiden tutkimisen" (m.t., s. 68).

    Kello 23:00 (28.9.1994): Rannikkovartioston pelastuskeskus Turussa julkaisi ensimmäisen virallisesti vahvistetun eloonjääneiden luettelon.

    Torstai, syyskuun 29. päivä 1994: Virallisen kansainvälisen tutkintakomission kokoonpano julkistettiin ja komissio aloitti työnsä. - Carl Bildt lupasi Ruotsin kansalle, että "kaikki mahdollinen tullaan tekemään onnettomuuden syiden selvittämiseksi, ruumiiden nostamiseksi ja mahdollisesti myös itse laivan nostamiseksi" (Rabe: Estonia, s. 68-69).

    Syyskuun 30. päivä 1994: Estonian hylky löydettiin, ensimmäiset kaikuluotainkuvat annettiin lehdistölle. "Näitä kuvia katsoessa näyttää siltä, että visiiri sijaitsisi melko lähellä laivaa. Tämän tutkintakomissio tulkitsee olevan metallilevy, vaikka sellaista metallilevyä ei koskaan löydetäkään. USA:n liittovaltion poliisi FBI lähettää Ruotsin hallitukselle faksin, jossa he tarjoavat apuun erikoisryhmää, joka sanatarkasti käännettynä 'voisi työskennellä tapahtumapaikalla useampia viikkoja'" (m.t., s. 69).

    Lokakuun 2. päivä 1994: Kaksi suomalaista sukellusrobottikameraa kuvasi Estonian hylkyä. - "Visiiri ei enää ole Estonian luona, eikä myöskään enää sen edessä" (m.t., s. 69). Autoramppi edessä sekä oikean puolen takaramppi ovat hieman avatussa asennossa. Hylky makaa noin 80 metrin syvyydessä oikealla kyljellään noin 110-115 asteen vinossa asennossa. - "Tutkintakomission suomalainen jäsen Kari Lehtola ilmoittaa yleisölle harkitusti väärän löytöpaikan" (Rabe: Estonia, s. 69). Näin ollen laivoilla Estonian hylylle matkustaneiden omaisten surujumalanpalvelukset tapahtuvat väärällä paikalla, siis ei uponneen lautan yläpuolella, vaan noin puoli merimailia siitä poispäin. "Kari Lehtola ilmoittaa 11.1.1995 Suomen liikenneministeriölle lähettämässään anteeksipyyntöfaksissa: 'Olen todennäköisesti ylittänyt toimivaltuuteni, kun halusin eristää hylyn'" (Rabe: Estonia, s. 69). - Hylyn oikea sijaintipaikka on: 59 astetta 22' 9" pohjoista leveyttä ja 21 astetta 40' 9" itäistä pituutta.

    Lokakuun 4. päivä 1994: Tutkintakomissio julkaisi ensimmäisen väliraportin. Sen mukaan onnettomuuden syynä oli veden kerääntyminen autokannelle. Vesi oli tunkeutunut autokannelle etuaukon (keularamppi) kautta. Visiiri oli irronnut vähän aikaisemmin. Pohja- eli Atlanttilukko oli löydetty murtuneena.

    Lokakuun 17. päivä 1994: Tutkintakomission toinen väliraportti julkaistiin Tallinnassa. Väliraportissa todettiin muun muassa: visiiri irtosi, kun laiva vielä oli liikkeessä; vettä tunkeutui autokannelle autorampin kautta; visiiri repeytyi irti laivasta kaikkien kolmen lukon pettämisen takia; molemmat sivulukot pettivät hitsaussaumasta korvakkeen ja lattian välillä sekä Atlanttilukko korvakkeesta, joka kannatti pulttia; pettämisen jälkeen merenkäynti oli avannut visiirin, 55 tonnia painavan visiirin hallitsemattomien liikkeiden johdosta murtuivat lopulta saranat keulakorokekannella, visiiriä piti paikallaan vain hydraulisylinteri; visiiri liikkui eteenpäin, repi autorampin auki ja putosi eteenpäin mereen; yhä edelleen täyttä vauhtia ajava laiva sai lyhyessä ajassa tuhansia tonneja vettä autokannelle, kaatui ja upposi.

    "Tästä skenaariosta tutkintakomissio piti vasten parempaa tietoa kiinni loppuraporttiin asti. Tosin sitä paranneltiin lukituksen pettämissyiden osalta; tällöin kaikin keinoin todisteltiin, että lukitus oli murtunut 'alimitoituksen', siis telakan liian heikon rakentamistavan seurauksena" (Rabe: Estonia, s. 70).

    Lokakuun 18. päivä 1994: Tutkintakomission raportin mukaan visiiri löydettiin paikasta 59 astetta 23' pohjoista leveyttä ja 21 astetta 39' itäistä pituutta. "Tämä paikka sijaitsee noin 1.800 metriä hylystä lounaaseen. Vasta neljä viikkoa myöhemmin, 12.-19. marraskuuta 1994, visiiri nostettiin ja vietiin Hankoon" (ibid.).
    *
    Pommiuhkauksia

    Vuosina 1993 ja 1994 oli Tallinnasta liikennöiviä laivoja vastaan esitetty lukuisia pommiuhkauksia. "Ei vain Estoniaa ja siten Estlinea vastaan, vaan myös suomalaiseen Silja-varustamoon oli tullut useita pommiuhkauksia" (Rabe: Estonia: tragedia Itämerellä, s. 178).

    Estline-varustamo tiesi varsin tarkasti kaikista pommiuhkauksista, kuten käy ilmi silloisen Estlinen johtajan Johan Johanssonin ja hänen varamiehensä Toivo Niinasin lausunnoista. "Estonian uppoamispäivänä molemmat olivat erittäin kauhistuneina ilmoittaneet, että hyökkäys oli sen taustalla. Myöhemmin he eivät enää halunneet antaa mitään tietoja siitä" (m.t, s. 178).

    Ruotsin pelastusyhdistys (RITS) toimeenpani vuosina 1993 ja 1994 eri laivoilla yhteensä neljä harjoitusta pommihälytyksen varalta ja kaikki mahdolliset skenaariot huomioon ottaen. Yksi suurimmista harjoituksista tapahtui Estonialla 2.2.1994. "Hämmästyttävää siinä on, että tämän harjoituksen skenaario on kuin tapahtumien kuvaus yöllä 27.-28.9.1994. Melkein tarkalleen sillä paikalla, missä tänään Estonian hylky makaa merenpohjassa, RITS simuloi pommiharjoituksen" (ibid.). Harjoituksen aikana "hälytys molemmille palonsammutusryhmille, jotka piti ohjata pelastamaan matkustajia autokannen alapuolelta, kuului: 'Mr Skylight One and Two', siis samoin kuin se toimintakäsky, joka todellisen uppoamisen aikana myöhemmin kuului kaiuttimista" (m.t., s. 179). Todellisen uppoamisen aikana kuulutuksen "Mr Skylight One and Two" antoi naisääni. Sen vuoksi on oletettava, että se annettiin informaatiopisteestä, sillä vain sieltä voitiin lähettää kuulutuksia, jotka kaiutinjärjestelmän avulla kuuluivat koko laivassa. "Mutta koska joku nuori rouva info-tiskillä ei varmasti oma-aloitteisesti ole lähettänyt sellaista merkittävää kuulutusta, on lähdettävä siitä, että perämiehet komentosillalla ovat antaneet hänelle käskyn siihen" (m.t., s. 180).

    Toimittaja Jutta Rabe on tehnyt seuraavan päätelmän: "komentosillalla perämiehet tietoisesti päättivät antaa tämän hälytyksen" (Rabe: Estonia, s. 180). "Mikäli tuolla hetkellä olisi ollut kysymys vain veden tunkeutumisesta laivaan, kuten tutkintakomissio väittää, perämiesten olisi pitänyt antaa toisenlainen kooditettu kuulutus" (ibid.). "Kaikkien käytettävissä olevien tosiasioiden asiallisen harkinnan jälkeen" Rabe on tullut siihen lopputulokseen, että "kuulutus 'Mr Skylight One and Two' annettiin, koska Estonialla oli tapahtunut räjähdys. Vain tällä edellytyksellä 'Mr Skylight One and Two' oli oikea käsky miehistölle, niin kuin sitä oli kokeiltu myös pelastusharjoituksissa" (ibid.).

    Merikadetti Paavo Pruulin lausunnon mukaan "siihen aikaan oli niin paljon pommiuhkauksia, ettei niitä kaikkia yksittäisiä voinut mitenkään ottaa vakavasti" (Rabe: Estonia, s. 180). "Tästä on useampia vihjeitä, osaksi nimettömiä, mutta osaksi täysin avoimesti kerrottuja. Kiristyssumma piti siirtää virolaiselle osapuolelle ESCOn kirjanpitoasiakirjoihin, joka [ESCO] omisti puolet Estlinesta. Todisteiden tästä piti olla tukholmalaisen KPGU-yhtiön tilintarkastajan Peeter Riitin mukana onnettomuusyönä. Hän hukkui Estonian mukana, sillä hän oli myöhästynyt lennoltaan 27.9.1994 iltapäivällä, jolloin Estline oli majoittanut hänet lautalle" (ibid.). Nordic Consulting -nimisen firman omistajan Eugen Jushtshukin saksalaiselle asiantuntijaryhmälle vuonna 1997 antaman lausunnon mukaan "varustamoa kiristettiin", kun "Estonialla tehtiin todella paljon rahaa" (ibid.). "Hän viittasi yhteyteen Venäjän mafian kanssa. Maksut suoritettiin kesään 1994 saakka säännöllisesti, kunnes Ruotsin ja Viron hallitukset suosittelivat maksujen lopettamista. Estline keskeytti maksut, minkä seurauksena kiristäjät ilmoittivat, että lautalle tapahtuisi jotain. Estline pysyi kovana, eikä maksanut enää" (m.t., s. 180-181). (Viron entinen poliisipäällikkö Ain Seppik on puolestaan sulkenut "pois rikollisen taustan suojelurahan kiristysympäristöstä" [m.t., s. 181]. "Hän vakuutti, että tätä mahdollisuutta Viron poliisi oli tutkinut yksityiskohtaisesti ja tullut siihen yksiselitteiseen tulokseen, että sellaista taustaa ei ole olemassa" [ibid.].)
    *
    Kadonneitten pelastettujen arvoitus

    Toisen kapteenin Avo Pihtin ja seitsemän muun miehistön jäsenen katoaminen on yhä edelleen arvoitus.

    "Aikaisina aamun tunteina 28. syyskuuta 1994 monta helikopterien pelastamaa eloonjäänyttä vietiin suomalaiselle sotilassaarelle Utölle. Kaikkein ensimmäisten sinne tuotujen haaksirikkoisten joukossa piti olla myös Avo Piht, Estonian toinen kapteeni" (Rabe: Estonia: tragedia Itämerellä, s. 182). "Näin kertoi ruotsalainen pelastaja muutamia tunteja myöhemmin erään radiotoimittajan mikrofoniin. Hän oli aivan varma, että hän oli henkilökohtaisesti jutellut Avo Pihtin kanssa, sillä hän ei ollut kertonut pelkästään, että hän oli Estonian toinen kapteeni, vaan että hän oli kotoisin Hiumasta, eräältä mantereen edustalla sijaitsevalta saarelta, jossa hänen äitinsä yhä elää" (m.t., s. 183). "Tämän haastattelun lähetti saman päivän kuluessa myös eräs virolainen radioasema, jolloin myös Sirje Piht, Avo Pihtin vaimo kuuli sen" (ibid.). "Myös radiossa liikenneministeriön edustaja oli jo lukenut virallisen luettelon eloonjääneistä, eikä siitäkään ollut puuttunut hänen miehensä nimeä. Lisäksi yksi Avon kollega, Erich Moik, joka myös työskenteli Estlinella, oli puhelimitse ilmoittanut siitä" (ibid.).

    "Sirje Piht meni 1. lokakuuta [1994] Estlinen toimistoon, missä hänelle näytettiin virallinen Suomesta tullut faksi, jossa hänen miehensä nimi oli aivan ylhäällä, eloonjääneeksi merkittynä. Mutta Avo Piht ei tullut enää koskaan kotiin" (Rabe: Estonia, s. 183).

    "Monille omaisille kävi samoin kuin Sirje Pihtille. Estonian päämekaanikko Lembir Leiger, kaksi nuorta tanssijatarta esiintyjäryhmästä Hannely ja Hannika Veide, laivan lääkäri Victor Bogdanov, tax-free-kauppojen johtaja Tiina Müür, mekaanikko Agur Targama ja neljäs perämies Kaimar Kikas  yhteensä [eli Avo Pihtin perheen lisäksi] seitsemän perhettä sai tietoja sairaalahenkilökunnalta, pelastuspalvelusta ja poliisilta, että heidän omaisensa olivat elossa. Mutta kotiin he eivät kuitenkaan enää koskaan tulleet" (ibid.).

    Viron pääministeri Mart Laar kävi Turun sairaalassa tavatakseen eloonjääneitä. "Hieman tämän käynnin jälkeen Mart Laarin työtoveri kertoi Viron uutistoimistolle Baltic News Servicelle, että Laar oli jo puhunut Pihtin kanssa ja että toisen kapteenin viittaukset onnettomuuden mahdollisesta terroristitaustasta otetaan erittäin vakavasti. Sen vuoksi BSN ilmoitti klo 13:42, että Piht oli pelastettu ja oli jo antanut lausunnon" (m.t., s. 185). "Myös Ruotsissa vahvistettiin, että Piht eli. Uutislähetyksessä 29.9.1994 ilmoitettiin  taustalla kuva merenkulkuviraston turvallisuuspäälliköstä Bengt-Erik Stenmarkista  että tämä oli kertonut, että Piht eli ja oli jo antanut ensimmäiset lausunnot" (ibid.). "Tästä antoi myös Reuters ilmoituksen 30.9.1994, jota [ilmoitusta] ei ole kumottu. Myös Virossa oli tällä välin ilmeisesti saatu tietoja Pihtistä, sillä Andi Meister sanoi TV-kameroiden edessä: 'Ne, jotka ovat piilottaneet Pihtin, tietäkööt saavansa rangaistuksen'" (ibid.). "Myös kirjeenvaihdosta, joka tästä asiasta käytiin Ruotsin Tallinnan suurlähetystön ja Ruotsin ulkoministeriön välillä, käy ilmi, että Piht oli selvinnyt onnettomuudesta elossa. Tämä kirjeenvaihto tosin leimattiin heti 'salainen'-leimalla" (ibid.).
    "Kuitenkin vain vähän myöhemmin Avo Pihtiä ei enää ollut olemassa, häntä ei koskaan ollut pelastettu ja kaikki, jotka olivat hänet nähneet, olivat erehtyneet" (Rabe: Estonia, s. 185).
     
    Vähän sen jälkeen, kun toimittaja Jutta Rabe oli "tavannut ja haastatellut Tallinnassa vielä yhtä Avo Pihtin televisiossa nähnyttä todistajaa, murtauduttiin hänen toimistoonsa Tallinnassa ja kalustus tuhottiin täydellisesti" (m.t., s. 185). "Lisäksi kirves oli isketty seinään varoituksena, jota oli mahdoton käsittää väärin. Häntä lisäksi uhattiin puhelimitse: hänen olisi parempi pitää suunsa tukossa" (ibid.). Raben tultua takaisin hotellihuoneeseensa, hän huomasi, että hänen tavaroitaan oli pengottu. Vasta seuraavana aamuna hän huomasi "hiustenkuivaajasta leimahtaneesta liekistä, että sen kaapelia oli leikelty" (m.t., s. 185-186). Sitten Rabe sai elämänsä ensimmäisen tekstiviestin. "Varoitus nyt myös sinä", Rabe luki suureksi hämmästyksekseen. Viestin lähettäjän numerosta puuttuivat kolme viimeistä numeroa. "Mutta alkuosa oli yksiselitteinen: se oli Ruotsin puolustusministeriön numero" (m.t., s. 186). Kun Rabe jatkoi matkaansa Mare Balticum -nimisellä laivalla Tukholmaan, "muutama gangsterityyppi" lähestyi häntä "todella uhkaavasti" (ibid.). Rabea kehotettiin lopettamaan tutkimuksensa viipymättä. Muutoin hän voisi "erittäin helposti pudota yli laidan" (ibid.).
    *
    Politiikkaa ja tiedustelujärjestöjä

    Ymmärtääkseen mahdollisen attentaatin taustat ja käsittääkseen asioiden moninaisen yhteenpunoutumisen laajuuden on palautettava mieleen kansainvälispoliittinen tilanne vuonna 1994. Berliinin muurin luhistumisen ja sitä seuranneen Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen maailma oli murrostilassa. Kylmä sota näytti olevan lopussa, kartat piirrettiin uudelleen, uudet poliittiset puolueet ja johtajat saivat puheenvuoron ja länsimaille avautui uusia markkinoita ja mahdollisuuksia. Yhteisyrityksiä sekä läntisen ja itäisen omistajan muodostamia firmoja ilmestyi kuin sieniä sateella, mutta lakeja ja ohjesääntöjä ei ollut käytännöllisesti katsoen lainkaan tässä sosialismin jälkeisessä maailmassa, eikä ainakaaan ketään, joka olisi pystynyt niitä valvomaan. Tunnelma oli kuin villissä lännessä, sillä erotuksella, että maantieteellisesti villi länsi sijaitsi nyt idässä.

    Monet suhtautuivat muutoksiin myönteisesti. Heillä oli suuria toiveita 'vapaudesta', 'demokratiasta' ja erityisesti henkilökohtaisesta osuudesta lännen rikkauksiin. Mutta oli myös "ryhmiä, jotka eivät olleet ollenkaan samaa mieltä tavasta ja tyylistä, jolla Boris Jeltsin johti maata kohti vapaata markkinataloutta" (Rabe: Estonia, s. 197). "Erityisesti kovan linjan kannattajat hänen kriitikkojensa ja vastustajiensa joukossa syyttivät Jeltsiniä siitä, että hän harjoitti kerran niin ylpeän ja menestyksekkään Neuvostomaan loppuunmyyntiä ja että korruptio ja mafia levittäytyivät kaikkialle. Todellisuudessa erityisesti sotilashenkilöt kenraalitasolla solmivat suuren tyylin rikollisia sopimuksia. Kuten aina, todellista rikossyytettä tämän nopeasti kasvavan kenraalimafian ei tarvinnut pelätä" (ibid.).

    "Paljon pyöri tavaroiden laittomassa myynnissä ja salakuljetuksessa: aseita, huumeita, alkoholia, malmeja, arvokkaita metalleja, radioaktiivisia materiaaleja; tavaroiden kirjo oli laaja. Tallinna, joka ennen vuotta 1991 yhdessä Latvian ja Liettuan kanssa oli ollut osa Neuvostoliittoa, tuli Suomen ja Ruotsin lauttayhteyksien takia tärkeäksi markkinapaikaksi" (Rabe: Estonia, s. 197-198). Suunnilleen kahdeksan eri mafiaryhmää harjoitti siellä kauppaa vuosina 1991-1993, kuten entinen poliisipäällikkö Ain Seppik on Rabelle kertonut (ks. m.t., s. 198). "Kaikilla näillä ryhmillä oli venäläinen 'kummisetä', muutamat heistä olivat entisiä sotilaita ja vain muutamat käyttivät hyväkseen virolaisia 'työntekijöitä'" (m.t., s. 198). "Kaiken kaikkiaan Tallinna oli (...) ihanteellinen temmellyskenttä kaikenlaiselle rikolliselle toiminnalle" (ibid.).

    Venäjän presidentti Jeltsin allekirjoitti 26.6.1994 lännen massiivisen painostuksen alla sopimuksen joukkojen vetämisestä Virosta. Sopimuksen mukaan venäläisten tuli vetää joukkonsa Virosta 31.8.1994 mennessä. Viron armeijan ylipäälliköksi nimitettiin vuonna 1993 kenraali Aleksander Einseln, joka oli syntynyt Virossa mutta muuttanut nuorena vanhempiensa kanssa Yhdysvaltoihin.
    "Eräällä korkea-arvoisella saksalaisella sotilashenkilöllä oli 28.9.1994 tapaaminen Einselnin kanssa hänen toimistossaan Tallinnassa" (Rabe: Estonia, s. 198). "Einseln vastaanotti hänet sanoin: '[...] Tämä hyökkäys tarkoittaa meitä.' Kenraali Einselnilla oli siis ilmeisesti jo muutama tunti matkustajalautan uppoamisen jälkeen tietoja, että kysymyksessä oli ollut hyökkäys" (m.t., s. 199). On mielenkiintoista, että "Einseln selvästi näki poliittiset tai sotilaalliset syyt Estonian uppoamisen taustalla" (ibid.). "Myös NATOssa on Estonian uppoamisen täytynyt aiheuttaa neuvottomuutta, sillä 'sattumalta' se oli juuri se päivä, jolloin NATOn merivoimat aloittivat 'SACLANT'-operaation, ensimmäisen yhteisen merisotaharjoituksen Baltian maiden merivoimien kanssa Skagerrakissa" (ibid.).

    On myös muita perusteita päätellä, että hyökkäys oli suoritettu poliittisista syistä. "Läheisessä yhteydessä siihen on Venäjän Baltian armeijan entinen ylipäällikkö kenraali Dzhohar Dudajev, tshetsheeni, joka myöhemmin ensimmäisessä Tshetshenian konfliktissa Venäjän kanssa esitti tärkeää osaa" (Rabe: Estonia, s. 198).

    Dzhohar Musajevitsh Dudajev (15.4.1944 - 21.4.1996) oli Tshetshenian ensimmäinen [separatistinen] presidentti ja johtaja. Neuvostoaikaan hän oli ilmavoimien kenraali ja strategisen pommituslentodivisioonan [ydinpommein] komentajana Viron Tartossa. Vuoden 1991 vallankaappauksessa Dudajev kieltäytyi tottelemasta käskyä lähettää joukkonsa Tartoon. Hän palasi Tshetsheniaan 1991 ja ryhtyi tshetsheenien johtajaksi. Hänet valittiin vapailla vaaleilla Tshetshenian presidentiksi 27.10.1991. Hänet surmattiin 1996 ilmaiskussa. Väitetään, että hänen sijaintinsa saatiin selville paikantamalla hänen käyttämänsä satelliittipuhelin. Häntä seurasi virkaa toimittavana presidenttinä Zelimhan Jandarbijev ja vaalien jälkeen Aslan Mashadov. - Dudajev oli "nopeasti huomannut, että Tallinnan kautta pystyisi järjestämään ensiluokkaisen kuljetusreitin huumeille, ja sitä hän käytti organisaatioineen tarmokkaasti hyväkseen" (Rabe: Estonia: Estonia, s. 199). "Yksi näistä salakuljetusreiteistä kulki Itämeren poikki ja käytti Estoniaa. Dudajev oli löytänyt hyvän rahoitusmahdollisuuden Tshetshenian sodalle Venäjää vastaan" (ibid.). "Tämä ei (...) ollut jäänyt huomaamatta Venäjän salaiselta palvelulta" (ibid.). - Itse asiassa monet poliittiset syyt perustelivat venäläisten hyökkäyksen Estoniaa vastaan. "Näin oli mahdollista tappaa monta kärpästä yhdellä iskulla: virolaiset poliitikot ymmärtäisivät varoituksen, joka osoitti NATO-ponnistelujen suuntaan, ja tärkeä salakuljetusreitti olisi hajotettu, ainakin joksikin aikaa. Ja loppujen lopuksi amerikkalaisia olisi estetty (...) saamasta korkean teknologian ase- ja varustuslastiaan" (ibid.). Venäläiset saattoivat lisäksi olla "melko varmoja, että kukaan lännessä ei uskaltaisi syyttää heitä attentaatista, sillä silloin länsi ottaisi riskin vastakkainasettelusta tai mahdollisesta paluusta kylmän sodan aikaan" (ibid.). "Sen lisäksi amerikkalaisten olisi pitänyt paljastaa 'kiinnostuksensa' avaruusaseisiin ja Ruotsin kertoa kuljetusavustaan" (ibid.). Kysymyksessä olikin  indisioiden valossa  täydellinen operaatio, jonka vain tiedustelupalvelut kykenevät toteuttamaan, tai ryhmittymät, joiden jäseniin kuuluu entisiä tiedustelupalvelun jäseniä.

    Neuvostoliiton hajottua Jeltsin hajotti myös KGB:n. Sen seuraajaksi perustettiin MSB, joka tunnetaan nykyisin nimellä FSB. Sen palvelukseen siirrettiin vain ne KGB:n virkailijat, jotka suhtautuivat Jeltsiniin ystävällisesti. Tämä johti siihen, että vuonna 1991 päättyessä Moskovan pahamaineisessa Ljubljanka-rakennuksessa, KGB:n päämajassa, ja tietysti myös sen muissa toimipisteissä vallitsi pelko. Monet työntekijät alkoivat liputtaa Jeltsinin puolesta, vaikka he eivät oikeastaan kannattaneet hänen politiikkaansa. Taustalla kuohunta yhä jatkui, ja melko pian muodostettiin Felix-niminen ryhmä, joka oli nimetty KGB:n perustajan Felix Dzherzhinskin mukaan. Felix-ryhmä muodostui "aktiiveista MSB-upseereista ja agenteista ja Venäjän sotilaallisen tiedustelupalvelun jäsenistä" (Rabe: Estonia, s. 200). - Felix-ryhmään kuului myös Igor Kristapovits. "Hän oli (...) salakuunteluasiantuntija. Ja vielä enemmän: varatullipäällikkönä hän oli heti lautan uppoamisen jälkeen takavarikoinut tullin valvontavideot, joihin oli kuvattu Estonian lastaus. Tämän hän teki hyvin perustein, sillä aivan liian selvästi (...) näistä nauhoista on havaittavissa, että amerikkalaisissa [?]  univormuissa olevat miehet saattoivat muutamia kuorma-autoja lastaukseen" (ibid.). - Kolme viikkoa Estonian uppoamisen jälkeen salakuunteluasiantuntija ja varatullipäällikkö Igor Kristapovits murhattiin suoraan asuntonsa edessä Tallinnassa "kahdella niskalaukauksella, jotka ammuttiin Viron armeijan pistoolilla" (ibid.).

    "Tapaus Estoniasta kerrotaan Ruotsin ulkoministeriössä olevan 500 huippusalaista asiakirjaa. Vähemmän salaiset paperit vapautettiin parlamentin päätöksellä syksyllä 2000. Näiden asiakirjojen joukossa on muutamia erittäin mielenkiintoisia papereita, esimerkiksi Ruotsin Tallinnan lähetystön kirje ensimmäisiltä uppoamisen jälkeisiltä päiviltä, jossa on selvästi sanottu, että Virolle olisi katastrofi, mikäli tulisi julki, että miehistön virhe ei aiheuttanut uppoamista, vaan vieraat valtiot, mikä olisi vielä pahempaa" (Rabe: Estonia, s. 201)
    *

    Poissa Chezor

    • Konkarijäsen
    • ****
    • Viestejä: 600
    Vs: Tapaus MV Estonia
    « Vastaus #3 : Toukokuu 10, 2014, 06:50:28 ap »
  •   0
  • Suuri reikä

    Vuoden 1995 alussa oli jo varmaa, ettei Estoniaa eikä ruumiita aiota nostaa. Näytti yhä selvemmältä, että kansainvälinen tutkintakomissio ajatteli panna syyn saksalaisen Meyer-telakan niskaan oletetun suunnitteluvirheen ja töiden puutteellisen suorituksen tähden. Tuolloin Bernhard Meyer, sanotusta, sukupolvia saman perheen omistuksessa olleesta telakasta, palkkasi palvelukseensa hampurilaisen merioikeusasianajajan, tohtori Peter Holtappelsin. Meyer tahtoi tietää totuuden: Mikä oli todella johtanut Estonian uppoamiseen? Uppoamisen syyn selvittäminen tehtävänään Peter Holtoppels muodosti vuoden 1995 alussa asiantuntijaryhmän (German Independent Group of Experts) (ks. Rabe: Estonia, s. 126).

    Asiantuntijaryhmän päätutkijaksi nimettiin vahinkoasiantuntija, kapteeni evp. Werner Hummel. Hänen rinnallaan oli eri alojen asiantuntijoita ja neuvonantajia: merikapteeni Håkan Karlsson, professori Eike Lehmann Hampurin teknisestä yliopistosta, diplomi-insinööri Thomas Wilkendorf, professori, tekniikan tohtori Hans Hoffmister Saksan armeijan yliopistosta Hampurista, professori, tekniikan tohtori Hansjörg Petershagen Hampurin yliopiston laivanrakennusinsituutista, laivanrakennusarkkitehti, tekniikan tohtori Zenon Hirsch, merikapteeni Peter Jansson Helsingistä, Veli-Matti Junnila, stabiliteettiasiantuntija Turusta, kapteeni Erland von Hofsten ja ruotsalaisen merimiessäätiön puheenjohtaja sekä englantilaiset Bryan E.W. Roberts, sukellus- ja räjähdysasiantuntija Bryan Braidwood ja videoasiantuntija Jonathon Bisson.

    Mainitun asiantuntijaryhmän tutkimukset olivat paljon laajemmat kuin kansainvälinen tutkintakomissio oli ottanut tehtäväkseen, ja kaikki tiedot ja tutkimustulokset julkaistiin aina heti. "Kahdessa näyttelyssä Tukholmassa kesällä 1997 ja talvella 1997 ryhmä esitteli kaikki tutkimustuloksensa, jotka osittain olivat päinvastaisia kuin kansainvälisen tutkintakomission tulokset. Lopulta se esitti vielä väliaikaisen loppuraporttinsa joulukuussa 1999 eräässä ruotsalaisessa oikeusistuimessa ja antoi tämän raportin julkaistavaksi Internetissä" (m.t., s. 127). "Kaikki nämä vilpittömät ponnistelut totuuden julkistamisesta eivät kuitenkaan ole ketään liikuttaneet. Täysin päinvastoin" (ibid.).

    Kansainvälisen tutkintakomission julkisuuteen antamista videoista ei voi havaita mitään olennaista. Kuitenkin jopa näistä laadultaan heikoista videoista on onnistuttu tunnistamaan jotakin sellaista, joka on auttanut totuudenetsintää hieman eteenpäin. "Erityisen outo oli pieni oranssinvärinen paketti", joka oli herättänyt kapteeni Werner Hummelin huomion" (m.t., s. 127). "Tämä paketti oli Estonian keulassa vasemmalla puolella lähellä keulavisiirin lukkoa ja keularampin hydraulisylinteriä" (ibid.). Toimittaja Jutta Rabe otti asiassa yhteyttä räjähdysasiantuntija Martin Volkiin Berliinissä. Rabe esitti Volkille viedoamateriaalin. Parin päivän päästä Volk soitti ja pyysi Rabea tapaamiseen katsomaan erästä ainetta.

    Volk laittoi Raben eteen pöydälle tangon, joka näytti muovailuvahalta. Kysymyksessä oli räjähdysaine, joka toimitetaan tankoina mutta on vapaasti muotoiltavissa. Rabe havaitsi "tangon samankaltaisuuden videolla näkyvän paketin kanssa" (m.t., s. 128). "Puoli tankoa tätä ainetta vastasi suunnilleen videon paketin mittoja. Volk piti vähintäänkin todennäköisenä, että kysymyksessä oli räjähtämätön räjähdysainepaketti" (ibid.). Volk kertoi Rabelle, että "jokainen räjähdys jättää metalliin liukenemattomia jälkiä, joten sen vuoksi tarvittiin metallinäyte, jonka perusteella räjähdysaineiden käyttö voitaisiin todistaa" (ibid.).

    "Werner Hummel näytti keula-alueen videot englantilaiselle räjähdysekspertille Brian Braidwoodille, joka 34 vuotta oli ollut Englannin kuningattaren palveluksessa laivaston sukeltajana. Hän oli sabotaasin ja terrorinvastaisen taistelun asiantuntija, arvoltaan komentajakapteeni, ollut vastuussa kaikista sukellus- ja taiteluoperaatioista Suezista itään, joilla oli tekemistä laivoissa tapahtuneiden räjähdysten kanssa" (m.t., s. 129). Braidwood katsoi videota Estonian hylystä ensimmäisen kerran vuoden 1999 alussa. Hän ei tarvinnut kovin paljon aikaa varmistuakseen diagnoosistaan: "vauriot laivan keulaosassa ovat räjähdysten aiheuttamia" (ibid.). Elokuussa 1999 Braidwood antoi vielä täydennyksen ensimmäiseen raporttiinsa, jonka hän oli omistanut erittäin suurelle rei'älle Estonian oikean puolen etulaipiossa. "Tämä reikä oli merkittävä sen vuoksi, että se oli paikassa, jossa normaalisti ei ole mitään aukkoa laivan kyljessä. Raportissaan tutkintakomissio oli selittänyt tämän rei'än ravalla, joka oli ristiriidassa kaikkien fysiikan lakien kanssa: sen takana oleva, irtirepeytynyt hydraulisylinteri oli sen aiheuttanut" (ibid.).

    Kysymyksessä olevassa "rei'ässä oli  enemmän kuin missään muissa Estonian vaurioissa  tyypillisiä räjähdyksen aiheuttamia pirstoutumia reunoillaan" (m.t., s. 130). "'Kuin kukkaan puhkeava tulppaani'", Braidwood kuvasi sitä Rabelle eräässä haastattelussa (ks. m.t., s. 130).

    Talvella 1999 saksalainen asianajaja, oikeustieteen tohtori Henning Witte tapasi eräässä joulujuhlassa sukeltaja Håkan Bergmarkin. Tämä vakuutti osallistuneensa yhteen sukellusoperaatioon 5.-6.10.1994, jolloin noin kymmenen sukeltajaa Ruotsista ja muista maista oli Ruotsin pelastuspalvelun toimeksannosta sukeltanut Estoniaan tehdäkseen ensimmäisen tarkastuksen laivassa. Bergmark vakuutti, että "hän ja hänen kollegansa olivat (...) nähneet suuren rei'än laivan oikealla puolen etuosassa" (m.t., s. 133). "Koska Bergmark oli Ruotsin laivaston kouluttama UDT-sukeltaja (Underwater Demolition Troups), hän pystyi rei'än ulkonäöstä heti ilman epäilyksiä päättelemään, että sen oli aiheuttanut räjähdys, ja jopa sellainen räjähdys, joka oli tapahtunut laivan sisällä, koska teräslevyt olivat repeytyneet sisältä ulospäin" (ibid.).

    Toimittaja Fredrik Engström kirjoitti Expressen-lehdessä elokuussa 2000 seuraavaan tapaan: Håkan Bergmark, 41, från Stockholm var en av de första som dök ner till Estonia. Han säger att han såg och filmade ett stort hål på fartygets sida. Han fäste inte så stor uppmärksamhet vid det då. - Det var inte min uppgift att hitta olycksorsaken. Men när kommissionens slutrapport kom flera år senare och när inget nämndes om hålet blev jag ytterst förvånad, säger Bergmark som i dag helst vill glömma allt som har med Estonia att göra. [Håkan Bergmark, 41, Tukholmasta oli yksi ensimmäisistä, joka sukelsi Estonialle. Hän kertoo, että hän näki ja filmasi suuren rei'än aluksen kyljessä. Hän ei kiinnittänyt siihen silloin suurempaa huomiota. - Minun tehtäviini ei kuulunut löytää onnettomuuden syytä. Mutta kun komission loppuraportti valmistui monta vuotta myöhemmin ja kun rei'ästä ei mainittu mitään, hämmästyin suuresti.]

    Världen idag'issa 15.9.2006 julkaistun kirjoituksen mukaan Håkan Bergmark sai 30.9.1994 käskyn saapua erääseen Muskön lähistöllä sijaitsevaan paikkaan. Sukelluksiin ryhdyttiin 1.10.1994. Sukeltajat löysivät pian rungosta rei'än (ett hål i skrovet), joka oli lähellä keulavisiiriä (inte långt ifrån bogvisiret). Päätelmäksi jäi, että kysymyksessä oli räjähdysaukko (ett explosionhål), jolla laivan uppoaminen oli selitettävissä. Aukkoa filmattiin useiden minuuttien ajan. Bergmarkin käsityksen mukaan autokannella oli räjähtänyt pommi ja laiva oli uponnut rjähdyksen seurauksena. Hän oli vakuuttunut siitä, että kysymyksessä oli sabotaasi. (Militärdykare bekräftar hemliga militära operationer. Världen idag 15.9.2006
    [http://www.varldenidag.se/ArticlePages/200703/19/20070319192221_917/20070319192221_917.dbp.asp]).
    Estonian käyttäytyminen sen upotessa näyttää viittaavan vaurioihin autokannen alapuolella. Mutta miten mahdollisten reikien olemassaolo laivan vesirajan alapuolella olisi todistettavissa? Tätä kysymystä pohtivat toimittaja Jutta Raben tavoin monet muutkin Estonian uppoamisesta kiinnostuneet totuuden etsijät. Eräät heistä näkivät asiaa selvittävän sukellusoperaation ainoaksi mahdollisuudeksi. Se mies, joka lopulta sai sukellusoperaation aikaan, oli yhdysvaltalainen sukellusta harrastava miljönääri F. Gregg Bemis, Jr. Bemisin ja Raben organisoima sukellusoperaatio MV Estonialle suoritettiin elokuussa 2000.

    Sukellusoperaatiosta elokuussa 2000

    Ruotsi ja Suomi tekivät kaikkensa estääkseen Bemisin ja Raben sukellusoperaation tai ainakin sitä häiritäkseen. Operaatio saavutti kuitenkin eräitä kiinnostavia tuloksia.

    Kahden sukeltajan (Tommy ja Hubert) tehtävänä oli "polttoleikata pari metallipalaa yhdestä etulaipion etumaisesta suuresta rei'ästä oikealla puolella autorampin vieressä" (ks. Rabe: Estonia, s. 158). Tuo tehtävä onnistui. "He olivat polttoleikanneet kaksi palaa oikean puolen etulaipiosta ja jopa siitä aukosta, jonka kuvassa oli näkynyt selviä jälkiä räjähdyksestä" (m.t., s. 161). Nuo osat toimittaja Jutta Rabe halusi toimittaa Berliinissä erikoislaboratorioon, jossa metallien tutkijat voisivat lopultakin todeta, oliko laivassa tapahtunut räjähdys vai ei.

    Rabe tapasi 19.9.2000 Brandenburgin aineenkoestusviraston tutkijoita. Viraston johtaja, professori Ziegler ilmoitti, ettei metallinäytteestä kyetty toteamaan minkäänlaisia mekaanisia vaikutuksia, "mutta sitä vastoin sitä selvempiä räjähdyksen aiheuttamia" (m.t., s. 167). Nyt se oli siis todistettu: "näytteessä oli räjähdysvaikutuksen jälkiä" (ibid.).
     
    Clausthal-Zellerfeldissä olevan materiaalianalyysien ja raaka-ainetekniikan instituutin asiantuntija, tohtori Neubert tutki Brandenburgin asiantuntijoiden käytössä olleen näytteen toisella menetelmällä. Hän sai "saman lopputuloksen: räjähdys oli tapahtunut" (m.t., s. 169).

    Bemis sai marraskuussa 2000 tuloksen South West Research -intituuttiin (San Antoniossa) lähettämästään näytteestä. "Amerikkalaiset tutkijat olivat tulleet samaan tulokseen kuin kahden saksalaisen instituutin tutkijat, siis että räjähdys oli vaikuttanut metalliin" (m.t., s. 169).

    Saksan liittovaltion aineenkoestuslaitoksen (BAM) lausunto tammikuun lopussa 2001 toi esiin vastakkaisen mielipiteen. Tältä osin on kuitenkin huomattava seuraavaa: "[L]ausuntonsa sivulla 64 BAM luettelee tarkasti ne metallinäytteet, jotka se oli tutkinut. Näiden näytteiden joukossa ei kuitenkaan ole yhtään niistä osista, jotka muut instituutit olivat tutkineet ja joista löytyi kaksostumismuutoksia myös itse metallista eikä vain metallin pinnan alapuolelta" (m.t., s. 171).

    (Todettakoon tässä yhteydessä, että toimittaja Jutta Rabe on tehnyt Karlsruhen liittovaltion pääsyyttäjänvirastossa ilmiannon joukkomurhasta kahden saksalaisen perheen tukemana, jotka olivat menettäneet omaisia Estonia-onnettomuudessa. Liittovaltion syyttäjänvirasto siirsi tapauksen Hampurin pääsyyttäjänvirastoon [m.t., s. 172].)

    Rabe katsoo, että sukellusoperaation kuluessa polttoleikattuja näytteitä koskevien tutkimustulosten olisi tullut muodostaa riittävä syy uuden tutkimuksen aloittamiseksi MV Estonian uppoamisesta.

    Estonian tuhosta on, kuten aiemmin todettu, julkaissut tietokirjan myös ruotsalainen julkaisija-kirjalija Jan Gillberg (Estonias undergång. DSM dokument nr 3. AS Printall. Estonia 2006). Gillberg on vakuuttunut siitä, että Estonia upotettiin. Hänen kirjansa lähtökohtaisena presumptiona on siten de facto massamurha (joukkomurha). Mutta  kirjan pääasiallisena kohteena on Estonian katastrofiin liittyvä 'Oikeusvaltio Ruotsin' totaalinen haveri ("Därför vad det handlar om är inte bara  som om inte det skulle vara nog  ett massmord. Det handlar också om ett totalt haveri för Rättstaten Sverige.").

    Tutkimusten uudelleen aloittamisesta

    Tapaus Estonia on 'elänyt' jatkuvasti. Viron ja Ruotsin hallitukset ovat joutuneet käsittelemään lukuisia kansalaisten ja kansanedustajien aloitteita ja esityksiä. Elokuussa 2004 Ruotsin mediaa ravisutti skandaali, kun eräs ruotsalainen eläkkeellä oleva tullivirkamies (tulli-intendentti Lennart Henriksson [tullintendent och chef för Sjötullen]) paljasti, että vähän ennen onnettomuutta MV Estoniaa oli käytetty Ruotsin armeijan tiedustelu- ja turvallisuuspalvelun (MUST) toimesta Venäjän armeijan elektronisten laitteiden salakuljettamiseen Virosta Ruotsiin. (Kysymys oli kauttakuljetuksesta, mitä todennäköisimmin viime kädessä USA:han [tai johonkin sen liittolaismaahan].) Asiaa tutkimaan asetettiin yhden miehen (hovioikeuden presidentti Johan Hirschfeldt) 'komitea', joka vahvisti, että Ruotsin sotilastiedustelu oli todellakin käyttänyt MV Estoniaa syyskuussa 1994 sotilaallisen materiaalin salakuljetukseen. Salakuljetetun materiaalin sisältö on määrätty salassa pidettäväksi 70 vuotta.

    Toukokuussa 2006 virolainen kansanedustaja ja Viron parlamentin Estonian tapauksen uudelleen tutkintaa varten perustetun komission varapuheenjohtaja Evelyn Sepp syytti lehdistökonferenssissa Ruotsin parlamentissa Johan Hirschfeldtiä todistusaineiston tuhoamisesta. Seppin mukaan Ruotsin hallitus ei ollut auttanut Viron tutkintatiimiä, kuten aluksi oli luvattu. Sepp selitti lisäksi, että Viro näki yhteyden sotilaallisen laivauksen ja onnettomuuden välillä ("Estonia sees connection between the military shipment and the disaster"). Syyskuun 22. päivänä 2005 Viron valtionsyytäjä Margus Kurm ilmoitti, että Viron viranomaisten tutkimus vahvisti, että sotilaallista materiaalia (military equipment) oli kuljetettu MV Estonialla 14.9. ja 20.9.1994 ja ettei Virolla ollut osuutta tähän ruotsalaiseen operaatioon (Republic of Estonia was no part of this "Swedish operation").
    (Margus Kurmin tutkintaraportti [Report of the Committee of Experts formed for the investigation of circumstances related to the transport of equipment for military use on the passenger ferry "Estonia" in September 1994] on löydettävissä internetsivulta (http://de.geocities. com/tmxdiver/newEstoniaReport.html.)

    Syyskuun 12. päivänä 2006 ruotsalainen kansanedustaja Lars Ångström syytti Dagens Nyheterissä maansa hallitusta mahdollisista armeijan toimeenpanemista salaisista sukelluksista ennen virallisen tutkinnan edellyttämien sukellusten suorittamista. Ångström esitti väitteensä myös Ruotsin oikeuskanslerille (http://de.geocities.com/ tmxdiver/Raport.pdf).

    Lokakuussa 2006 Viron media (EE, 5 Oct) raportoi, että ryhmä Estonian uhrien omaisia oli pannut vireille useita kanteita Ruotsia vastaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa Strasbourgissa.

    Estonian nostamisesta merestä

    ”Ette joutunut näille sivuille sattumanvaraisesti. Inhimillisen uteliaisuuden lisäksi teihin vaikutti todennäköisesti myös halu sanoa mielipiteenne tapauksesta, joka järkytti kaikkia ja on jättänyt syvän haavan meidän kaikkiemme sieluun. Traaginen tapaturma  matkustaja-alus Estonian uppoaminen  loittonee meistä ajassa, mutta keskustelut sen ympärillä eivät laannu. Todellisuudessa päivänvaloon tulee jatkuvasti yhä uusia tosiasioita, joiden olemassaolo aluksi kiellettiin tai joita väitettiin naurettaviksi. Tämä antaa ymmärtää että tutkijat eivät olleet tietoisia kaikesta kootusta todistusaineistosta eivätkä siitä syystä pystyneet tekemään päteviä johtopäätöksiä. Kaikki viittaa siihen että meiltä on salattu paljon ja salataan edelleen. Matkustaja-alus Estonian hylyn nostaminen merenpohjasta sulkisi pois lukuisat spekulaatiot. Juuri teillä on mahdollisuus mielipiteenne kautta painostaa kolmen valtion - Ruotsin, Suomen ja Viron  hallitusta tähän toimenpiteeseen. Pyydän anteeksi kaikilta, joka eivät voi hyväksyä tätä aikomusta.”

    Kunnioittavasti,
    Margus Leivo, Riigikogun kansanedustaja, Riigikogun Viron Tasavallan alueelta vuonna 1994 m/s Estonialla asemateriaalin kuljettamista tutkivan komitean puheenjohtaja.
    Vetoomus matkustaja-alus Estonian pintaan nostamisen puolesta on avattu allekirjoitettavaksi osoitteessa http://www.ms-estonia.org/ main.php?lang=fin.
    Margus Leivon vetoomukseen oli 28.11.2007 mennessä kertynyt 16.024 allekirjoitusta.

    Poissa Chezor

    • Konkarijäsen
    • ****
    • Viestejä: 600
    Vs: Tapaus MV Estonia
    « Vastaus #4 : Toukokuu 11, 2014, 05:50:49 ap »
  •   0
  • Tapahtumien kulusta

    Tunnit ennen ja jälkeen haaksirikon (kellonajat ilmoitetaan Viron ja Suomen ajan mukaisesti)

    Tiistai, syyskuun 27. päivä 1994: Estonia lähti Tallinnasta myöhässä eli arviolta noin kello 19:15 - 19:35. (Virallinen eli aikataulun mukainen lähtöaika oli kello 19:00.)

    Keskiviikko, syyskuun 28. päivä: Kello 00:00 Estonia muutti kurssiaan lännestä etelämmäksi samanaikaisesti kun vauhti hiljeni 15-16 solmusta 8 solmuun (tiedon lähde: Utön linnakkeen tutka-asema).

    Noin kello 00:40 - 00:53 [Viron ja Suomen aikaa]: Aluksella kuultiin erilaisia tavallisuudesta poikkeavia ääniä: 'pamaus' tai 'pamauksia', 'iskuja', 'raapivaa ääntä'.
    Kello 00:45 Vahtimatruusi Silver Linde oli autokannella kello 00:45:n aikoihin.
    Kello 00:58 Estonia hiljensi vauhtiaan 5 solmuun (tiedon lähde: Utön linnakkeen tutka-asema).
     
    Noin kello 01:00 - 01:01 [Viron ja Suomen aikaa]: Kuultiin uudelleen pamaus tai pamauksia.

    Kello 01:00 Kolmas koneenkäyttäjä Margus Treu ensimmäisen kuulustelupöytäkirjan mukaan: Noin kello 01:00 tunsin kaksi kaksinkertaista, kovaa iskua keulaa vasten. (Vid cirka 01:00 kände jag två dubbla, hårda slag mot fören.).

    Noin kello 01:02 [Viron ja Suomen aikaa]: Estonia sai huomattavan suuren kallistuman laivan oikealle puolelle.

    Kello 01:20 Naisääni kuulutti huutamalla kovaäänisjärjestelmän kautta vironkielisen hälytyksen: Haire, haire, laeval on haire! (Hälytys, hälytys, laivalla on hälytys!)

    Kello 01:22 Toinen perämies Tormi Ainsalu onnisti - aiempien epäonnistuneiden yritysten jälkeen - lähettämään hätäkutsun Mayday Mayday Estonia please. Radiohäiriöt olivat estäneet aikaisemmat yritykset. Tuota Mayday-kutsua seurasi vielä yksi kutsu.

    Kello 01:24 Vahtimatruusi Silver Linde pelastuslautalla. Samalla lautalla istuivat koneenhoitaja Hannes Kadak ja järjestelmämekaanikko Henrik Sillaste.

    Kello 01:25 Silja Europa tiedusteli Estonian sijaintia. Kolmas perämies Andres Tammes vastasi: (...) meillä on blackout, me emme voi antaa sitä nyt. En voi sanoa, mikä se on (...).

    Kello 01:29 Kolmas perämies Andres Tammes onnistui ilmoittamaan sijainnin. Sen jälkeen yhteys katkesi.

    Kello 01:30 Kallistuma oli 45 astetta. Apumoottorit pysähtyivät.

    Kello 01:35 Komentosillan kello pysähtyi.

    Kello 01:48 Estonia katosi Utön linnakkeen tutkakuvasta. 5-7 minuuttia myöhemmin eli kello 01:53 - 01:55 Estonia katosi myös Mariellan ja Silja Europan tutkakuvista. (Estonia oli uponnut Itämereen, jonka pohjassa se lepää noin 80 metrin syvyydessä.)

    Kello 02:30 Eroavan hallituksensa päättäjäisjuhlaan Rosenbadissa (hallituksen kanslia) osallistunut Ruotsin pääministeri (4.10.1991-  7.10.1994) Carl Bildt, joka oli poistunut juhlatilaisuudesta kahden lähimmän avustajansa  Peter Egart ja Olof Ehrencrona  kanssa, palasi muiden osanottajien luo ja ilmoitti, että hän oli juuri saanut tiedon Estoniaa kohdanneesta katastrofista. - Kysymykseen, mistä Bildt sai kyseisen tiedon, hän on johdonmukaisesti vastannut, ettei hän sitä muista. Saman vastauksen ovat yhtä johdonmukaisesti antaneet Bildtin molemmat mainitut avustajat.

    Kysymys: Miten on mahdollista, ettei (Estonian katastrofin sattuessa Ruotsin pääministerinä toiminut) Carl Bildt eivätkä hänen avustajansa muista, mistä he olivat saaneet tiedon Estonian katastrofista !?

    Kello 02:31 TT (= Tidningarnas Telegrambyrå; ruotsalainen uutistoimisto) lähetti uutisen Estonian haaksirikosta. (Ruotsissa kello oli 01:31.)

    Kello 03:15 SÄPO informoi Carl Bildtiä.

    Kello 08:00 Olof Ehrencrona oli Bildtin luona Rosenbadissa. He valmistelivat ne päätökset, jotka tehtiin muodollisessa hallituksen kokouksessa kaksi tuntia myöhemmin. (Ruotsissa kello on 07:00.)

    Kello 10:00 Carl Bildt keskusteli liikenneministeri Mats Odellin kanssa kansainvälisen haveriselvityksen muodoista. (Ruotsissa kello on 09:00.)   
    *
     
    Mitä myöhemmin on tapahtunut

    Vuosi 1994
    Keskiviikko, syyskuun 28. päivä (1994): Viron Radio Kuku lähetti ruotsalaisen helikopterimiehistön jäsenen haastattelun Suomen Utöltä. Tämä saattoi kertoa, että hän oli juuri pelastanut Estonian toisen kapteenin Avo Pihtin. Viron turvallisuuspoliisi takavarikoi nauhoituksen myöhemmin.
    Kysymys: Miksi Viron turvallisuuspoliisi takavarikoi Viron Radio Kukun keskiviikkona 28.9.1994 lähettämän nauhoituksen ruotsalaisen helikopterimiehistön jäsenen haastattelusta, jossa tämä kertoi pelastaneensa Estonian toisen kapteenin Avo Pihtin?

    Viron (Mart Laar), Ruotsin (Carl Bildt) ja Suomen (Esko Aho) pääministerit kokoontuivat iltapäivällä Turkuun yhteiseen kokoukseen. He pääsivät yhteisymmärrykseen siitä, että Viro asettaisi haverikomission (Haverikomissionen; merivahinkokomissio) Suomen ja Ruotsin avustuksella. - Annettiin selitys, jonka mukaan oltiin yksimielisiä siitä, että Estonian keulavisiiri oli pudonnut ja että haaksirikko oli aiheutunut teknisestä viasta. - Carl Bildt soitti Estlinesin toimitusjohtajalle Hans Laidwalle (Tukholmaan), joka sai varustamoa rauhoittavan tiedon, että haaksirikko oli aiheutunut teknisestä viasta. Tämä tarkoitti käytännössä, että vastuu haaksirikosta osoitettiin sille (laiva)telakalle (saksalainen Meyer Werft), joka oli aluksen rakentanut. 

    Ylisyyttäjä (överåklagare) Uno Hagelberg Tukholman syyttäjävirastosta päätti aloittaa haveria (merivahinko) koskevan esitutkinnan.

    Ruotsin TV-aktuellt keskeytti kello 18:n uutislähetyksen ilmoittaakseen, että Estonian kapteeni (Arvo Andresson) oli elossa ja että häntä hoidettiin sairaalassa Suomessa (Befälhavaren på den förlista färjan Estonia har överlevt och vårdas på sjukhus i Finland).

    Syyskuun 29. päivä (1994): Useat ruotsalaiset sanomalehdet (muun muassa Dagens Nyheter) ilmoittivat, että Estonian vapaavuorossa ollut toinen kapteeni Avo Piht oli pelastettu.

    Ruotsalais-virolais-suomalainen tutkintakomissio (M/V Estonian onnettomuuden kansainvälinen tutkintakomissio; The Joint Accident Investigation Commission of Estonia, Finland and Sweden; JAIC) asetettiin Ruotsin, Viron ja Suomen pääministerien Turussa 28.9.(1994) tekemän päätöksen perusteella.
    Haverikomissio (edellä tarkoitettu Estonian katastrofin kansainvälinen tutkintakomissio; jäljempänä: tutkintakomissio; JAIC) kokoontui kello 12:n jälkeen Turussa. Tarkoitus oli kuulla avaintodistajia (Estonian miehistön jäsenet Kadak, Linde, Sillaste ja Treu). Viron kuljetusministeri ja samalla tutkintakomission virolaisen osapuolen puheenjohtaja Andi Meister selitti, että hänen ja virolaisen miehistön täytyi lopettaa kokous ehtiäkseen Tallinnaan lähtöä odottavaan lentokoneeseen. Kuuleminen oli tuolloin ehtinyt tuskin alkaa.
    Kysymys: Miksi JAICin puheenjohtaja Andi Meister ja virolainen miehistö eivät voineet odottaa komission Turussa keskiviikkona 28.9.1994 pidetyn kokouksen loppumista ja matkustaa Turusta Tallinnaan seuraavalla koneella?

    Ruotsin pääministeri Carl Bildt ilmoitti, että hän piti huomionarvoisena, että epäilykset keulaporteista tulivat hallituksen kautta eivätkä näyttäneet olevan vastuullisen viranomaisen (merenkulkulaitos; Sjäfartsverket) tiedossa (”finner det anmärkningsvärt att misstankarna om bogportarna kom via regeringen och inte verkade vara kända hos den ansvariga myndigheterna”). Samalla Bildt selitti  ainoastaan 16 tuntia Estonian katastrofin jälkeen  käsityksenään, että haaksirikko oli aiheutunut viasta keulavisiirissä.
    Kysymys: Miten Carl Bildt saattoi pääministerinä ilmoittaa ainoastaan 16 tuntia Estonian katastrofin jälkeen käsityksenään, että haaksirikko oli aiheutunut viasta keulavisiiristä, vaikka katastrofin syytä ei ollut ehditty virallisesti tutkia?

    Syyskuun 30. päivä: Virolaisten sanomalehtien mukaan meriturvallisuusjohtaja Bengt-Erik Stenmark oli ilmoittanut, että tutkintakomissio oli kuullut Estonian toista kapteenia Avo Pihtiä.

    Estonian hylyn sijainti paikallistettiin.
    Ruotsissa entinen valtakunnansyyttäjä Magnus Sjöberg sai tehtäväksi suorittaa  asianomaisen merenkulkutarkastusviranomaisen (Sjöfartsinspektionen) tarkastuksen.

    Ingvar Carlsson (Ruotsin pääministerinä 1.3.1986 - 4.10.1991 ja 7.10.1994 - 22.3.1996) ilmoitti TV Aktuelltissa, että oli ryhdyttävä kaikkiin ponnistuksiin aluksen nostamiseksi (”alla ansträngningar måste göras för att få upp fartyget, det av hänsyn till de människor som redan har drabbats väldigt hårt”).

    Lokakuun 1. päivä: Lauantaiaamuna 1.10. aloitettiin sukellukset Estonian hylylle. Sukelluksiin osallistui suuri määrä sukeltajia. - Väitetään, että sukelluksissa löydettiin reikä laivan rungossa laivan oikealla puolella lähellä keulavisiiriä (”ett hål i skrovet på styrbords sida inte långt ifrån bogvisiret”). Sukeltajien päätelmänä väitetään olleen, että rei'än oli aiheuttanut laivan sisäpuolella tapahtunut räjähdys (”hålet uppstått genom en explosion inifrån”). Rei'än väitetään olleen niin suuri, että sukeltaja varusteineen mahtui kulkemaan rei'ästä sisälle laivaan. Sukeltajien oli sitouduttava elinikäiseen vaitiololupaukseen (”Dykarna beläggs med livslångt tysthetslöfte.”).

    Viron Tukholman-suurlähettiläs Andres Unga protestoi Ruotsin ulkoministeriössä Ruotsin viranomaisten haluttomuudesta (ja / tai kieltäymisestä) antaa tietoja virolaisista eloonjääneistä.
    Kysymys: Miksi Ruotsin viranomaiset olivat haluttomia antamaan tietoja (tai miksi ne kieltäytyivät antamasta tietoja) virolaisista eloonjääneistä?

    Lokakuun 2. päivä (1994): Muistojumalanpalvelus suurkirkossa Tukholmassa.

    Tutkintakomission (JAIC) tutkinnan puitteissa suoritetussa (ja suomalaisten toteuttamassa) kadonneen keulavisiirin etsinnässä löydettiin seitsemän kertaa kymmenen (7 x 10) metrin suuruinen kohde merenpohjasta siltä paikalta, johon Estonia oli uponnut. Suomalaiset ottivat kaikuluotainkuvia kohteesta, jonka - analyysin jälkeen - katsottiin olevan teräslevy. - Niiden filmien, jotka kohteesta otettiin, on väitetty sittemmin kadonneen.
    Kysymys: Kenen toimesta, miksi, miten, milloin ja mihin suomalaisten kysymyksessä olevasta (2.10.1994 löydetystä) kohteesta (teräslevy tai jokin muu esine [keulavisiiri]?) ottamat kaikuluotainfilmit katosivat?

    Lokakuun 4. päivä (1994): Hallinnollinen vastuu tutkintakomissiosta siirrettiin Virolta Ruotsille.

    Tutkintakomissio (JAIC) julkaisi lehdistötiedotteen, jossa vika keulavisiirissä ilmoitettiin todennäköisimmäksi syyksi haaksirikolle. 

    Lokakuun 6. päivä (1994): Tutkintakomission (JAIC) suomalainen jäsen Kari Lehtola pyysi faksilla apua Ruotsilta: 'Jos se kestää ja jos ilmenee ongelmia ennen kuin me löydämme, mitä etsimme, voimme saada ongelmia lehdistön kanssa.' (”Om det dröjer och det uppkommer problem innan vi finner vad vi söker kan vi få problem med pressen.”)
    Kysymys: Minkä esineen etsinnästä Kari Lehtolan faksissa oli itse asiassa kysymys? Mikäli kysymys oli keulavisiirin etsinnästä, miksi faksissa ei todettu esimerkiksi expressis verbis, että 'jos ilmenee ongelmia ennen kuin me löydämme keulavisiirin (...)'?

    Lokakuun 7. päivä (1994): Ruotsissa Carl Bildtin hallitus erosi ja Ingvar Carlssonin hallitus tarttui vallankahvaan. Ines Uusmann seurasi Mats Odellia liikenneministerinä ja otti vastuun Estoniaa koskevista kysymyksistä.
     
    Viron turvallisuuspoliisi julkaisi Interpolin kautta etsintäkuulutuksen, jossa etsittiin Estonian toista kapteenia Avo Pihtiä. Syyksi esitettiin, että Piht oli monien todistajien mukaan pelastettujen joukossa ja että hän oli haverin selvittämisen kannalta tärkeä henkilö.
    Kysymys: Mitä Estonian kohtalokkaalla matkalla todistettavasti mukana (vapaavuorossa) olleelle laivan toiselle kapteenille Avo Pihtille lopulta tapahtui?

    Lokakuun 11. päivä: Kuultuaan Ruotsin merenkulkulaitoksen (Sjöfartsverket) pääjuristin Johan Fransonin esityksen pääministeri Ingvar Carlsson ja liikenneministeri Ines Uusmann tulivat siihen tulokseen, että voisi olla soveliasta asettaa neuvosto, jonka tehtävänä olisi selvittää (Estonian uhrien) 'pelastamiseen' liittyviä eettisiä ongelmia (belysa etiska problem i samband med en bärgning).   

    Lokakuun 13. päivä: DN (Dagens Nyheter) Debatt julkaisi Göran C-O Claessonin kirjoituksen 'Antakaa lauttauhrien levätä rauhassa!' (”Låt färjeoffren vila i frid!”) - joka aloitti kampanjan Estonian ja ruumiiden nostamista vastaan ja Estonian betonilla peittämisen puolesta.

    Lokakuun 14. päivä: Ruotsalainen Aftonbladet julkaisi Gunnar Fredrikssonin kirjoituksen 'Mikään hauta ei ole arvokkaampi kuin meri' (”Ingen grav värdigare än havet”) renkaaksi kampanjaan Estonian nostamista vastaan ja betonilla peittämisen puolesta.

    Lokakuun 17. päivä (1994): Tutkintakomissio (JAIC) ilmoitti kokouksessa Tallinnassa, että Estonian haaksirikko johtui siitä, että keulavisiiri oli iskeytynyt paikoiltaan (katkennut; ”bogvisiret slagits av”) niin että vesi saattoi virrata sisään autokannelle ja siten upottaa aluksen. Tästä tiedotteesta muodostui sittemmin tutkintakomission alustava raportti (preliminärrapport) ja juuri se selitys Estonian haaksirikolle, josta tutkintakomissio on siitä lähtien pitänyt kiinni ja joka on myöhemmin muodostunut Ruotsin viralliseksi kannaksi.
     
    Lokakuun 18. päivä: Tutkintakomissio (JAIC) ilmoitti, että keulavisiiri oli paikallistettu 1.570 metriä länteen hylystä. (Keulavisiirin sijaintipaikka oli Estonian menosuunnan huomioon ottaen mainitun matkan verran edempänä kuin itse hylky!) - Historioitsija-kirjailija Knut Carlqvist ja monet muut asiaa tutkineet ovat sitä mieltä, että keulavisiiri löydettiin jo paljon aikaisemmin ja että keulavisiirin etsintä oli ollut vain harhautusmanööveri ajan saamiseksi hylyn ja merenpohjan tutkimisoperaatiolle ymv.

    Lokakuun 20. päivä: Ruotsin hallitus päätti 'Eettisen neuvoston' asettamisesta, puheenjohtajana entinen keskustajohtaja ja ulkoministeri Karin Söder. Jäseniksi neuvostoon nimettiin entinen ulkoministeri Sten Andersson, lääkäri Hans Gustavsson, lääkäri Peter Paul Heineman, tuomiorovasti Caroline Krook, merimiesliiton puheenjohtaja Anders Lindström ja journalisti Yrsa Stenius. Useimmat heistä olivat aikaisemmin ilmoittaneet vastustavansa Estonian nostamista. Estonian katastrofissa surmansa saaneiden uhrien (vähintään 852 kuollutta) omaiset eivät saaneet edustajaansa neuvostoon, jonka tehtävänä Ines Uusmannin mukaan oli avustaa häntä ja hallitusta  Estonian nostamista koskevassa kysymyksessä.

    Lokakuun 27. päivä: Ruotsalainen Expressen julkaisi artikkelin otsikolla 'SÄPO selvitti Estoniaan kohdistettua sabotaasia' (”SÄPO utredde sabotage mot Estonia”). Poliisi-intendentti (polisintendent) Tore Forsberg vahvisti Expressenille, että SÄPO oli suhtautunut saapuneisiin vihjeisiin erittäin suurella vakavuudella.

    Marraskuun 3. päivä: Hallitus antoi oikeustieteen tohtori Peter Nobelin tehtäväksi Estonian uhrien omaisten avustamisen heidän etujensa valvomiseksi. 

    Marraskuun 10. päivä: Ruotsin puolustusvoimat sai maansa hallitukselta tehtäväksi avustaa Suomen merenkulkuviranomaisia Estonian keulavisiirin nostamiseksi. Operaatioon osallistuivat alukset Belos ja Furusund sekä suomalainen jäänmurtaja Nordica.
     
    Marraskuun 12. päivä (1994): Estonia-katastrofin tutkinnan analyysiryhmä esitti Estonian nostamista.

    Marraskuun 13. päivä: Viron Tukholman-suurlähettiläs Andres Unga välitti käynnillään Ruotsin ulkoministeriössä 13.11. Viron hallituksen terveiset, joiden mukaan Estonia koski varsin komplisoitua asiakysymystä, jonka ei tulisi antaa kehittyä ulkopoliittiseksi konfliktiksi (”en synnerligen komplicerad sakfråga som inte borde tillåtas utvecklas till en utrikespolitisk konflikt”).
    Marraskuun 18. päivä (1994): Estonian keulavisiiri nostettiin merestä.

    Marraskuun 29. päivä (1994): Ruotsin merenkulkulaitos (Sjäfartsverket) kirjoitti sopimuksen Rockwater AS:n kanssa sukelluksista Estoniaan.

    Joulukuun 1.-4. päivä: Meriturvallisuusjohtaja Johan Fransonin johtamia sukelluksia. Näissä sukelluksissa nostettiin merenpohjasta Estonian atlanttilukon pultti (bulten till atlantlåset), joka kuitenkin nostamisen jälkeen heitettiin takaisin mereen. Vastuullinen tästä toimenpiteestä oli (sittemmin kuollut) onnettomuustutkija Börje Stenström.
    Kysymys: Mikä oli todellinen syy tärkeän todisteen (atlanttilukon pultti) heittämiselle takaisin mereen?

    Joulukuun 12. päivä (1994): Johan Franson esitti raportin 'Konsekvensanalys Estonia'. Raportti oli kategorinen kannanotto Estonian ja hukkuneiden ruumiitten nostamista vastaan. Huolenpito sukeltajien psyykkisestä terveydestä esitettiin erityisen vahvana argumenttina nostamista vastaan.

    Eettinen neuvosto ilmoitti Ruotsin hallitukselle käsityksenään, ettei Estoniaa tulisi nostaa eikä sukelluksia alukselle sallia. Neuvosto suositti, että haaksirikkopaikka määriteltäisiin hautapaikaksi (gravplats).

    Joulukuun 15. päivä (1994): Ruotsin hallitus teki päätöksen Estonian peittämisestä betonilla. Ruotsin merenkulkulaitos (Sjöfartsverket) sai tehtäväksi jättää ehdotuksen hylyn peittämisestä sekä haaksirikkopaikan valvonnasta.

    Vuosi 1995
    Helmikuun 10. päivä: Ruotsin merenkulkulaitos (Sjöfartsverket) esitti neljä ajateltavissa olevaa vaihtoehtoa Estonian kattamiseksi betonilla.

    Helmikuun 23. päivä (1995): Sopimus Estonian haaksirikkopaikan hautarauhasta allekirjoitettiin Ruotsin, Viron ja Suomen välillä.

    Maaliskuun 2. päivä (1995): Ruotsin hallitus antoi merenkulkulaitoksen (Sjöfartsverket) tehtäväksi suorituttaa Estonian peittäminen betonikuorella. Sopimus tehtiin NCC:n johtaman konsernin kanssa. Ruotsin valtion oli määrä vastata kaikista kustannuksista, joiden laskettiin nousevan 352 miljoonaan kruunuun. Medialle ilmoitettiin, että kustannukset nousisivat 150 - 200 miljoonaan kruunuun.
    Kysymys: Miksi Ruotsin valtion oli määrä vastata kaikista Estonian hylyn betonikuorella peittämisen kustannuksista? Viittaako tämä siihen, että Suomi ja Viro eivät olleet Estonian betonikuorella peittämisen kannalla tai etteivät ne ainakaan vaatineet sitä? Tarkoittaako tämä, että Estonian hylyn betonikuorella peittäminen oli nimenomaan Ruotsin 'intressissä'?   

    Maaliskuun 30. päivä (1995): Tutkintakomissio (JAIC) esitti osaraporttinsa teknisistä kysymyksistä.

    Maaliskuun 24. päivä: Ruotsin merenkulkulaitos sai hallitukselta tehtäväksi huolehtia Estonian haaksirikkopaikan valvonnasta. Jäänmurtaja Atle lähetettiin haaksirikkopaikalle.

    Kesäkuun 1. päivä: Ruotsin parlamentti (valtiopäivät) hyväksyi Ruotsin, Suomen ja Viron välillä 23.2.1995 tehdyn sopimuksen Estonian haaksirikkopaikan hautarauhasta. - Tallinnassa 23.2.1995 Suomen tasavallan, Viron tasavallan ja Ruotsin kuningaskunnan välillä tehty sopimus M/S Estoniasta (49/1995), jonka Suomen tasavallan presidentti on hyväksynyt 17.7.1995 ja jonka hyväksymistä koskevat nootit on vaihdettu 27.7.1995, on tullut voimaan 26.8.1995 niin kuin siitä on sovittu. - Sopimuksen 1 artiklan mukaan M/S Estonian hylkyä ja sitä ympäröivää aluetta, sellaisena kuin se on määritelty 2 artiklassa, pidetään onnettomuuden uhrien viimeisenä leposijana, ja sellaisena sille on osoitettava asianmukaista kunnioitusta. - Sopimuspuolet sopivat, että M/S Estoniaa ei nosteta (3 artikla). - Sopimuksen 4 artiklan 1 kappaleen mukaan opimuspuolet sitoutuvat ryhtymään kansallisiin lainsäädäntötoimiin kriminalisoidakseen kaikki viimeisen leposijan rauhaa häiritsevät toimet, erityisesti sukeltamisen tai muut toimet uhrien tai omaisuuden nostamiseksi hylystä tai merenpohjasta. - Sopimuksen 4 artiklan 2 kappaleen mukaan opimuspuolet sitoutuvat huolehtimaan siitä, että tämän artiklan 1 kappaleen mukaisen rikoksen tekemisestä on mahdollista rangaista vankeudella. - Sopimuksen 4 artiklan 3 kohdan mukaan [e]dellä olevien määräysten estämättä sopimuspuoli voi ryhtyä toimenpiteisiin hylyn peittämiseksi tai hylystä aiheutuvan meriympäristön pilaantumisen estämiseksi.

    Heinäkuun 1. päivä (1995): Ruotsin laki Estonian haaksirikkopaikan hautarauhasta tuli voimaan.

    Vuosi 1996
    Helmikuu: Niin kutsuttu Felix-raportti julkistettiin. Felix-ryhmän väitettiin muodostuvan entisen Neuvostoliiton tiedustelupalvelun virkailijoista ja agenteista. Raportin aiheena oli organisoitu rikollisuus Baltian entisissä neuvostotasavalloissa. Väitettiin, että Estonialla oli salakuljetettu aseita.

    Huhtikuun 23. päivä: Ruotsin hallitus kehotti kaikkia Euroopan valtioita liittymään Suomen, Ruotsin ja Viron väliseen sopimukseen Estonian hylyn hautarauhasta.
     
    Toukokuu: Kansainvälisen tutkintakomission (JAIC) virolainen edustaja Enn Neidre erosi komission jäsenyydestä. Syyksi ilmoitettiin esteellisyys.
    Kysymys: Miksi virolaisen Enn Neidren esteellisyyttä JAICin jäseneksi ei ollut havaittu ennen kuin hänet määrättiin komission jäseneksi? Mikä oli  todellinen syy Neidren komission jäsenyydestä eroamiseen?
    Kesäkuu: Liikenneministeri Ines Uusmann ilmoitti, että Estonian päällystämistä betonilla koskeva hanke oli pysäytetty (”man beslutat att vänta med övertäckningen av Estonia”).
    Heinäkuu: Estonian katastrofin kansainvälisen tutkintakomission (JAIC) virolainen puheenjohtaja Andi Meister erosi tehtävästään. Erotessaan Meister moitti tutkintakomission ruotsalaista osapuolta, erityisesti Olof Forssbergia, röyhkeydestä ja päällepäsmärin tavoista (för arrogans och översittarfasoner).
    Kysymys: Miksi JAICin puheenjohtaja, virolainen Andi Meister erosi komission puheenjohtajan tehtävästä? Mikä oli todellinen syy eroon?

    Elokuun 15. päivä (1996): DN (Dagens Nyheter) Debatt julkaisi meriturvallisuusasiantuntijan, laivanrakennusinsinööri Anders Björkmanin artikkelin 'Keulavisiiri ei haverin syynä' (”Bogvisiren inte haveriorsaken”). Artikkelissa katsottiin, ettei Estonian katastrofi ollut voinut tapahtua sillä tavoin kuin tutkintakomissio halusi tehdä tiettäväksi. Estonian rungosta oli etsittävä reikää (aukko; hål), josta todellinen selitys katastrofille löydettäisiin.

    Lokakuun 21. päivä: Psykologisen puolustuksen hallitus (Styrelsen för Psykologiskt Försvar; SPF) sai Ruotsin hallitukselta tehtäväksi toimia valtion yhteyselimenä Estonian haaksirikossa kuolleiden omaisiin.

    Vuosi 1997
    Tammikuu: Saksalainen toimittaja Jutta Rabe sai Ruotsin hallituspiireihin yhteydessä olevalta henkilöltä tietoja, joiden mukaan USA oli Estonian haaksirikkoa koskevan pimityksen takana ja että Avo Piht ja seitsemän muuta Estonian miehistön jäsentä (siis yhteensä kahdeksan ihmistä) oleskelivat nyttemmin USA:ssa.

    Huhtikuu: Ruotsin TV2:n Stripteaseredaktionen paljasti, että kaikki teknikot, joihin Ruotsin hallitus oli merenkulkulaitoksen välityksellä ollut yhteydessä, olivat varoittaneet yrityksistä toteuttaa ajatusta Estonian hylyn betonilla kattamisesta. 
    Toukokuu: Ruotsin merenkulkulaitoksen lähde antoi Dagens Ekolle vihjeen, jonka mukaan (Ruotsin) valtion haverikomission päällikkö Olof Forssberg oli vuonna 1959 vastaanottanut kirjeen, jota hän ei ollut antanut diarioitavaksi.
    Toukokuun 26. päivä: Dagens Eko julkaisi aamulla 'uutisen' mainitusta diarioimattomasta kirjeestä. Samana päivänä iltapäivällä Liikenneministeri Ines Uusmann ilmoitti, että Olof Forssberg oli erotettu virastaan. Uusmann ilmoitti samalla tuntevansa suurta luottamusta Forssbergiin, joka sai pitää arvonsa (titel) ja palkkansa. Vähän myöhemmin hallitus nimitti Forssbergin hovioikeudenlaamanniksi (hovrättslagman) Svean hovioikeuteen. Forssbergin seuraajaksi nimitettiin puolustusministeriön aikaisempi oikeuspäällikkö (rättschef) Anne-Louise Eksborg.
    Kysymys: Mikä oli todellinen syy (Ruotsin) haverikomission päällikön Olof Forssbergin virasta erottamiseen ?

    Elokuun 17. päivä (1997): Ruotsin merenkulkulaitoksen alus Ale karkotti saksalaisen hinaajan, jolta valmisteltiin sukelluksia haveripaikalle.

    Syyskuun 4. päivä: Bengt Schager jätti eronpyyntönsä komission psykologisen asiantuntijan tehtävästä.
    Kysymys: Miksi Bengt Schager erosi tehtävästään?

    Syyskuu: Andi Meister julkaisi kirjansa 'Lopetamata logiraamat' (Päättämätön lokikirja; Den oavslutade loggboken).

    Syyskuun 23. päivä: Ruotsin hallitus asetti 'analyysiryhmän' tutkimaan Estonia-katastrofia ja sen seurauksia. Puheenjohtajaksi määrättiin Ruotsin Punaisen Ristin silloinen pääsihteeri Peter Örn. Jäseniksi määrättiin Lillemor Arvidsson, Christina Jutterström, Conny Nordin ja Stig Strömholm. Lillemor Arvidsson pyysi sittemmin saada erota analyysiryhmästä. Hänet korvattiin Leni Björklundilla.
    Kysymys: Miksi Lillemor Arvidsson pyysi eroa analyysiryhmästä?
    Marraskuun 6. päivä: Estonian katastrofin kansainvälisen tutkintakomission (JAIC) virolainen jäsen Priit Männik pakotettiin eroamaan. Männikin ilmoitettiin istuneen komissiossa Viron poliisin mandaatilla, josta poliisista hänet oli erotettu.
    Kysymys: Oliko JAICin virolaisen jäsenen Priit Männikin komission jäsenyydestä eroamaan pakottamisella muita kuin ilmoitettuja syitä? 

    Joulukuun 3. päivä (1997): Tutkintakomissio (JAIC) antoi loppuraporttinsa (3.12.1997).

    DN Debatt julkaisi Bengt Schagerin artikkelin Miehistön virhe salataan (Besättningens misstag förtigs.).

    Joulukuun 4. päivä: Tutkintakomission raportti julkistettiin ja siitä keskusteltiin julkisessa kokouksessa Folkets husissa Tukholmassa. 

    Vuosi 1998
    Tammikuun 24. päivä: SvD (Svenska Dagbladet) Brännpunkt julkaisi Johan Ridderstolpen ja Björn Stenbergin artikkelin 'Estonia: Mona Sahlin bortser från nya fakta' (Estonia: Mona Sahlin jättää uudet tosiseikat huomiotta).

    Tammikuun 30. päivä: Ruotsalainen Finanstidningen julkaisi Åke Sundströmin artikkelin 'Estoniarapporten: En skymf mot döda och efterlevande' (Estonia-raportti: Häpeä kuolleita ja eloonjääneitä kohtaan).
     
    Helmikuun 4. päivä: Finanstidningen julkaisi Mats Odellin artikkelin 'Dags att tala ut' (Aika puhua suoraan.).

    Helmikuun 18. päivä: (Ruotsalainen) pääsyyttäjä Torsten Lindstrand päätti lopettaa (koskaan kunnollisesti aloittamattoman) esitutkintansa Estonian haaksirikon osalta.
    Kysymys: Painostettiinko pääsyyttäjä Torsten Lindstrand lopettamaan Estonian katastrofin esitutkinta?
    Helmikuun 24. päivä (1998): Finanstidningen julkaisi (24.2.1998) historioitsija-kirjailija Knut Carlqvistin artikkelin 'Hål under vattenlinjen?' (Reikä vesirajan alapuolella?). Artikkeli oli ensimmäinen, jossa kyseenalaistettiin kansainvälisen tutkintakomission (JAIC) loppuraportin keskeinen tulos. - Carlqvistin artikkelia seurasi (Finanstidningenissä) 30 viralliselle selitykselle kriittistä artikkelia. Viimeinen 31 artikkelista (Yksi sukeltaja liikaa ['En dykare för mycket']) - julkaistiin 14.9.2000.

    Huomautuksia: Kansainvälisen tutkintakomission loppuraportissa Estonian katastrofin syitä kuvataan seuraavasti: ”The ESTONIA's bow visor locking devices failed”; ”The ramp fell forwards and remained resting inside ther visor. In a few minutes the visor started falling forwards.” - ”The ramp then followed the visor in a forward, tumbling motion. (...) The visor subsequently tilted over the stem,  left the ramp fully open allowing large amounts of water to enter the car deck, and as it fell collided with the bulbous bow of the vessel.” -  ”The ESTONIA capsized due to large amounts of water entering the car deck”; ks. Estonia – Final Report, s. 175 ja 225).  - Muistiossa Viron hallituksen M/V Estonian kansainvälisen tutkintakomission (JAIC) entisille jäsenille esittämistä kysymyksistä (www.onnettomuustutkinta. fi/37383.htm) Estonian katastrofin syy esitetään seuraavasti: ”Onnettomuuden syy oli, että visiirin kiinnitykset murtuivat niiden lujuuden ylittäneen ulkoisen kuorman takia. Tämän jälkeen visiiri hakkasi keulakantta ja visiiri putosi mereen avaten rampin. Lähes vasta-aallokkoon kulkeneen aluksen avoimesta rampin aukosta syöksyivät vesimassat sisään aiheuttaen nopeasti aluksen kallistumisen.” - Nuo ovat siis ne päätelmät ja selitykset, joiden totuudenmukaisuuden Knut Carlsson ja monet muut kansainvälisen tutkintakomission (JAIC) työn ja loppuraportin kriitikot kiistävät. Kritiikin mukaan Estonian nopeaa uppoamista ei voida selittää edellä kuvatuilla JAICin jäsenten ilmoittamilla ja JAICin raportissa esitetyillä syillä (1. [keula]visiirin kiinnitysten murtuminen [merenkäynnin ymv. Johdosta]; 2. [keula]visiirin putoaminen mereen; 3. [auto]rampin avatuminen [keula]visiirin mereen putoamisen seurauksena; 4. rampin aukosta autokannelle syöksyneet vesimassat). - JAICin raportin kriitikkojen mukaan Estonian uppoamisen syy on löydettävissä Estonian runkoon, vesirajan alapuolella, syntyneestä suuresta aukosta (reikä; hål) tai aukoista. Aukon (aukkojen) syntymisen syyksi on arveltu Estonian rungon räjäyttämistä sisältäpäin ja / tai jonkin meressä olleen esineen (kuten sukellusvene) törmäystä Estoniaan tai Estonian törmäystä johonkin meressä olleeseen esineeseen (kuten sukellusvene).             

    Elokuun 2. päivä (1998): Laivanrakennusinsinööri Anders Björkman paljasti artikkelissaan SvD Brännpunktissa, että tutkintakomissio (JAIC) oli leimannut suoritetut vakaisuuslaskelmat (stabilitetsberäkningar) salassapidettäviksi.
    Kysymys: Miksi JAIC on leimannut suoritetut vakaisuuslaskelmat (stabilitetsberäkningar) salassapidettäviksi?

    Syyskuun 18. päivä: Ylisyyttäjä (överåklagare) Uno Hagelberg Tukholman syyttäjänvirastosta ei nähnyt syytä muuttaa pääsyyttäjä Torsten Lindstrandin aikaisempaa päätöstä Estonian katastrofin esitutkinnan lopettamisesta.
    Kysymys: Oliko Tukholman syyttäjänviraston ylisyyttäjään (överåklagare) Uno Hagelbergiin kohdistettu painostusta, jotta hän päättäisi olla muuttamatta pääsyyttäjä Torsten Lindstrandin päätöstä Estonian katastrofin esitutkinnan lopettamisesta? 

    Syyskuun 23. päivä (1998): Laivanrakennustekniikan professori Anders Ulfvarson moitti SvD Brännpunktissa tutkintakomission (JAIC) loppuraporttia vakavista puutteista. 

    Joulukuun 1. päivä: Saksalainen asianajaja (Rechtsanwalt) Henning Witte pakotettiin luopumaan tehtävästään omaisjärjestö DISin juridisena asiamiehenä. Witten eroa oli edeltänyt valtapeli yhdistyksen hallituksessa. Valtapelistä olivat vastanneet Ruotsin puolustusvoimien tiedustelu- ja turvallisuuspalvelun (MUST) majuri Allan Sooman ja tämän serkku Gunnar Bendréus.
    Kysymys: Oliko Ruotsin puolustusvoimien tiedustelu- ja turvallisuuspalvelu (MUST) saksalaisen asianajajan Henning Witten omaisjärjestö DISin lainopillisen asiamiehen tehtävästä eroamisen takana? Mikäli vastaus on myöntävä, mistä syystä MUST halusi Witten eroavan mainitusta tehtävästään? 

    Vähän ennen joulua 1998: Johan Ridderstolpe ja Henning Witte löysivät videofilmiltä B 40 b paketin (ett paket), joka muistutti räjäyttämätöntä räjähdyspanosta (”en icke detonerad sprängladdning”). Filmissä oli päiväys 9.10.1994. Eräs laivaston entinen (rynnäkkö)sukeltaja (attackdykare), jota konsultoitiin paketin identifioimiseksi, katsoi voivansa vahvistaa, että kysymys oli räjäyttämättömästä räjähdyspanoksesta. Myös Spiegel TV:n uskottu asiantuntija Martin Volk tuli samaan lopputulokseen. - Aftonbladet kääntyi asiassa tutkintakomission puoleen. Tämä antoi tiedon, että kysymyksessä oli  eloonjäämispaketti (överlevnadspaket).

    Vuosi 1999
    Tammikuun 1. päivä: Estonian katastrofia koskevat asiat siirrettiin vasta perustetulle elinkeinoministeriölle (näringsdepartementet).

    Tammikuu (1999): Henning Witte ilmoitti lehdistotiedotteessa, että hän oli aloittanut työnsä Estonian haaksirikossa menehtyneiden omaisten järjestössä (Estoniaanhöriga), joka muodostui 20 omaisesta.   

    Henning Witte ilmoitti, että tutkintakomission filmimateriaalista oli löytynyt kaksi räjäyttämätöntä räjähdyspanosta (”två inte detonerade sprängladdningar”).

    Helmikuun 3. päivä (1999): Finanstidningen julkaisi kuvat räjäyttämättömistä räjähdyspanoksista Johan Ridderstolpen kommentein varustettuina. Julkaisemista oli edeltänyt (Ruotsin) Psykologisen puolustuksen hallituksen lehteen kohdistama painostus kuvamateriaalin julkaisematta jättämiseksi. - Finanstidningen julkaisi artikkelin kuvineen myös internetissä. Tunnin kuluessa julkaisemisesta kyseinen internet-sivu vaihdettiin toiseen ilman lehden myötävaikutusta. Vasta kolme vuorokautta myöhemmin Finanstidningenin onnistui saada oma sivunsa uudelleen internetiin.
    Kysymys: Miksi (Ruotsin) Psykologisen puolustuksen hallitus painosti Finanstidningeniä räjäyttämättömiä räjähdyspanoksia sisältävän kuvamateriaalin julkaisematta jättämiseksi? - Kuka tai mikä elin poisti Finanstidningenin mainitun kuvamateriaalin sisältävän www-sivun ja vaihtoi sen toiseen sivuun?

    Helmikuun 6. päivä (1999): SvD (Svenska Dagbladet) Brännpunkt julkaisi artikkelin 28 eloonjääneestä: Meidän todistajanlausunnoistamme ei ole kerrottu korrektisti. (”Våra vittnesmål är inte korrekt återgivna.”)

    Helmikuun 11. päivä (1999): Ruotsin hallitus päätti, ettei kuolleitten nostamiseksi Estonian hylystä ryhdytä toimenpiteisiin. Päätöstä olivat edeltäneet neuvottelut Viron, Suomen ja Tanskan hallitusten kanssa.

    Helmikuun 17. päivä (1999): Finanstidningen julkaisi artikkelin 'Yksi pommi liikaa' (”En bomb för mycket”) räjäyttämättömistä räjähdyspanoksista saatujen tietojen johdosta. Myös tällä kertaa lehden kotisivu vaihdettiin ja sen toimintaa häirittiin.
    Kysymys: Miksi ja kenen toimesta Finanstidningenin kotisivu (jossa 17.2.1999 julkaistiin artikkeli räjäyttämättömistä räjädyspanoksista) vaihdettiin ja kotisivua häirittiin?

    Helmikuun 27. päivä (1999): Svenska Dagbladetin toimittaja Björn Hygstedt julkaisi ensimmäisen häväistyskirjoituksensa saksalaista asianajajaa (Rechtsanwalt) Henning Witteä vastaan.
    Kysymys: Miksi Svenska Dagbladetin toimittaja Björn Hygstedt kirjoitti ja mainittu lehti julkaisi häväistyskirjoituksen saksalaista asianajajaa (Rechtsanwalt) Henning Witteä vastaan?

    Helmikuun 28. päivä (1999): Björn Hygstedt julkaisi toisen häväistyskirjoituksensa Henning Wittteä vastaan. Artikkelit muodostivat alkutahdin häirintäsarjalle Witteä ja hänen asianajotoimintaansa vastaan.
    Kysymys: Miksi Svenska Dagbladetin toimittaja Björn Hygstedt kirjoitti ja mainittu lehti julkaisi toisen häväistyskirjoituksen saksalaista asianajajaa (Rechtsanwalt) Henning Witteä vastaan?

    Huhtikuun 21. päivä (1999): Analyysiryhmä (jonka tehtävänä oli tutkia Estonia-katastrofia ja sen seurauksia) jätti loppuraporttinsa 'Lära av Estonia'.

    Kesäkuun 14. päivä (1999): The Independent Fact Group / Faktagruppen antoi raporttinsa 'Asiakirjaväärennys puuttuvan merikelpoisuuden salaamiseksi' (”Urkundsförfalskning för att dölja bristande sjövärdighet”).

    Kesäkuun 23. päivä: Ruotsin hallitus päätti, että omaisten ja eloonjääneiden tukemiseksi Estonian haaksirikon johdosta käytettäisiin enintään 3,2 miljoonaa kruunua.

    Elokuun 10. päivä (1999): Meyer-telakan asiantuntija Werner Hummel ilmoitti englantilaisen räjähdeasiantuntijan Brian Braidwoodin tulleen siihen tulokseen, että keulavisiirin irtoaminen oli aiheutunut vähintään kolmesta räjähdyksestä rampin ja visiirin välissä (mellan rampen och visiret). (Braidwoodin raportti löytyy osoitteesta www.estoniaferrydisaster.net tai http://www.estonia.xprimo.de/ estonia/index.html.)

    Syyskuun 11. päivä (1999): Omaisyhdistys AgnEf teki rikosilmoituksen sen satamapöytäkirjan epäillystä väärentämisestä, johon Estonian katastrofin kansainvälisen tutkintakomission (JAIC) selvityksessä viitattiin.   

    Vuosi 2000
    Tammikuun 6. päivä: Hamburger Abendblatt julkaisi Reiner Gatermannin artikkelin 'Das kollektive Schweigen' (Kollektiivinen vaikeneminen).

    Toukokuun 29.-30. päivä (2000): Estonian katastrofia käsittelevä kansainvälinen seminaari, jonka oli järjestänyt omaisyhdistys AgnEf.

    Heinäkuun 14. päivä: Ministeri Mona Sahlin vetosi yhdysvaltalaiseen harrastajasukeltajaan, miljonääri Gregg Bemisiin, jotta tämä ei suorittaisi suunniteltuja sukelluksia Estonian hylylle: ”Regeringen motsätter bestämt ditt initiativ och vädjar till dig att ompröva dina planer.” (Hallitus vastustaa päättäväisesti aloitettasi ja vetoaa sinuun, jotta harkitsisit uudelleen suunnitelmiasi.)

    Elokuun 22. päivä (2000): Expressen uutisoi aamupainoksessaan: Håkan Bergmark, 41, Tukholmasta oli yksi ensimmäisistä, joka sukelsi Estoniaan. Hän sanoo, että hän näki ja filmasi suuren rei'än aluksen kyljessä. (”Håkan Bergmark, 41, från Stockholm var en av de första som dök ner till Estonia. Han säger att han såg och filmade ett stort hål på fartygets sida.”) (Håkan Bergmark on sukeltaja ja laivaston reservin upseeri.) - Siinä artikkelissa Estoniasta, joka julkaistiin lehden iltapainoksessa, ei sanottua uutista enää ollut. 

    Elokuun 22. päivä (2000): Yhdysvaltalainen harrastajasukeltaja ja miljonääri Gregg Bemis ryhtyi yhteistyössä saksalaisen toimittajan Jutta Raben kanssa Estonian hylylle suoritettavien sukellusten toimeenpanoon. Mitään väliintuloa sukellusten estämiseksi ei voitu tehdä, koska sen enempää Saksa kuin USA:kaan ei ollut allekirjoittanut hautarauhasopimusta ja koska hylky lepäsi kansainvälisillä vesillä. Jos joku sukeltajista tai sukellusten järjestäjistä tulisi Ruotsiin, Suomeen tai Viroon, hänet voitaisiin asettaa syytteeseen Estonian hautarauhan rikkomisesta. - Sukeltajat löysivät aluksen keularampista (bogramp) rei'än, joka oli suuruudeltaan kaksi ja puoli metriä kertaa 70 senttimetriä (250 cm x 70 cm). Sukeltajat polttoleikkasivat rei'än reunoista irti kaksi palasta, jotka toimitettiin myöhemmin metallurgisiin tutkimuksiin. Niiden tulos viittasi siihen suuntaan, että Estoniassa oli tapahtunut räjähdys.

    Elokuun 29. päivä: Lyhyen seremonian ja kukkaseppeleen laskemisen jälkeen Gregg Bemisin ja Jutta Raben johtama sukellusretkikunta poistui Estonian hylyn sijaintipaikalta.   

    Syyskuun 5. päivä (2000): Ministeri Mona Sahlin tapasi muiden valtiopäiväpuolueiden edustajia keskustellakseen saksalaisen toimittajan Jutta Raben filmistä, joka osoitti, että Estonian hylyn vieressä merenpohjassa oli kaksi ruumista.

    Syyskuun 6. päivä: Virolaiset Estonian hukkuneiden omaiset lähettivät ruotsalaiselle uutistoimistolle TT:lle faksin, jossa he ottivat etäisyyttä omaisyhdistys DISin puheenjohtajaan (ordförande) Gunnar Bendérusiin. TT ei välittänyt tiedotetta eteenpäin.

    Syyskuu (2000): Ruotsin hallitus pyysi eräiltä asiantuntijoilta, viranomaisilta ja instituutioilta lausuntoja kansainvälisen tutkintakomission (JAIC) loppuraportista.

    Syyskuun 14. päivä (2000): Riippumaton 'faktaryhmä' (The Independent Fact Group; Den Oberoende Faktagruppen; faktagruppen) esitti kuvatodisteita siitä, että Estonian hylyllä oli esiintynyt sukellustoimintaa ajanjaksolla, joka alkoi kesäkuun 1996 jälkeen ja päättyi ennen kesää 2000. Asianomaisille viranomaisille esitettiin seuraavat kysymykset:
    1) Kuka on avannut ja sulkenut rampin? 2) Ovatko rampin avanneet ja sulkeneet ruotsalaiset vai suomalaiset viranomaiset vai joku kolmas osapuoli? 3) Miksi ramppi on avattu ja suljettu?                                                                                                                     

    Syyskuun 15. päivä: Ministeri Mona Sahlin kutsui Estonian uhrien omaiset ja eloonjääneet tiedotustilaisuuteen. Sahlin ilmoitti, ettei ketään asiantuntijaa määrättäisi tutkimaan Estonia-sukellusten yhteydessä otettua filmimateriaalia. Ruotsin hallituksen päätöksestä 15.12.1994 siitä, ettei Estoniaa nostettaisi merestä, pidettiin kiinni. Sahlin ilmoitti hallituksen katsovan, ettei ollut syytä kyseenalaistaa kansainvälisen tutkintakomission (JAIC) loppuraporttia. 
    Lokakuun 3. päivä: Maltillisen kokoomuksen (m) kansanedustaja Tom Heyman vaati eduskunta-aloitteessaan (motion), että Ruotsin hallitus neuvotteluissa Viron kanssa herättäisi kysymyksen tarpeesta saada aikaan uskottava haveriselvitys (haveriutredning).

    Lokakuun 4. päivä: Kansanedustajat Rolf Åbjörnsson (kristillisdemokraatit; kd) ja Ulla-Britt Hagström (kd) vaativat eduskunta-aloitteessaan (motion) lisäselvityksiä Estonian haaksirikon syistä ottaen huomioon sen, mitä oli tullut esiin tutkintakomission raportin julkistamisen jälkeen.

    Lokakuun 5. päivä: Kansanedustaja Lars Ångström (Ympäristöpuolue Vihreät; mp) vaati eduskunta-aloitteessaan (motion), että riippumattomia kansainvälisiä asiantuntijoita pyydettäisiin tutkimaan (muun ohella) seuraavia seikkoja: Miten Estonia saattoi upota niin nopeasti (hur Estonia kunde sjunka så snabbt)? Oliko keulavisiiri räjäytetty (ifall bogvisiret utsatts för sprängning)? Onko Estonian rungossa reikä (om det finns ett hål i Estonias skrov synligt eller ej)? Ångström on vaatinut lisäksi, että (Ruotsin) merenkulkulaitos virallisesti dokumentoi sen työn, joka oli suoritettu Estonian autokannella.

    Lokakuun 9. päivä (2000): Gregg Bemis ja Jutta Rabe pidätettiin poissaolevina (anhålls i sin frånvaro) Estonian hautarauhan rikkomisesta. - Rikoksesta hautarauhaa vastaan voidaan tuomita enintään kahden vuoden pituiseen vankeusrangaistukseen.   

    Lokakuun 24. päivä (2000): Professori Anders Ulfvarson (Chalmers tekniska högskola) antoi lausunnon elinkeinoministeriöstä saapuneista, Estonian haaksirikon haveriselvitystä koskevista asiakirjoista. Ulfvarsonin lausunnossa tuotiin esiin, että asiakirjat dokumentoivat vakavia puutteita JAIC:n loppuraportissa (”handlingarna dokumenterar allvarliga brister i JAIC:s slutrapport”). Puutteet ovat riittävän vakavia vaarantaakseen koko selvityksen uskottavuuden siitä huolimatta, että se sisältää hyviä yksittäisiä osuuksia tunnetuilta konsulttiyrityksiltä ja yliopistoasiantuntijoilta (”Bristerna är tillräckligt allvarliga för att äventyra trovärdigheten i hela utredningen [...].”).

    Marraskuu (2000): Saksalaiset tutkimuslaitokset tekivät selkoa tutkimustensa tuloksista niiden metallipalojen osalta, jotka oli polttoleikattu Estonian hylystä elokuussa (2000) Gregg Bemisin ja Jutta Raben suorituttamien sukellusten aikana. Tutkimukset osoittivat, että Estonialla oli tapahtunut räjähdys. (Undersökningarna visar att det skett en explosion på Estonia.)

    Marraskuun 5. päivä: Gunnar Bendérus antoi lehdistötiedotteen, jossa hän Estonian uhrien omaisten puhemiehenä paheksui sitä, että Estonian hautarauhaa oli häväisty (skändats). Tiedotteessa puhuttiin väitetyistä räjäytyksistä (de påstådda sprängningarna).

    Marraskuun 13. päivä (2000): Ruotsin journalistikerho (Publicistklubben; PK) päätti valittaa Ruotsin syyttäjäviranomaisen päätöksestä vangita saksalainen Jutta Rabe. PK vaati, että pidätyspäätös Jutta Rabea vastaan käsiteltäisiin uudelleen ja kumottaisiin.

    Marraskuun 24. päivä: Institutet för Mediestudier esitti toimittaja Hans Hederbergin laatiman raportin, jossa median Estonia-sukellusten (Gregg Bemisin ja Jutta Raben sukellusretki 22.-31.8.2000) valvontaa pidettiin ala-arvoisena. 

    Joulukuun 5. päivä (2000): Susanna Popova osoitti artikkelissaan DN (Dagens Nyheter) Debatt, miten Ruotsin merenkulkulaitos oli väärennetyn pöytäkirjan avulla yrittänyt välttää arvostelun siitä, että Estonia sai lähteä Tallinnan satamasta 27.9.1994 siitä huolimatta, että samana päivänä tehty tarkastus osoitti laivassa olevan suuri määrä puutteita. (Estonia fick lämna hamnen i Tallinn den 27 september 1994 efter en samma dag gjord inspektion som påvisat en lång rad brister.).

    Joulukuun 9. päivä (2000): Göteborgin Chalmers (tekninen korkeakoulu) ja Tukholman Kungliga tekniska högskolan antoivat tutkintakomission loppuraportista lausunnon (”Estonia behöver utredas ytterligare” ['Estonia kaipaa lisäselvitystä']).

    Joulukuun 11. päivä: Kansanedustajat Kent Härstedt (sosialidemokraatit; s) ja Lars Ångström (mp) vaativat artikkelissaan DN (Dagens Nyheter) Debatt, että hallitus asettaisi uuden riippumattoman tutkintaelimen (en helt ny oberoende haveriutredning) tutkimaan Estonian katastrofia.

    Joulukuun 18. päivä (2000): Tohtori Kurt Ziegler Brandenburgin osavaltiolaboratoriosta (delstatslaboratoriet Brandenburg) ilmoitti brittiläiselle sanomalehdelle The Independent, että niiden kahden metalliosan laboratoriotesti, jotka leikattiin irti läheltä Estonian keulavisiirin ramppia (två metalldelar som skurits ut i närheten av rampen i bogvisiret på Estonia), oli osoittanut merkkejä räjähdyksestä (uppvisat tecken på en explosion). - Lisäksi kaksi saksalaista laboratoriota ja yksi yhdysvaltalainen laboratorio katsoivat, että Estonian keulavisiiri oli räjäytetty pois (anser att Estonias bogvisir sprängts bort). - Metallimuutosanalyysi oli osoittanut senkaltaisia muutoksia, joita ilmeni korkeanopeuksisissa räjäytyksissä (metallförändringar av samma slag som uppstår vid detonationer med hög hastighet). Tämä saattoi viitata Semtexin tai Hexa Compositen tyyppisiin räjähteisiin.

    Joulukuun 21. päivä (2000): Saksalainen asianajaja, oikeustieteen tohtori Henning Witte jätti (Jutta Raben asiamiehenä)  rikosilmoituksen Saksan valtakunnansyyttäjälle (riksåklagaren) sitä tai niitä vastaan, jotka räjäyttivät Estonian. Rikosilmoitus koski joukkomurhaa.

    Joulukuun 24. päivä (2000): Faktaryhmä (Faktagruppen; The Independent Fact Group; Den Oberoende Faktagruppen) esitti raportissaan kuvia Estonian visiiristä aluksen vieressä (stående vid sidan om fartyget). Ruotsin merenkulkulaitos oli toimittanut kuvan omaisyhdistys AgnEf:n 29.-30.5.2000 järjestämään seminaariin. - Faktaryhmä päätti raporttinsa seuraaviin kolmeen kysymykseen: 1) Jos visiiri todellakin oli aluksen vieressä ensimmäisten päivien aikoina haaksirikon jälkeen, miten selitetään, että JAIC löysi visiirin meripeninkulman päästä aluksesta länteen? 2) Jos visiiri oli aluksen vieressä, miten se oli joutunut sinne? 3) Jos visiiri oli paikalla, kun alus upposi, miten se irtosi aluksesta?


    Poissa Chezor

    • Konkarijäsen
    • ****
    • Viestejä: 600
    Vs: Tapaus MV Estonia
    « Vastaus #5 : Toukokuu 11, 2014, 05:53:19 ap »
  •   0
  • Vuosi 2001
    Tammikuun 5. päivä: Oikeusministeri Johannes Koskinen torjui Ruotsin elinkeinoministeriön välittämän omaisyhdistys AgnEf:n ja Faktaryhmän (Faktagruppen; Den Oberoende Faktagruppen; The Independent Fact Group) esitykset uuden selvityksen tekemisestä Estonian katastrofista.
    Kysymys: Miksi Suomen oikeusministeri (Johannes Koskinen) torjui esitykset uuden selvityksen tekemisestä Estonian katastrofista?

    Tammikuun 17. päivä (2001): Omaisyhdistys AgnEf teki pääministeri Göran Perssonille uuden hakemuksen Estonian katastrofia koskevasta uudesta selvityksestä. Yhdistys viittasi uusiin tietoihin, jotka vahvistivat aikaisempaa käsitystä siitä, että Estonian rungossa oli räjähdyksen aiheuttamia vaurioita (det finns sprängskador på skrovet).

    Tammikuun 18. päivä (2001): FOA:n (Försvarets forskningsanstalt) eläkkeellä oleva tutkija Lars Ekbom selitti  tutkittuaan saksalaisia koetuloksia (Estoniasta polttoleikattujen näytekappaleiden osalta)  että räjäytys oli tapahtunut (en detonation ägt rum).

    Maaliskuun 8. päivä (2001): Kansainväliset kuljetusjärjestöt (de internationella transportfacken) uudistivat kirjeessään Ruotsin hallitukselle vaatimuksen Estonian katastrofin uudelleen selvittämisestä.
    Maaliskuun 15. päivä (2001): Professori Anders Ulfvarson ja filosofian tohtori Per-Erik Åsard kehottivat DN (Dagens Nyheter) Debattissa Estonia-kysymyksistä vastuullista ministeriä Mona Sahlinia unohtamaan arvovaltakysymykset (släppa prestigen) ja suorituttamaan kokonaan uuden haveriselvityksen.
    Maaliskuun 16. päivä: Ministeri Mona Sahlin keskusteli Estoniasta valtiopäiväpuolueiden kanssa.

    Maaliskuun 17. päivä: Ministeri Mona Sahlin ilmoitti: ”Det blir ingen ny haverikommission för att utreda Estoniakatastrofen och det blir heller ingen bärgning av fartyg eller kroppar.” (Mitään uutta tutkintakomissiota Estonia-katastrofin selvittämiseksi ei perusteta eikä myöskään alusta tai ruumiita nosteta.) - Sahlin selitti lisäksi: ”En haveriutredning har en uppgift, att förklara hur Estonia sjönk. Jag har inte sett någon annan förklaring som är trovärdigare än den vi har.” (Sahlin siis selitti, ettei hän ollut nähnyt uskottavampaa selitystä Estonian uppoamiselle kuin mikä ilmeni tutkintakomission selvityksestä.)   

    Huhtikuun 19. päivä (2001): Ruotsin hallitus päätti hylätä tehdyt esitykset uudesta Estonian haaksirikkoa koskevasta selvityksestä.

    Ruotsin hallitus päätti antaa Psykologisen puolustuksen hallitukselle (Styrelsen för psykologiskt försvar; SPF) tehtäväksi oikaista kysymysmerkkejä Estonian haaksirikon osalta (”räta ut frågetecknen kring Estonias förlisning”). - Kansanedustaja Lars Ångström (mp) esitti kritiikkiä hallituksen mainittua toimenpidettä kohtaan ja totesi, ettei SPF nauttinut ihmisten luottamusta eikä [täyttänyt] vaatimusta puolueettomuudesta. (”SPF åtnjuter inte människors förtroende och krav på opartiskhet.”)

    Huhtikuun 23. päivä (2001): Ministeri Mona Sahlin ilmoitti, ettei mihinkään toimenpiteisiin ryhdyttäisi selvyyden saamiseksi Estonian katastrofin suhteen.

    Toukokuun 11. päivä (2001): Historioitsija-kirjailija Knut Carlqvist julkaisi kirjansa 'Tysta leken' (Hiljainen leikki). Lehdistökonferenssi järjestettiin Salénhusetissa Tukholmassa. 

    Syyskuun 24. päivä (2001): Ministeri Mona Sahlin ilmoitti uutistoimisto TT:n kautta: ”Jag har på ett så trovärdigt och rimligt sätt som möjligt försökt bedöma om det finns en faktisk grund i kraven på en ny utredning. Finns det några fakta som tyder på att det beskrivna haveriförloppet inte är rimligt? Jag känner ärligt talat inte att det finns det.” (Sahlin ei siis 'tuntenut', että oli olemassa sellaisia tosiseikkoja, jotka puhuivat sen puolesta, ettei tutkintakomission esittämä syy [tai 'haverin kulku'] Estonia-haaksirikolle ollut hyväksyttävä [tai ymmärrettävä].)   

    Jutta Rabe kehotti Ruotsin pääministeriä Göran Perssonia teettämään uuden selvityksen siitä, mikä aiheutti Estonia-katastrofin. Kirjeessään Perssonille Jutta Rabe kirjoitti: Herra Pääministeri, Jos on vähäisintäkään epäilyä siitä, että Estonia  upotettiin attentaatin kautta, täytyy Teillä ja Ruotsin korkea-arvoisilla poliitikoilla olla sydäntä pitää huolta, että koko tapaus vielä kerran perusteellisesti tutkitaan. Muutoin kauniit puheet kansainvälisestä terrorismin vastaisesta taistelusta jäävät tyhjiksi sanoiksi.

    Lokakuun 2. päivä: Kansanedustaja Henrik S. Järrel (m) vaati eduskunta-aloitteessaan, että hallitus yhteistyössä Viron ja Suomen hallitusten kanssa myötävaikuttaisi uuden riippumattoman Estonia-selvityksen tekemiseen. Selvityksen tuli muun muassa antaa vastaus yhä vastaamatta oleviin kysymyksiin Estonian pikaisesta uppoamisesta.

    Lokakuun 4. päivä (2001): Usean puolueen eduskunta-aloitteessa kansanedustajat Lars Ångström (mp), Kent Härstedt (s), Tom Heyman (m), Ulla-Britt Hagström (kd) ja Kenth Skårvik (fp) vaativat, että hallitus tutkituttaisi kansainvälisellä asiantuntijaryhmällä sen tutkintakomission (JAIC) selvitykseen kohdistetun kritiikin asiallisuuden (relevansen), jota ruotsalaiset ja kansainväliset asiantuntijat olivat esittäneet.

    Joulukuun 13. päivä: Ruotsin eduskunta hylkäsi äänin 252 - 60 kansanedustaja Lars Ångströmin (mp) aloitteen Estonian katastrofin täydentävästä tutkimuksesta.

    Vuosi 2002
    Helmikuun 4. päivä: Neljä kansanedustajaa, Henrik S. Järrel (m), Rolf Åbjörnsson (kd), Lars Ångström (mp) ja Kenth Skårvik (fp) tekivät perustuslakivaliokunta-ilmoituksen (KU-anmälan) ja pyysivät tutkimaan, olivatko Ruotsin hallitus ja esittelevä ministeri toimineet YK:n kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) päätöslauselman (IMO-resolutionen) A.849(20) Ruotsin valtiolle asettamien velvoitusten mukaisesti ottaen huomioon Estonian haaksirikosta tutkintakomission loppuraportin julkistamisen jälkeen esitetyt uudet faktat ja muut seikat.

    Helmikuun 11. päivä: Omaisyhdistys DIS lopetti toimintansa.

    Helmikuun 18. päivä: Omaisyhdistys AgnEf pyysi 11.9.1999 tekemänsä ilmoituksen uudelleen tutkintaa. Ilmoitus koski sen satamapöytäkirjan epäiltyä asiakirjaväärennystä, johon JAIC:n haveriselvityksessä viitataan. Asiassa viitattiin valtion kriminaaliteknisen laboratorion (Statens kriminaltekniska Laboratorium; SKL) tutkimukseen ja asiantuntijalausuntoon.
    Helmikuun 23. päivä: Lehdistötiedote: ”Regeringen har beslutat att inte tillsätta någon ny utredning av m/s Estonias haveri.” (Ruotsin hallitus oli siis päättänyt, ettei Estonian katastrofia tultaisi enää uudelleen selvittämään.)

    Huhtikuun 3. päivä: Ruotsin eduskunnan perustuslakivaliokunta (konstitutionsutskottet) kuuli Mona Sahlinia Estonian haaksirikosta. Kuuleminen johtui siitä, että oli käynyt ilmi, että edellä tarkoitettua satamapöytäkirjaa oli manupuloitu. Kuuleminen ohitettiin ruotsalaisessa mediassa hiljaisuudella.     
    Toukokuun 30. päivä: Ruotsin valtiopäivät käsitteli perustuslakivaliokunnan tutkintamietintöä (granskningsbetänkande) 2001/02:KU20, joka koski hallituksen toimia Estonian katastrofin osalta.

    Kesäkuun 10. päivä (2002): Omaisyhdistys Estonia Litigation Association (ELA) perustettiin Gyllene Utternissa, Grännassa, järjestetyssä kokouksessa. Yhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin Helje Kaskel. - Helje Kaskel selitti, että hän ja useat omaiset uskoivat, että Estonian katastrofin ympärillä oli salattuja tosiseikkoja. - Yhdeksi yhdistyksen tehtäväksi tuli aktivoida niin kutsuttu Pariisi-oikeudenkäynti eli prosessi, jonka tarkoituksena on saada aikaan oikeudellinen tutkimus Estonian turvallisuudesta. - Kokouksessa esitettiin vaatimus totuuskomission asettamisesta. Tämä vaatimus toimitettiin pääministeri Göran Perssonille. - Valtioneuvoston valmistelukunnalle (Statsrådsberedningen) osoitettua esitystä ei viety diaariin eikä siihen vastattu.

    Heinäkuun 15. päivä (2002): Saksalainen toimittaja Jutta Rabe julkaisi kirjansa 'Die Estonia: Tragödie eines Schiffsuntergangs'. (Kirja on Alfamer Kustannus Oy:n toimesta julkaistu vuonna 2002 suomeksi nimellä 'Estonia: tragedia Itämerellä'.) - Kirjassa väitetään, että ryhmä kansallismielisiä venäläisiä kenraaleja - Felix-ryhmä - upotti (upotutti) Estonian estääkseen Venäjän armeijan huipputeknologisen sotamateriaalin salakuljetuksen Tallinnasta Tukholman kautta USA:han.  - Salakuljetus tapahtui USA:n tiedustelupalvelun (CIA) toimeksiannosta ja Ruotsin hallituksen suostumuksella. - Ruotsi toimi kauttakulkumaana (transitland) ja Tukholma (Frihamnen-Arlanda) jälleenlastauspaikkana. 

    Lokakuun 23. päivä: Kansanedustajat Lars Ångström (mp), Kent Härstedt (s), Stig Järrel (m), Björn von der Esch (kd) ja Tasso Stafilidis (v) esittivät yhteisessä aloitteessaan, että hallitus antaisi kansainvälisille riippumattomille asiantuntijoille tehtäväksi tarkastaa tutkintakomission selvitykseen kohdistetun asiantuntijakritiikin asianmukaisuuden (relevansen).

    Kansanedustaja Lars Ångströmin (mp) ynnä muiden aloitteessa esitettiin, että kansainvälisille riippumattomille asiantuntijoille annettaisiin tehtäväksi selvittää, miten Estonia oli voinut täyttyä vedellä.

    Vuosi 2003
    Maaliskuun 28. päivä: Vara-amiraali Frank Rosenius ja siviili-insinööri Staffan Sjöling esittivät tutkimuksen Estonian uppoamisen kulusta (sjunkförlopp).

    Toukokuun 23. päivä: Ruotsin eduskunta hylkäsi äänin 236 - 41 kansanedustaja Lars Ångströmin ynnä muiden vaatimuksen, että hallitus antaisi kansainvälisille riippumattomille asiantuntijoille tehtäväksi tarkastaa tutkintakomission selvitykseen kohdistetun asiantuntijakritiikin asianmukaisuuden (relevansen).

    Lokakuun 16. päivä (2003): Elokuva Baltic Storm sai ensi-iltansa Berliinissä. (Elokuva esitettiin myöhemmin myös Suomessa nimellä 'Itämeren arvoitus'.)

    Vuosi 2004
    Syyskuun 1. päivä: Ruotsin Psykologisen puolustuksen hallituksen (SPF) kokoama tietokanta 'Estoniasamlingen' (Estonia-kokoelma) avattiin.

    Syyskuun 20. päivä (2004): Estonian haaksirikon 10-vuotispäivän edellä Ruotsin vanhassa valtiopäivätalossa (Gamla Riksdagshuset) järjestettiin seminaari ensisijaisesti eduskunnan jäsenille. Myös toimittajat ja muut kiinnostuneet olivat tervetulleita. Seminaarissa ruotsalainen YK:n sisäisen tarkastuksen päällikkö (chef för FN:s internrevision) Inga-Britt Ahlenius esitti voimakasta kritiikkiä erityisesti Estonian katastrofin kansainvälistä tutkintakomissiota (JAIC) kohtaan: 'Totuuden etsimisen asemesta on etsitty yhteisymmärrystä.' (”I stället för att söka sanningen har man sökt samförstånd.”)

    Syyskuun 28. päivä: Muistotilaisuus seppeleenlaskuineen Estonia-muistomerkillä Djurgårdenissa, Tukholmassa, muun ohella kuningasparin, valtiopäivien puhemiehen Björn von Sydowin ja pääministeri Göran Perssonin (sekä Viron ja Suomen suurlähettiläiden) läsnä ollessa.
    Lokakuun 1. päivä: Ruotsalainen tietokanta 'Estonia-kokoelma' avattiin yleisölle.

    Marraskuun 30. päivä (2004): SVT1:n (Ruotsin TV1) Uppdrag granskning ilmoitti, viitaten eläkkeellä olevan tulli-intendentin Lennart Henrikssonin kertomaan, että Estonia - saapuessaan Tukholmaan 14. ja 20.9.1994 - kuljetti mukanaan sotilaalliseen (armeijan) käyttöön tarkoitettuja laitteita (laitteistoja; militär utrustning) ja että tullille oli annettu ohjeet päästää lasti lävitse ilman tavanomaista tulliselvitystä (utan sedvanlig klarering).

    Joulukuun 3. päivä (2004): Ruotsin hallitus antoi hovioikeudenpresidentti Johan Hirschfeldtille tehtäväksi selvittää SVT1:n (Ruotsin TV1) Uppdrag granskningin esittämät tiedot, joiden mukaan Estonia  Tukholmaan 14. ja 20.9.1994 saapuessaan - kuljetti mukanaan puolustus- tai sotamateriaalia (militär utrustning). - Tehtävä oli rajattu ainoastaan sen selvittämiseen, oliko (Ruotsin) puolustusvoimat (Försvarsmakten) tai (Ruotsin) puolustusvoimien materiaalivirasto (Försvarets materielverk) kuljettanut puolustus- tai sotamateriaalia (försvarsmateriel) Estonialla syyskuussa 1994. Mikäli kävisi ilmi, että sellaisia kuljetuksia oli suoritettu, oli myös selvitettävä, oliko materiaali räjähdyskelpoista (av explosiv beskaffenhet). -  Sanottu mandaatti sulki siis pois esimerkiksi kysymyksen siitä, oliko joku muu taho (esimerkiksi jonkun muun valtion puolustusvoimat tai tiedustelupalvelut) kuin Ruotsin puolustusvoimat tai Ruotsin puolustusvoimien materiaalivirasto kuljettanut puolustus- tai sotamateriaalia (försvarsmateriel) Estonialla mainittuna ajankohtana. Toimeksianto ei kattanut myöskään ennen syyskuuta 1994 mahdollisesti tapahtuneita puolustus- tai sotamateriaalin (försvarsmateriel) kuljetuksia.

    Joulukuun 19. päivä (2004): Virolainen eversti Urmas Roosimägi kertoi SVT (Ruotsin TV) Rapportille, että Estonialla salakuljetettiin varastettua venäläistä huipputeknologista puolustus- tai sotamateriaalia (stulen rysk högteknologisk militärutrustning smugglades på Estonia). Ruotsin armeija oli aseiden vastaanottaja. (Svenska militären var mottagaren av vapnen.) Ruotsi oli erityisen kiinnostunut sellaisista ilmatorjuntaohjusten elektroniikkalaitteistoista (elektronisk utrustning för luftvärnsrobotar), jotka kykenivät tunnistamaan ja erottamaan vieraat kohteet omista kohteista (vilka kunde identifiera och särskilja främmande föremål från de egna).

     "Stulen radarutrustning smugglades på Estonia" - ”Estonias last: Efter Uppdrag gransknings avslöjande om smugglingen på Estonia träder nu en estnisk överste fram och berättar för SVT:s Rapport. Han hävdar att det var stulen elektronisk utrustning för luftvärnsradar som skeppades till Sverige. - Urmas Roosimägi, estnisk överste och chef för en estnisk miltärskola är övertygad om att utrustningen stulits från ryssarna i det då sönderfallande Sovjetimperiet. - Bland annat fanns intressant teknologi för att skilja ett försvars egna flygplan från de anfallande. Den som kommer över tekniken skulle alltså kunna lära sig attackera utan upptäckt av radaranläggningarna.” (text: Peter Bagge och TT) (http://svt.se/svt/jsp/Crosslink.jsp?d=6107&a= 305679 & printer friendly=true)

    Vuosi 2005
    Tammikuun 21. päivä: Ruotsin hallituksen toimeksiannon johdosta laatimassaan muistiossa hovioikeudenpresidentti Johan Hirschfeldt vahvisti, että Estonia oli kuljettanut sotamateriaalia (militär utrustning) 14. ja 20.9.1991 (aivan kuten eläkkeellä oleva tulli-intendentti  Lennart Henriksson oli jo SVT1:n 30.11.2004 lähetetyssä ohjelmassa Uppdrag Granskning paljastanut) ja että tämä oli tapahtunut Ruotsin puolustusvoimien toimeksiannosta.   

    Helmikuun 8. päivä (2005): Venäläinen sanomalehti Komsomolskaja Pravda julkaisi artikkelin, jossa lehti kiistämättömänä tosiasiana esitti, että Estonia räjäytettiin. Artikkeliin liitetyssä piirroksessa osoitettiin, missä kohdassa räjähdys oli repinyt alukseen rei'än, josta vesimassat  vesilinjan alapuolella  pääsivät sisään alukseen.

    Helmikuun 17. päivä (2005): Viron parlamentti teki ensimmäisen päätöksen parlamentaarisen komission asettamisesta tehtävänä tutkia kysymyksiä, jotka liittyvät sotamateriaalin kuljetuksiin Estonialla. - Muun ohella vallitsi epäselvyyttä sen suhteen, mitä tapahtui tullin alkuperäiselle tavara-asiakirjalle, kun Estonia lähti Tallinnasta kohtalokkaalle matkalleen syyskuun 27. päivän iltana 1994. Epäselvyyksiä vallitsi myös Ruotsin turvallisuuspoliisin (SÄPO) roolista onnettomuutta seuranneessa Viron poliisitutkinnassa.   

    Maaliskuun 7. päivä (2005):
    Viron hallitus asetti asiantuntijakomitean, jonka  tehtävänä oli selvittää sotamateriaalin kuljetuksia matkustajalautta Estonialla. Asiantuntijakomitean puheenjohtajaksi nimitettiin valtakunnansyyttäjä Margus Kurm.
    Maaliskuun 16. päivä (2005): Ruotsalainen toimittaja-kirjailija Sven Anér pyysi (Ruotsin) valtakunnansyyttäjälle osoittamassaan kirjeessä, että tämä pikaisesti selvittäisi hovioikeudenpresidentti Johan Hirschfeldtin selvitystoimenpiteet, jotka koskivat SVT1:n ohjelmassa Uppdrag Granskning 30.11.2004 tehtyjä paljastuksia sotamateriaalin kuljetuksista Estonialla 14. ja 20.9.1994.

    Maaliskuun 17. päivä (2005): Ruotsin hallitus päätti, että innovaatiojärjestelmävirasto (Verket för innovationssystem; VINNOVA) meriturvallisuusohjelmasta (Sjösäkerhetsprogrammet)  vastuullisena viranomaisena tilaa tutkimusprojektin Estonian uppoamistapahtumasta (en studie av sjunkförloppet vid Estonias förlisning).

    Debatti Estoniasta Ruotsin valtiopäivillä. Mona Sahlin informoi hallituksen juuri tekemästä päätöksestä antaa VINNOVAn tehtäväksi Estonian uppoamistapahtumaa koskevan tutkimusprojektin tilaamisen.

    Maaliskuun 18. päivä (2005): YLE Uutiset: Ruotsin hallitus on ilmoittanut teettävänsä uuden selvityksen matkustajalautta Estonian uppoamisesta. - Hallituksen mukaan tutkimuksen avulla yritetään saada selville, miksi alus upposi niin nopeasti, ja näin pyritään parantamaan meriturvallisuutta. - Ruotsin ympäristö- ja yhteiskuntarakentamisministeriö on jo antanut selvityksen Vinnova-nimisen innovaatioiden edistämisviraston tehtäväksi. Rahaa se on myöntänyt tehtävään kahdeksan miljoonaa kruunua eli noin 880.000 euroa. - (...) Suomalais-ruotsalais-virolaisen komission selvitys ei tyydyttänyt kaikkia, ja turmayö onkin lietsonut lukuisia salaliittoteorioita. Viimeisin kohu nousi, kun Ruotsin televisio kertoi taannoin Estonian kuljettaneen lastinaan räjähteitä. - Ruotsin armeijasta vahvistettiin, että aluksen lastina oli kahteen otteeseen ollut puolustuselektroniikkaa. (...). - STT, YLE24 (http://www.yle.fi/ uutiset/haku.php?action=page&id=181032&search=Estonia)

    Toukokuun 19. päivä (2005): Viro asetti parlamentaarisen komission, jonka tehtävänä oli selvittää sotamateriaalin kuljetuksia siviilimatkustajalautta Estonialla koskevia kysymyksiä (förekomsten av militära transporter med Estonia) samoin kuin kysymystä siitä, mitkä viranomaiset tai virkamiehet olivat myötävaikuttaneet sanottuihin, Ruotsiin tapahtuneisiin kuljetuksiin tai olleet niistä tietoisia (i vilka myndigheter eller myndighetspersoner som i tjönsten eller privat medverkat till eller haft kunskap om de militära transporterna till Sverige). Komissiossa olivat edustettuina parlamentin kaikki kuusi puoluetta. Komission puheenjohtajana toimi apulaisvaltakunnansyyttäjä (biträdande riksåklagaren) Margus Leivo ja varapuheenjohtajana Evelyn Sepp.

    Syyskuun 1. päivä (2005): Viron hallituksen asettaman asiantuntijakomitean puheenjohtaja, apulaisvaltakunnansyyttäjä Margus Kurm luovutti komitean ensimmäisen osaraportin. Raportissa moitittiin erityisesti Ruotsin hallituksen toimeksiannossa hovioikeudenpresidentti Hirschfeldtille asetettuja rajauksia (påtalas särskilt begränsningarna i det av det svenska regeringen till Hirschfeldt lämnade uppdraget).

    Syyskuun 27. päivä (2005): Estonian uhrien omaisten yhdistys ELA järjesti kansainvälisen Estonia-seminaarin Tallinnassa. Seminaarissa hyväksyttiin lausuma asianomaisten tahojen saattamisesta vastuuseen Estonian haaksirikon syyn tietoisesta peittelystä (med krav på ansvar skall utkrävas för medveten mörkläggning av vad som förorsakade Estonias förlisning).

    Lokakuun 6. päivä (2005): Margus Kurmin johtama virolainen asiantuntijaryhmä sai uudet ja väljemmät ohjeet.

    Lokakuun 25. päivä: Venäläinen (valtion valvoma) televisiokanava RTR lähetti Natalia Gratchevan tuottaman dokumentin 'Färjan Estonias gåtfulla förlisning' (Estonia-lautan arvoituksellinen haaksirikko). - Dokumentissa oli kohtaus, jossa nähtiin, miten Estonian toista kapteenia Avo Pihtiä kuljetettiin ruotsalaisella ambulanssilla.

    Vuosi 2006
    Maaliskuun 30. päivä (2006): Viron hallituksen asettaman asiantuntijakomitean puheenjohtaja, apulaisvaltakunnansyyttäjä Margus Kurm luovutti komitean toisen osaraportin. Raportti sisälsi laajaa ja vakavaa kritiikkiä Ruotsin viranomaisia kohtaan ja erityisesti Ruotsin hallituksen menettelyä kohtaan Estonian haaksirikkoa koskevissa kysymyksissä.

    Maaliskuun 31. päivä (2006): YLE Uutiset: ”Virossa Estonia-turman tutkimus jatkuu edelleen - (...) Virolaiset asiantuntijat moittivat (...) kansainvälisen onnettomuustutkintalautakunnan raporttia ylimalkaiseksi. - Viron hallitus aloitti turmasta oman selvitystyönsä, kun julkisuudessa puhuttiin Ruotsin armeijan salaisista asekuljetuksista aluksella. - Torstaina julkaistun raportin mukaan nyt tulisi selvittää muun muassa, miten vesi pääsi autokannen alle ja onko laivassa räjähdyksen tekemä aukko ja miksi laivassa olleet kuulivat kaksi tai kolme jysähdystä turman aikoihin. - TV-uutisten haastattelussa Viron oikeusministeri Rein Lang sanoo, että hylylle voitaisiin sukeltaa uudestaan. - Raportin on laatinut erikoisryhmä, joka asetettiin viime syksynä. Virolaisryhmä tutki eritoten, oliko Estonian lastina sotilaskäyttöön tarkoitettuja laitteita. Asekuljetuksille onnettomuusyönä ei kuitenkaan tullut vieläkään vahvistusta. - (...) - Vuosien mittaan Estonian onnettomuus on johtanut salaliittoteorioihin, joissa ovat olleet mukana spekulaatiot ase-, huume- ja ihmiskaupasta. - Ensimmäinen virolais-ruotsalais-suomalainen tutkimuskomissio tuli siihen tulokseen, että aluksen keulavisiirin rakenne ja kova aallokko koituivat Estonian kohtaloksi. - Muun muassa saksalaistoimittajan teorian mukaan aluksella sattui räjähdys. - Turman tutkimus jatkuu myös Ruotsissa. Siellä ollaan lavastamassa laivan uppoamista ja veden pääsyä laivaan. Selvitys valmistuu marraskuussa. - (...) - YLE24, BNS” (http://www.yle.fi/ uutiset/haku.php?action=page&id=217721&search=Estonia)

    Huhtikuun 5. päivä (2006): Valtiopäivien liikennevaliokunnan (Riksdagens Trafikutskott) kutsumassa kuulemistilaisuudessa (vid en hearing) Chalmersin (tekninen korkeakoulu) laivatekniikan professori Anders Ulfvarsson lausui seuraavasti: ”Det måste finnas en dold agenda bakom haveriutredningens rapport om Estoniakatastrofen.” (Estonia-katastrofia koskevan haveriselvityksen [tutkintakomissio JAIC] raportin takaa täytyy löytyä kätketty agenda.)

    Huhtikuun 15. päivä (2006): YK:n sisäisen tarkastuksen (ruotsalainen) päällikkö Inga-Britt Ahlenius totesi Världen idag -ohjelman haastattelussa seuraavaa: ”Haveriutredningen efter Estoniakatastrofen var en stor skandal, den är en skam för Sverige.” (Haveriselvitys Estonia-katastrofin jälkeen oli suuri skandaali, se on suuri häpeä Ruotsille.) - ”Det enda riktiga är att utreda detta på nytt, ju förr desto bättre.” (Ainoa oikea tapa on selvittää asia uudelleen, mitä pikemmin sen parempi.)

    Huhtikuun 26. päivä (2006): Viron parlamentin jäsen, kansanedustaja Evelyn Sepp esitti kovaa kritiikkiä sen johdosta, että Ruotsin viranomaiset käyttivät Estoniaa salaa sotamateriaalin kuljetuksiin.

    Huhtikuun 27. päivä: Ruotsin valtiopäivillä keskusteltiin Estonian haaksirikon täydentävästä selvittämisestä. Pääministeri Göran Persson selitti, ettei hallituksella ollut suunnitelmia sellaisen täydentävän selvityksen suorittamiseksi. ”Vår uppfattning är den att vi har kommit så långt vi kan komma i detta undersökningsarbete.” (Meidän käsityksemme on, että me olemme tulleet niin pitkälle kuin me voimme tässä tutkintatyössä.) - Useat kansanedustajat  (ei kuitenkaan Göran Persson) osoittivat erityisen tervehdyksen Viron parlamentin perustuslakivaliokunnan varapuheenjohtajalle Evelyn Seppille, joka seurasi debattia eduskunnan yleisölehteriltä. - Erityisesti pantiin merkille, että ministeri Mona Sahlin, jolle Estonia-kysymykset hallituksessa kuuluivat, ei osallistunut tilaisuuteen.

    Ruotsin eduskunta hylkäsi äänin 221 - 48  liikennevaliokunnan (Trafikutskottet) käsittelemän eduskunta-aloitteen, jossa vaadittiin täydentävää selvitystä Estonian haaksirikosta.
    Toukokuun 12. päivä (2006): Estonian uhrien omaiset (de anhöriga) vaativat yhdistystensä kautta kirjeessä, että hautarauhasopimus purettaisiin ja että Estonian haaksirikon syyt selvitettäisiin uudelleen. Kirje oli osoitettu niiden maiden hallituksille, jotka olivat allekirjoittaneet hautarauhasopimuksen (Ruotsi, Suomi, Viro, Venäjä, Yhdistynyt kuningaskunta, Latvia, Liettua, Puola ja Tanska).

    Toukokuun 16. päivä (2006): Viron hallitus kutsui kansainvälisen tutkintakomission (JAIC) entiset jäsenet kesäkuun 5. päivänä (2006) järjestettävään kokoukseen keskustelemaan epäselvyyksistä komission loppuraportissa.     

    Toukokuun 18. päivä (2006): Kaikki tutkintakomission (JAIC) ruotsalaiset jäsenet selittivät, etteivät he tulisi osallistumaan Viron hallituksen järjestämään kesäkuun 5. päivän kokoukseen.
     
    Toukokuun 19. päivä (2006): Ruotsalainen kansanedustaja Lars Ångström (mp) esitti ministeri Mona Sahlinille välikysymyksen, mihin toimenpiteisiin tämä aikoi ryhtyä sen todistamiseksi, että ne kaikuluotainkuvat, jotka osoittavat Estonian vieressä olevan kohteen, joka muodoltaan ja suuruudeltaan vastaa keulavisiirin muotoa ja suuruutta, oli otettu todellakin vuonna 1996.

    Toukokuun 22. päivä (2006): Ruotsin TV4-uutiset (TV4-nyheterna) paljasti, että silloin kun Estonia tuhoutui, Ruotsin puolustusvoimien ja tullin välillä oli ollut jo 30 kuukautta salainen sopimus sotamateriaalin kuljetuksista Itämeren yli.

    Toukokuun 24. päivä (2006): Ruotsin TV4-nyheterna ilmoitti, että Ruotsin hallitusta informoitiin jo vuonna 1992 (Carl Bildtin ollessa pääministerinä) Ruotsin puolustusvoimien ja tullin välisestä sopimuksesta, joka avasi tien salaisille sotamateriaalin kuljetuksille Estonialla. - Sopimuksen ilmoitettiin kadonneen. - TV4-uutisten mukaan sopimusta ei ollut koskaan diarioitu. - Vastuullinen virkamies ilmoitti, ettei hän muistanut asiasta mitään. Ja väitettiin, etteivät vastuulliset poliitikot olleet saaneet tietää mitään ennen tai jälkeen Estonian turman. (”Den ansvariga tjänstemannen uppges inte komma ihåg någonting och de ansvariga politikerna skall ingenting fått veta vare sig före eller efter Estonias förlisning.”)

    YLE Uutiset: Estonia puhuttaa jälleen ruotsalaisia - Estonian uppoamisen syytä puidaan jälleen ruotsalaismediassa. - Ruotsin TV 4:n uutisten mukaan Ruotsi kuljetti sotilasmateriaalia Viron ja Ruotsin väliä liikennöivillä matkustajalautoilla jo ennen Estonia-turmaa. - Estonian uppoamisen jälkipuinnissa on noussut epäilyjä siitä, että tuhoisa onnettomuus olisi johtunut aluksella sattuneesta räjähdyksestä. - Selvitysten mukaan Estonia kuljetti sotilasmateriaalia kaksi kertaa syyskuussa 1994 (...). - STT, YLE24 (http://www.yle.fi/ uutiset/haku. php?action=page&id=221533&search=Estonia)

    Toukokuun 25. päivä (2006): Estonian haaksirikon kansainvälisen tutkintakomission (JAIC) suomalaiset jäsenet selittivät seuraavansa Ruotsin esimerkkiä eivätkä tulisi osallistumaan Viron hallituksen kutsumaan kokoukseen kesäkuun 5. päivänä.

    Ruotsin TV4-nyheterna paljasti, että koko salaisia sotamateriaalikuljetuksia Estonialla koskevan selvityksen taustamateriaali tuhottiin selvityksen esittämisen yhteydessä (allt bakgrundsmaterial till utredningen om hemliga militära transporter ombord på Estonia förstördes redan i samband med att utredningen presenteras). Päätöksen sanotun materiaalin tuhoamisesta teki selvitysmies itse eli hovioikeudenpresidentti Johan Hirschfeldt.

    Ruotsalainen kansanedustaja Kent Härstedt (s) vaati uutta haveriselvitystä, johon liitettäisiin kuuleminen valan velvoituksin ja rangaistusvastuu.

    Toukokuun 26. päivä (2006): Ruotsalainen kansanedustaja Lars-Jonas Ångström teki oikeusasiamiehelle (Justitieombudsmannen) kantelun  hovioikeudenpresidentti Johan Hirschfeldtistä. Kantelun syynä oli, että Hirschfeldt oli tuhonnut koko salaisia sotamateriaalikuljetuksia Estonialla koskevan selvityksen taustamateriaalin. - Hirschfeldtiä syytettiin myös valehtelemisesta hänen ilmoitettua eduskunnan kuulemistilaisuudessa (vid en hearing), että hän oli keskustellut erään puolustusministeriön päällikkötason virkamiehen (med en chefstjänsteman på Försvarsdepartementet) kanssa. Sanotun ministeriön silloinen oikeudellisen osaston päällikkö (rättschef) väitti kuitenkin, ettei mitään sellaista keskustelua ollut käyty.

    Kesäkuun 1.-2. päivä (2006): Viron parlamentaarinen komissio kävi Tukholmassa pyrkimyksenään selvittää Estonian haaksirikkoon liittyviä kysymyksiä. Vierailuohjelma sisälsi tapaamiset ministeri Mona Sahlinin ja tullihallituksen (Generaltullstyrelsen) silloisen päällikön Ulf Larssonin kanssa samoin kuin Ruotsin puolustusvoimien tiedustelu- ja turvallisuuspalvelun (Militära underrättelse- och säkerhetstjänsten; MUST) edustajien kanssa. - Kansainvälisen tutkintakomission (JAIC) entinen jäsen, Ruotsin valtion haverikomission (Statens Haverikommission) pääjohtaja (Generaldirektör) Ann-Louise Eksborg selitti, ettei hän halunnut tavata virolaisen parlamenttikomission jäseniä. - Komissio kritikoi Ruotsia puuttuvasta yhteistyötahdosta. - Komissio halusi selvittää, salliiko Ruotsin, Viron ja Suomen välinen hautarauhasopimus uusia sukelluksia ja mitä vaaditaan sopimuksen mitätöimiseksi (för att ogiltigförklara).

    Kesäkuun 7. päivä: Ruotsin valtiopäivät keskusteli Estoniasta kansanedustaja Björn von der Eschin (kd) ja kansanedustaja Henrik S. Järrelin (m) ministeri Mona Sahlinille esittämien välikysymysten johdosta. - Debatin kuluessa ministeri Sahlin ilmoitti, että hallitus  Viron kanssa keskusteltuaan  oli aloittanut selvityksen Estonia-sukeltajien vaitiolovelvollisuuden tarkistamiseksi (se över tystnadsplikten).

    Ruotsin TV4 ilmoitti, että Estonia-sukeltajien vaitiolovelvollisuus voitiin kumota virolaisten painostuksesta.
    Kesäkuun 12. päivä (2006): Ruotsin valtiopäivät keskusteli Estoniaan liittyvistä kysymyksistä kansanedustaja Lars Ångströmin (mp) kolmen ministeri Mona Sahlinin vastattavaksi osoittaman välikysymyksen johdosta. - Ministeri Sahlin selitti vastauksessaan, ettei hän nykytilanteessa (i nuläget) nähnyt mitään syytä suorituttaa Estonian hylyn tai keulavisiirin lisätutkimuksia. Ministeri Sahlin ei myöskään nähnyt syytä ryhtyä toimenpiteisiin mahdollisten virallisten (= tutkintakomission suorituttamat sukellukset) sukellusten lisäksi (vuonna 1994 väitetyiksi) tapahtuneiden sukellusten johdosta. - Ministeri Sahlin ilmoitti, että hallitus tuli antamaan valtion kriminaaliteknisen laboratorion (Statens kriminaltekniska laboratorium; SKL) tehtäväksi tarkastaa kansainvälisen tutkintakomission (JAIC) filmit Estoniasta.       
     
    Kesäkuun 14. päivä (2006): YLE Uutiset: Ruotsi tutkii jälleen Estonian turmaa - Autolautta Estonian uppoamista aletaan tutkia uudestaan myös Ruotsissa. Hallitus pyytää valtion rikosteknistä laboratoriota käymään läpi hylyllä kuvatun materiaalin. Estonia upposi 28.9.1994 matkalla Tallinnasta Tukholmaan. Laivalla olleista 989 ihmisestä vain 137 jäi henkiin. - Uuden tutkimuksen taustalla ovat väitteet, joiden mukaan kuvia olisi käsitelty. Kuvista etsitään jälkiä räjähdyksistä tai ulkopuolisista sukeltajista. - (...) - Virossa puolestaan ovat meneillään sekä hallituksen että parlamentin tutkimukset Estonian onnettomuudesta. - (...) - SVT, YLE, STT (www.yle.fi/ uutiset/haku.php?action=page&id=223355&search=Estonia)

    Joulukuun 10. päivä (2006): YLE Uutiset: Sotatarvikekuljetukset esillä Viron Estonia-tutkimuksissa - Ruotsalaisten tiedotusvälineiden mukaan Estonia-autolauton haaksirikkoa tutkinut kansainvälinen tutkintakomissio tiesi, että autolautalla oli kuljetettu sotilasmateriaalia. - Viron parlamentin jäsenten mukaan kansainvälisen tutkintakomission puheenjohtaja Uno Laur kertoi heille komission analysoineen tietoja sotatarvikekuljetuksista (...). - Virolaisparlamentaarikkojen mukaan komissio ei (...) tiennyt, kuljetettiinko Estonialla onnettomuusyönä 27.-28. syyskuuta 1994 sotamateriaaleja. Ruotsin puolustusvoimien epäillään salaa kuljettaneen syksyllä 1994 Estonia-autolautalla Virosta Neuvostoliiton jäljiltä jääneitä sotatarvikkeita. - Kansainvälisen tutkintakomission vuonna 1997 julkaistussa loppuraportissa sotamateriaalikuljetuksia ei mainita. - (...) -  SVT, Dagens Nyheter (http://www.yle.fi/ uutiset/ haku.php?action=page&id=236127&search=Estonia)

    Joulukuun 20. päivä (2006): YLE Uutiset: ”Virolaiset kuljettivat Estonialla aseita - Viron parlamentti myöntää virallisesti Estonian asekuljetukset Virosta Ruotsiin. (...) - Viron parlamentin asettaman Estonia-työryhmän varapuheenjohtajan mukaan asioiden välillä voi olla yhteys. Asia vaatii kuitenkin lisäselvityksiä Viron ja Ruotsin viranomaisten välillä. - Raportissa kerrotaan, että virolaiset kuljettivat puna-armeijan sotatekniikkaa Tallinnasta Tukholmaan autolautta Estonialla. Virolaisten mukaan ruotsalaiset ovat raportoineet aselasteista virolaisille, mutta Viron parlamentin komitea ei ole löytänyt mitään asekuljetuksia koskevia dokumentteja. - Työryhmä ehdottaa Estonian hylylle julistetun hautarauhan uudistamista [purkamisesta], jotta meren pohjasta voitaisiin kerätä uutta todistusaineistoa. - Viron parlamentti haluaisi työryhmän lisäksi jatkavan onnettomuudessa kadonneitten ihmisten kohtalon selvittämistä. Huhupuheiden mukaan muun muassa aluksen kapteeni selvisi turmasta hengissä. - (...) - YLE Uutiset” (http://www.yle.fi/ uutiset/haku.php?action=page&id=237132&search = Estonia)

    Vuosi 2007
    Toukokuun 10. päivä (2007): Helsingin Sanomat: ”Ruotsin radio: Räjähdys saattoi upottaa Estonian” Julkaistu: 10.5.2007  06:51 Päivitetty: 10.5.2007 10:10 Helsingin Sanomat - ”Tukholma. Räjähdystä ei voi sulkea pois autolautta Estonian uppoamissyynä 1994, kertoo Ruotsin radion Eko-ohjelma. Onnettomuudessa kuoli 852 ihmistä. - Asiaa tutkii parhaillaan kaksi eri Ruotsin hallituksen nimittämää tutkijaryhmää, saksalainen ja ruotsalainen. - Mahdollisia uppoamisen syitä on ainakin kahdeksan, Eko-ohjelmassa todettiin. - Laivalla olleet henkiin jääneet ihmiset ovat koko ajan puhuneet räjähdyksestä, sanoo ruotsalaisen tutkijaryhmän johtaja, professori Olle Rutgersson. - Mahdollisesti laivan pohjassa on reikä. Selitettävä on kuitenkin myös se, miten laivan keulan visiiri irtosi, sehän löytyi eri paikasta kuin laivan hylky. - Nyt on todettu jo, että vesi virtasi laivaan nopeasti, koska sitä pääsi sisään venttiiliaukoista jo 45 asteen kulmassa, ja koska useat ikkunat rikkoutuivat. - Tutkimusten valmistuttua todennäköistä on, että esitetään vaatimus Estonian hylkyä koskevan hautarauhan purkamisesta, Rutgersson sanoo. Luultavasti osoittautuu tarpeelliseksi mennä meren pohjalle tutkimaan hylky tarkasti, hän lisää.” (www.hs.fi/ulkomaat/ artikkeli/ Ruotsin+radio+R)
     
    Nyheter från Sveriges Radio - Ekot
    torsdag 10 maj 2007: ”Explosion på Estonia kan inte uteslutas - En svensk och en tysk forskargrupp har på regeringens uppdrag granskat hur Estonia kunde sjunka så snabbt. Nu har forskarna träffats för första gången och Olle Rutgersson på Chalmers säger att en explosion inte kan uteslutas. - Mer än tolv år efter passagerarfärjan Estonias förlisning pågår fortfarande olika undersökningar om haveriet och nu har tyska och svenska forskare jämfört sina teorier. - Professor Olle Rutgersson på Chalmers leder det ena forskarlaget. - Man kan ju också tänka sig att det skulle kunna varit ett hål i botten, men på något sätt så måste visiret under förloppet ha trillat av, eftersom vi bevisligen har hittat det på ett annat ställe än där vraket låg, säger han. - Hål kan inte uteslutas - Forskarna arbetar med flera olika alternativ för hur vatten kunde tränga in i Estonia som sjönk för snart 13 år sedan då 852 personer omkom. - En explosion har vittnen hela tiden talat om säger Olle Rutgersson. Och vittnesmålen har sammanställts och jämförts nu förutsättningslöst med vad som kan ha hänt. Ett hål kan alltså inte uteslutas säger Olle Rutgersson. - Snabbt olycksförlopp - Haverikommissionens rapport som kom 1997 sa att vatten trängt in genom öppningen i fören när bogvisiret ramlade av. Men rapporten förklarade inte hur Estonia kunde sjunka så snabbt. - Ytterligare åtta andra alternativ undersöks nu. Det sker alltså med hjälp av vittnesmålen från de överlevande, med olika simuleringar av sjunkförloppet och experters bedömningar. - Ventilationstrummor - Ett resultat är enligt Rutgersson att det nu går att konstatera att vatten trängt in och kommit ner i fartyget genom ventilationstrummor på Estonia. Något som haverirapporten inte berörde. - Hade de här ventilationstrummorna inte mynnat så långt ned så att de släpper in vatten redan vid 45 graders krängning så hade kanske Estonia klarat sig istället. Liknande saker finns säkert på många andra fartyg, säger han. - Fönster tryckts in - Olle Rutgersson säger också att fönster på Estonia har tryckts in av vattentrycket och orsakat stort vatteninflöde. Hela den undersökning som nu görs bygger på antaganden om vad som kan ha skett. - Någon kontroll på plats på havsbotten är inte möjlig på grund av det gravfridsavtal som gäller. Men krav på detta väntas när rapporten är klar om ett år säger Olle Rutgersson. - Jag tror att det är ganska troligt att vi och även andra kommer att tycka att det finns behov att gå ned och kontrollera detta, säger han.” (Erik Ridderstolpe) (http://www.sr.se/ekot/artikel.asp?artikel=1358571)

    Toukokuun 27. päivä (2007): "Estonia-tutkimukset puutteelliset". Yle Teksti-TV (Sivu 138/1) (sunnuntai 27.5.2007) Johtaja Johan Franson Ruotsin merenkulun tarkastuslaitoksesta myöntää puutteellisiksi sukeltajien tutkimukset Estonia-hylyssä laivan upottua. - Sukeltajien piti tutkia, ovatko laiva ja uhrit nostettavissa sekä vahvistaa kansainvälisen tutkijalautakunnan teoria uppoamisen syystä. - Franson vastasi tuolloin sukelluksista. Hänen mukaansa tutkimukset olisi tehty tarkemmin, jos aikanaan olisi esitetty kaikki avoimet kysymykset. - Uusin tutkimus selvittää yhdeksää teoriaa turman syystä, mm. sitä miksi alus upposi niin nopeasti. (http://www.yle.fi/tekstitv/txt/ P138_01.html)

    Poissa Chezor

    • Konkarijäsen
    • ****
    • Viestejä: 600
    Vs: Tapaus MV Estonia
    « Vastaus #6 : Toukokuu 11, 2014, 05:58:08 ap »
  •   0
  • Katastrofiin ja sen selvittämiseen liittyviä henkilöitä

    Agnarsson, Ruben: Världen idag -sanomalehden ruotsalainen toimituspäällikkö
    ¤ Agnarsson on omistanut lehdessään suurta huomiota Estonian katastrofia koskeville paljastuksille ja salailulle.
    Ahlenius, Inga-Britt: YK:n sisäisen tarkastuksen päällikkö (Chef för FN:s internrevision)
    ¤ Ahlenius on esittänyt vuosien kuluessa terävää kritiikkiä ruotsalaisten poliitikkojen ja virkamiesten toimintaa kohtaan Estonian katastrofia koskevissa kysymyksissä. Hän lausui Estonian haaksirikon 10-vuotispäivän seminaarissa 20.9.2004: I stället för att söka sanningen har man sökt samförstånd. (Totuuden etsimisen asemesta on etsitty yhteisymmärrystä.) Världen idag -lehdessä 15.4.2006 julkaistussa haastattelussa hän totesi: ”Haveriutredningen efter Estoniakatastrofen är en stor skandal. Den är en skam för Sverige. Det enda riktiga är att utreda detta på nytt, ju förr desto bättre.” (Haveriselvitys Estonia-katastrofin jälkeen on suuri skandaali. Se on häpeä Ruotsille. Ainoa oikea tapa on selvittää tämä uudelleen, mitä pikemmin sitä parempi.)
    Aho, Esko: Suomen pääministeri Estonian turman sattuessa
    ¤ Aho osallistui pääministerikokoukseen Turussa 28.9.1994.
    Ainsalu, Tormi: Estonian toinen perämies
    ¤ Ainsalu onnistui lopulta  monen aikaisemman epäonnistuneen yrityksen jälkeen  lähettämään hätäkutsun: ”Mayday Mayday Estonia please.” - Radiohäirinnät olivat estäneet aiemmat yritykset.
    Andersson, Elisabeth: Ruotsin valtamediaan kuuluvan sanomalehden Svenska Dagbladetin (SvD) toimittaja ja erityisesti Estonia-reportteri
    ¤ Ruotsalaisen toimittaja-julkaisija-kirjailijan Jan Gillbergin mukaan Andersson löi yhdessä toimittajakolleegansa Björn Hygstedtin kanssa alkutahdit Svenska Dagbladetin loanheittokampanjalle Henning Witteä vastaan (ks. Gillberg: Estonias undergång, s. 146). - Svenska Dagbladet oli vuodesta 1910 vuoteen 1977 oikeistopuolueen (nyttemmin: Maltillinen kokoomus) äänenkannattaja ja on toiminut sen jälkeen puolueista riippumattomana sanomalehtenä. Lehti edustaa kuitenkin edelleen pääkirjoituksissaan Maltillista kokoomusta lähellä olevaa linjaa. Svenska Dagbladet on levikiltään (170.000 vuonna 2003) Ruotsin kolmanneksi suurin sanomalehti Dagens Nyheterin ja Göteborgs-Postenin jälkeen.
    Andrejev, Nikolai: Estonian haaksirikosta eloonjäänyt matkustaja
    ¤ Andrejev on todistanut siitä, miten hän kuuli ennenkokemattoman kovan jymäyksen (räjähdys, pamaus, paukaus) (en oerhört smäll) ja miten hän sinkoutui hytin seinää vasten (slungades mot hyttväggen).
    Andresson, Arvo: virolainen merikapteeni * Estonian kapteeni
    ¤ Estonian turmasta eloonjääneet matkustajat, sisarukset Holger ja Wanda Wachtmeister havaitsivat Andressonin (Estonialla 27.9.1994) päivällisellä kello 21:30:n aikoihin. - Ruotsin TV Aktuellt ilmoitti uutislähetyksessään 28.9.1994 kello 18, että Estonian kapteeni (befälhavare) oli elossa ja että häntä hoidettiin sairaalassa Suomessa (överlevt och vårdas på sjukhus i Finland). - Sen sukeltajatiimin, joka suoritti ensimmäisenä tutkintaa Estonian hylyn komentosillalla (brygga), väitetään löytäneen komentosillalta Arvo Andressonin ruumiin ampumahaava päässään (med ett skottsår i huvudet). (Sanotun tiedon antoi aikakausjulkaisu DSM:lle keväällä 2005 eräs Ruotsin armeijan sukeltaja [ks.  Gillberg: Estonias undergång, s. 147].) (Saman tiedon ovat antaneet toimittaja Jutta Rabelle kaksi Suomen armeijan sukeltajaa [ibid.].)
    Kysymys: Kuka Ruotsin armeijan sukeltaja on kertonut DSM:lle, että Estonian kapteeni Arvo Andresson löydettiin aluksen komentosillalta ampumahaava päässään? - Ketkä Suomen armeijan sukeltajat ovat antaneet toimittaja Jutta Rabelle saman tiedon?   
    Anér, Sven: ruotsalainen toimittaja-kirjailija
    ¤ Anér on tutkinut tapaus Estoniaa pitkään ja perusteellisesti. Hänen selvitystensä mukaan 13 sellaista Estonialla ollutta henkilöä, jotka oli eloonjääneiden luetteloissa merkitty pelastuneiksi, on sittemmin ilmoitettu kadonneiksi. Kaikki sanotut henkilöt ovat virolaisia, joko Estonian miehistön jäseniä tai Estonian tarjoamiin palveluihin liittyviä henkilöitä. - Anér on osoittanut, miten Ruotsin viranomaiset ovat erilaisin manipuloinnein osallistuneet Estonian katastrofia koskevien tietojen pimittämiseen (mörkläggningsarbetet). Anér mainitsee esimerkkinä pimityksestä sen, miten Ruotsin valtakunnanrikospoliisi (Rikskriminalen) poisti magneettisuuden Estonian koko katastrofirekisteristä (avmagnetiserade Estonias hela katastrofregister). - Anér on julkaissut muun muassa kirjat 'Estonia - nya sanningar' (2001) ja 'Estonia sprängdes!' (2004).
    Anukas, Vaiko: Estonian miehistön jäsen
    ¤ Anukas otettiin Ruotsin suurlähetystön Tallinna-luetteloon 21.10.1994 eloonjääneenä. Sittemmin Anukas ilmoitettiin kadonneeksi (som saknad).
    Kysymys: Miten ja mihin Estonian katastrofista aluksi eloonjääneeksi ilmoitettu (eloonjääneiden luetteloon merkitty) Estonian miehistön jäsen Vaiko Anukas myöhemmin katosi?
    Aust, Stefan: Der Spiegelin päätoimittaja
    ¤ Der Spiegel oli aluksi kiinnostunut tapaus Estoniasta ja oli yhteistyössä Jutta Raben kanssa. Lehti julkaisi aiheesta 27.1.2001 teema-artikkelin Bomben am Bug (Pommit keulassa). Sittemmin uusi suunniteltu Estonia-numero pysäytettiin ja Der Spiegel lopetti yhteistyön Jutta Raben kanssa. - Raben tulkinnan mukaan tämä tapahtui poliittisesta painostuksesta. Stefan Aust oli Gerhard Schröderin vanha hyvä ystävä, eikä Schöder halunnut tuottaa ongelmia Göran Perssonille (Ruotsin silloinen pääministeri). 
    Bemis, Gregg: yhdysvaltalainen miljonääri * harrastajasukeltaja
    ¤ Bemis suoritutti kesällä 2000 sukelluksia Estonian hylylle yhteistyössä toimittaja Jutta Raben kanssa. Bemis kertoi löytäneensä aluksen keularampin läheltä (vid fartygets bogramp) rei'än (hål), jonka suuruus oli kaksi ja puoli metriä kertaa 70 senttimetriä (2,5 m x 0,70 m). - Sukeltajat polttoleikkasivat irti kaksi palasta aukon reunoista (två bitar från kanterna vid hålet). - Metallurgiset tutkimukset ovat antaneet tukea väitteelle, että Estonialla oli tapahtunut yksi tai useampia räjähdyksiä.
    Berglund, Birgitta: Lennart Berglundin puoliso, joka menetti Estonian katastrofissa molemmat vanhempansa
    ¤ Birgitta Berglund yritti yhdessä miehensä Lennart Berglundin kanssa järjestää sukellusoperaation saadakseen vanhempiensa jäännökset pelastetuiksi Estonian hylystä.
    Berglund, Lennart: Estonia-uhrien ja omaisten säätiön (Stiftelsen Estoniaoffer och anhöriga) puheenjohtaja
    ¤ Berglund on vaatinut Estonia-katastrofin uudelleen selvittämistä. Lausui Estonia-päivänä 28.9.2001: ”Vi kommer att få veta vad som egentligen hände Estonia, även om det tar femtio år.” (Me saamme tietää, mitä Estonialle lopultakin tapahtui, vaikka se kestäisi viisikymmentä vuotta.)
    Bergman, Ronald: Nordström & Thulinin toimitusjohtaja (Nordström & Thulin omisti puolet Estlinen varustamosta)
    ¤ Bergman soitti Ruotsin TV-Aktuelltin kello 18 lähetykseen Estonian uppoamispäivänä 28.9.1994  ilmoittaen, että ”befälhavaren på den förlista färjan Estonia har överlevt och vårdas på sjukhus i Finland” (haaksirikkoutuneen Estonia-lautan kapteeni on jäänyt henkiin ja häntä hoidetaan sairaalassa Suomessa). Tietoa ei ole koskaan dementoitu.
    Bildt, Carl: Estonian turman ajankohtana Ruotsin pääministeri (4.10.1991-6.10.1994)   
    ¤ Bildt on väittänyt, ettei hän muista, miten hän sai tiedon Estonian katastrofista.
    Björkman, Anders: laivanrakennusinsinööri * Heiwa Co:n toimitusjohtaja * meriturvallisuusasiantuntija * tietokirjailija
    ¤ Björkman on Estonian katastrofia koskevan selvitystyön pioneeri, joka totesi jo DN (Dagens Nyheter) Debattissa 15.8.1996 julkaistussa artikkelissa, ettei Estonian haaksirikko ollut voinut tapahtua sillä tavoin kuin kansainvälisen tutkintakomission (JAIC) taholta oli esitetty ja että Estonian rungosta tulisi etsiä reikää (ett hål i skrovet) haaksirikon todellisen syyn varmistamiseksi. - Björkman paljasti SvD (Svenska Dagbladet) Brännpunktissa 2.8.1998 julkaistussa artikkelissa, että tutkintakomissio (JAIC) oli leimannut suoritetut vakauslaskelmat (stabilitetsberäkningar) salaisiksi.
    - Björkmanilta on julkaistu seuraavat kirjat ja raportit: (1) Disaster Investigation (http://heiwaco.tripod.com/disasterinvestigation.htm); (2) Katastrofutredning (http://heiwaco.tripod.com/katastrofkurs.htm); (3) Lies and Truths about the M/V Estonia Accident. Editions EGC. Monaco 1998; (4) Nya fakta om Estonia. Rapport om Estoniautredningen. Bidrag till saklig debatt om Estoniaolyckan. Beausoleil 1999; (5) 28 september 1994: Estoniabluffen. Historien om ett skeppsbrott på fasta fosterlandet (http://heiwaco.tripod.com/ estoniabluffen.htm) 
    Björkman, Per: ruotsalainen asianajaja
    ¤ Björkman on kirjoittanut kriittisiä artikkeleita muun ohessa Estonian hylkyä koskevasta hautarauhalaista.
    Bogdanov, Viktor: Estonian lääkäri
    ¤ Bogdanov oli Viron sisäministeriön mukaan yksi Estonian katastrofista eloonjääneistä (en av de överlevande). Sittemmin Bogdanov ilmoitettiin kadonneeksi (Sedermera rapporterad som saknad).
    Kysymys: Miten ja mihin Estonian katastrofista aluksi eloonjääneeksi ilmoitettu Estonian lääkäri Viktor Bogdanov myöhemmin katosi?
    Bogren, Leif: eloonjäänyt matkustaja
    ¤ Bogren on kertonut suomalaisen poliisin nauhoittamassa kuulustelussa siitä, miten hän oli ensimmäisen suuren jymähdyksen (räjähdys, pamaus) (den första stora smällen) kuultuaan saanut tunteen, että laivan runkoon oli isketty reikä (att ett hål slagits upp i skrovet). - Bogrenilla on suuri kokemus (metalli)levytöistä (plåtarbeten) telakalla. - Kuulustelunauhoitus on sittemmin kadonnut. - Bogrenilta on julkaistu Estonian katastrofista kirja Därför överlevde jag Estoniakatastrofen (1996).
    Kysymys: Miten Leif Bogrenin kuulustelunauhoitus on voinut 'kadota'?
    Bollyn, Christopher: tutkiva toimittaja
    ¤ Bollyn on julkaissut muun muassa seuraavat tapaus Estoniaa koskevat artikkelit ja kirjoitukset: (1) ILL-Fated Estonia Ferry Used for Weapons Transfers (http://www.elaestonia.org/eng/ index.php? module=lingid&link=162); (2) Open Letter to Carl Bildt, Former Prime Minister of Sweden (http://www.elaestonia.org/eng/ index.php?module=lingid&link=134); (3) Who Kidnapped Captain Avo Piht? (http://www.elaestonia.org/eng/index.php?module=lingid &link=133); (4) Estonia Ferried Soviet Weapons (rumormillnews. com/ cgi-bin/archive.cgi?read=60997).
    Borgnäs, Lars: ruotsalainen tv-toimittaja
    ¤ Borgnäs on muun muassa sen Ruotsin TV1:n Uppdrag Granskning -ohjelman tuottaja, jossa paljastettiin, että Estoniaa oli käytetty sotamateriaalin kuljetuksiin (för militära transporter).
    Braidwood, Brian: räjähdeasiantuntija
    ¤ Meyer-telakan luottoasiantuntija, joka on  tutkimusten jälkeen  päätynyt katsomaan, että Estonian keulassa oli räjäytetty kolme (tai mahdollisesti neljä) pienehköä räjähdepanosta (mindre laddningar).
    Carlqvist, Knut: ruotsalainen historioitsija * kirjailija
    ¤ Carlqvist toimi aikoinaan Finanstidningenin kulttuuripäällikkönä. Carlqvist on kritikoinut viranomaisten ja median asennoitumista Estonia-katastrofiin: Media ja viranomaiset toimivat alusta lähtien yhteistyössä massiivisen väärän tiedon ( i massiv desinformation) levittämiseksi. - Carlqvist julkaisi Finanstidningenissä 24.2.1998 artikkelin, jossa tutkintakomission haveriselitys kyseenalaistettiin: Hål under vattenlinjen (Reikä vesirajan alapuolella). - Carlqvist julkaisi Estonian katastrofista vuonna 2001 kirjan Tysta leken [kirjan kannen alaotsikko: Varför sjönk Estonia?] (Hiljainen leikki).
    Carlshamre, Maria: ruotsalainen journalisti
    ¤ Carlshamre palkittiin sen vuoksi, että hän osoitti Ruotsin merenkulkulaitoksen meriturvallisuusjohtajan Johan Fransonin johtaneen yleisöä harhaan Estonian merestä nostamisen mahdollisuuksia koskevien kysymysten osalta. Franson oli ilmoittanut, että hylyn nostaminen siihen liittyvine aluksen liikkumisineen jauhaisi ruumiit kuin lihamyllyssä (mala kropparna som i en köttkvarn). - Carlshamre on nimennyt Estonian hylyn nostamista vastustaneen ja hylyn betonilla peittämistä kannattaneen suomenruotsalaisen toimittaja-kirjailijan Yrsa Steniuksen vallan megafoniksi (en maktens megafon).
    Coe, John: sukeltaja
    ¤ Yksi Rockwaterin sukeltajista, joka osallistui Estonia-sukelluksiin 1.-4.12.1994. Coe on kertonut, että sukeltajat saivat määräyksen käydä erityisesti osoitetuissa hyteissä.
    Kysymys: Miksi sukeltajat saivat käskyn käydä määrätyissä Estonian hylyn hyteissä?
    Egardt, Peter: virkamies Ruotsin valtioneuvoston valmistelussa (Statsrådsberedningen)
    ¤ Egardt on kuulunut Ruotsin poliittisen valtaeliitin sisäpiiriin (den inre krets). Hän teki yhdessä pääministeri Carl Bildtin kanssa ensimmäiset päätökset Estonian haaksirikon käsittelystä. Bildtin tavoin Egardt väittää, ettei hän muista, milloin ja miten hän sai tiedon Estonian haaksirikosta.
    Ehrencrona, Olof: virkamies Ruotsin valtioneuvoston valmistelussa (Statsrådsberedningen)
    ¤ Ehrencrona on kuulunut Ruotsin poliittisen valtaeliitin sisäpiiriin (den inre krets). Hän teki yhdessä pääministeri Carl Bildtin kanssa ensimmäiset päätökset Estonian haaksirikon käsittelystä. Bildtin tavoin Ehrencrona väittää, ettei hän muista, milloin ja miten hän sai tiedon Estonian haaksirikosta.
    Ekbom, Lars: eläkkeellä oleva FOA-tutkija (FOA = Försvarets forskningsanstalt)
    ¤ Tutkittuaan saksalaisia testituloksia Ekbom vakuuttui siitä, että Estonialla oli tapahtunut räjähdys. Esitti tutkimuksensa saksalaisten testituloksista 10.1.2001 julkaistussa raportissa. Ekbom oli tehnyt tutkimuksensa omaisyhdistys SEA:n toimeksiannosta.
    Eksborg, Anne-Louise: Ruotsin valtion haverikomission (Statens Haverikommission) pääjohtaja * kansainvälisen tutkintakomission (JAIC) jäsen * (entinen) puolustusministeriön oikeuspäällikkö (rättschef) * nimitettiin 19.10.2001 Kriisivalmiusviranomaisen (Krisberedskapsmyndigheten) päälliköksi
    ¤ Eksborg ei ole sulkenut pois sitä, että Estonian uppoaminen johtui rungossa olleesta rei'ästä. Hän selitti lausunnossaan maaliskuussa 2001, että hylyn nostaminen antaisi kokonaan uutta aineistoa (ett helt nytt sakmaterial) selvyyden saamiseksi Estonian haaksirikosta. - Eksborg kieltäytyi kesäkuussa 2006 tapaamasta Viron parlamentin asettaman komission jäseniä, joiden tehtävänä oli selvittää Estonian haaksirikon syitä.
    Engström, Odd: Ruotsin varapääministeri (27.2.1990 -  4.10.1991)
    ¤ Tutkintakomission luovutettua loppuraporttinsa (joulukuussa 1997) ja vähän ennen kuolemaansa (18.5.1998) Engström lausui, että virkaan astuva Carlssonin hallitus oli pakotettu tekemään valintansa (”tvingats att göra ett val”). - Engström oli kuollessaan vasta 56-vuotias. (Kuolinsyyksi ilmoitettiin puistonpenkillä saatu sydänkohtaus.)
    Kysymys: Mitä Carlssonin hallituksen varapääministeri Odd Engström tarkoitti sanoessaan, että Estonian katastrofia koskevassa asiassa Carlssonin hallitus oli pakotettu tekemään valintansa (”tvingats att göra ett val”)? - Mikä oli Engströmin todellinen kuolinsyy?
    von der Esch, Björn: ruotsalainen kristillisdemokraattinen kansanedustaja (kd) 1998-2006 * taloustieteen tohtori (ekonomie doktor) * (entinen) ensimmäinen hovimarsalkka (förste marskalk)
    ¤ von der Esch vaati Ruotsin valtiopäivillä toistuvasti Estonian haaksirikon uudelleen selvittämistä. 
    Felix-ryhmä: ryhmä venäläisiä kansallismielisiä kenraaleita, joiden on väitetty olleen Estonian räjäyttämisen takana
    ¤ Felix-ryhmän sanotaan käsittäneen isänmaalliseksi tehtäväkseen estää edistyneen sotatarviketeknologian (avancerade militära utrustning) joutuminen 'vihollisen' (fienden) käsiin. Epäselväksi on jäänyt, mistä 'vihollisesta' oli kysymys. Eräiden tietojen mukaan kysymyksessä oli USA. Joidenkin muiden tietojen mukaan kysymys oli Israelista (Israel via Egypten) (ks. Gillberg: Estonias undergång, s. 155). - Ryhmässä sanotaan olleen 60 jäsentä. On väitetty, että ryhmän tehtävänä oli Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen syntyneen taloudellisen rikollisuuden ja salakuljetuksen torjunta. - (Ryhmän toiminnan yhteyteen on liitetty muun muassa Anton Surikovin nimi. Surikovin katsotaan olleen mies Felix-ryhmän ja sen erilaisten raporttien takana. - Surikov palveli pääministeri Primakovin hallitusta vuosina 1998-1999 varapääministeri Juri Maslikovin avustajana.) - Neuvostoliiton hajottua Jeltsin hajotti myös KGB:n. Sen seuraajaksi perustettiin MSB, joka tunnetaan nykyisin nimellä FSB. Sen palvelukseen siirrettiin vain ne KGB:n virkailijat, jotka suhtautuivat Jeltsiniin ystävällisesti. Tämä johti siihen, että vuoden 1991 päättyessä Moskovan pahamaineisessa Ljubljanka-rakennuksessa, KGB:n päämajassa, samoin kuin KGB:n muissakin toimipisteissä vallitsi pelko. Monet työntekijät alkoivat liputtaa Jeltsinin puolesta, vaikka he eivät oikeastaan kannattaneet hänen politiikkaansa. Taustalla kuohunta jatkui, ja melko pian muodostettiin ryhmä Felix, joka oli nimetty KGB:n perustajan Felix Dzherzhinskin mukaan. Felix-ryhmä muodostui aktiiveista MSB-upseereista ja agenteista ja Venäjän sotilaallisen tiedustelupalvelun jäsenistä (Rabe: Estonia, s. 200). - Felix-ryhmään kuului myös Igor Kristapovits (Kristapovich). ”Hän oli (...) salakuunteluasiantuntija. Ja vielä enemmän: varatullipäällikkönä hän oli heti lautan uppoamisen jälkeen takavarikoinut tullin valvontavideot, joihin oli kuvattu Estonian lastaus. Tämän hän teki hyvin perustein, sillä aivan liian selvästi (...) näistä nauhoista on havaittavissa, että amerikkalaisissa univormuissa olevat miehet saattoivat muutamia kuorma-autoja lastaukseen” (ibid.). - Kolme viikkoa Estonian uppoamisen jälkeen mainittu salakuunteluasiantuntija ja varatullipäällikkö (Igor Kristapovits) murhattiin asuntonsa edessä Tallinnassa kahdella niskalaukauksella, jotka ammuttiin Viron armeijan pistoolilla (ibid.).
    Forsberg, Sten-Christer: Nordström & Thulinin tekninen päällikkö (teknisk chef)
    ¤ Sten-Christer Forsberg oli ensimmäisenä ilmoittamassa, että Estonian haaksirikko aiheutui viasta keulavisiirissä. Hän antoi siis saman selityksen kuin pääministeri Carl Bildt jo haaksirikkoa seuranneena päivänä. Tästä selityksestä muodostui myös Estonian katastrofin kansainvälisen tutkintakomission (JAIC) edustama selitys.
    Forsberg, Tore: Ruotsin turvallisuuspoliisin (SÄPO) poliisi-intendentti (polisintendent)
    ¤ Tore Forsberg vahvisti Expressenille, että SÄPO oli vastaanottanut  tiedot Estonian vastaisesta sabotaasista hyvin suurella vakavuudella. On väitetty, että Estonian upottaminen oli venäläisten intressissä (ryska intressen). - Forsberg oli mukana sukelluslaiturilla (på dykarplattformen), kun Estonian atlanttilukko (atlantlåset) heitettiin takaisin mereen sen jälkeen, kun se oli ensiksi nostettu merestä. Sukellukset Estonialle suoritettiin 1.-4.12.1994.
    Forssberg, Olof: Ruotsin valtion haverikomission pääjohtaja * (sittemmin) laamanni (lagman) Svean hovioikeudessa
    ¤ Forssberg oli liikkeelle paneva voima kansainvälisen tutkintakomission (JAIC) työskentelyssä, kunnes TT aamulla 26.5.1997 alkoi levittää 'uutista', jonka mukaan Forssberg oli vuonna 1959 jättänyt diarioimatta yhden merenkulkulaitoksesta saapuneen kirjelmän. - Muutaman tunnin kuluessa Forssberg pakotettiin (?) eroamaan tutkintakomissiosta (JAIC). Sen vuoksi hänen ei tarvinnut allekirjoittaa tutkintakomission (JAIC) 3.12.1997 julkaisemaa loppuraporttia. - Forssberg selitti 8.3.2001 Svenska Dagbladetille, että Estonian haaksirikon lopullisen syyn selvittäminen vaatisi aluksen nostamista merestä: ”Ska man bottna det här då får man plocka upp Estonia.”
    Kysymys: Mikä oli todellinen syy valtion haverikomission pääjohtajan Olof Forssbergin erottamiseen 26.5.1997?
    Franson, Johan: Ruotsin merenkulkulaitoksen (Sjöfartsverket) meriturvallisuusjohtaja (Sjösäkerhetsdirektör) * (aiemmin) saman laitoksen pääjuristi (chefsjurist) * Merenkulkulaitoksen pääselvittäjä (chefsutredare)
    ¤ Franson johti yhdessä Börje Stenströmin kanssa sukelluksia 2.-4.12.1994. Liikkeelle paneva voima Eettisen neuvoston (Etiska rådet) taustalla. Eräässä kokouksessa Estonian uhrien omaisten ja toimittajien kanssa  joulukuussa 1994 Fransonilta kysyttiin, oliko Estonian oikeassa kyljessä reikä. Franson vastasi myöntävästi: ”Ja, det var ett hål på styrbords sida, men jag vet ingenting om den saken. Nästa fråga” (Kyllä, oikealla puolella kyljessä oli reikä, mutta minä en tiedä mitään siitä asiasta. Seuraava kysymys.). - Rolf Sörman esitti saman kysymyksen eräässä myöhemmässä tilaisuudessa  kokouksessa, jonka oli järjestänyt psykologisen puolustuksen hallitus  ja sai Fransonilta saman vastauksen: ”Ja” (kyllä). - Kun Viron hallituksen asiantuntijaselvittäjä, valtakunnansyyttäjä Margus Kurm keväällä 2006 halusi kuulla Estonia-sukeltajia, se estettiin vetoamalla Fransonin sukeltajille asettamaan vaitiolovelvollisuuteen. - Yle Teksti-TV:n uutinen 27.5.2007: "Estonia-tutkimukset puutteelliset" -  Johtaja Johan Franson Ruotsin merenkulun tarkastuslaitoksesta myöntää puutteellisiksi sukeltajien tutkimukset Estonia-hylyssä laivan upottua. - Sukeltajien piti tutkia, ovatko laiva ja uhrit nostettavissa sekä vahvistaa kansainvälisen tutkijalautakunnan teoria uppoamisen syystä. - Franson vastasi tuolloin sukelluksista. Hänen mukaansa tutkimukset olisi tehty tarkemmin, jos aikanaan olisi esitetty kaikki avoimet kysymykset. - Uusin tutkimus selvittää yhdeksää teoriaa turman syystä, mm. sitä miksi alus upposi niin nopeasti. (http://www.yle.fi/tekstitv/txt/P138_01.html)
    Fredriksson, Gunnar: journalisti * Aftonbladetin entinen päätoimittaja (chefredaktör)
    ¤ Fredriksson toimi aktiivisesti kampanjassa Estonian nostamista vastaan ja betonilla peittämisen puolesta.  SPF-lobbyn avainhenkilö. (SPF:llä viitataan tässä yhteydessä Ruotsin psykologisen puolustuksen hallitukseen Styrelsen för psykologiskt försvar.) - Fredriksson julkaisi Aftonbladetissa 14.10.1994 artikkelin ”Ingen grav värdigare än havet” (ei ole arvokkaampaa hautaa kuin meri).
    Gatermann, Reiner: journalisti
    ¤ Gatermann kirjoitti artikkelin Das kollektive Schweigen (kollektiivinen vaikeneminen), joka julkaistiin Hamburger Abendblattissa 6.1.2000.
    Gillberg, Jan: aikakausjulkaisu DSM:n julkaisija * toimittaja-kirjailija
    ¤ Gillberg on esittänyt keväästä 2001 saakka voimakasta kritiikkiä Estonian haaksirikon virallista selvitystä kohtaan. Gillberg on julkaissut tapaus Estoniasta lukuisia artikkeleita DSM:ssä. - Gillberg julkaisi vuonna 2006 tietokirjan 'Estonias undergång' (Estonian tuho). - Gillberg oli yksi aloitteentekijöistä Estonian uhrien omaisten yhdistyksen ELA:n perustamiseksi.
    Grundberg, Lars: Ruotsin Tallinnan-suurlähettiläs
    ¤ Grundberg antoi joulukuussa 1994 Ruotsin hallitukselle juonikkaita neuvoja (intrikata råd) siitä, miten Ruotsin valtion etujen mukaista oli jättää Estonian hylky ja ruumiit nostamatta (aikaisemmista lupauksista huolimatta). Asia ilmenee asianajaja Per Björkmanin esittämästä Ruotsin ulkoministeriön monta vuotta salaisena pidetystä asiakirjasta (under många år hemligstämplat UD-dokument).
    Kysymys: Miksi Ruotsin ulkoministeriön asianomainen asiakirja pidettiin salassa monta vuotta?
    Gylling, Johnny: Ruotsin eduskunnan liikennevaliokunnan jäsen (kristillisdemokraatti; kd)
    ¤ Gylling äänesti 13.12.2001 Estonian haaksirikon edelleen selvittämistä koskevan ehdotuksen (förslaget) puolesta.
    Hagelberg, Uno: Tukholman syyttäjänviraston ylisyyttäjä (överåklagare)
    ¤ Hagelberg ei löytänyt (ratkaisu 18.9.1998) syytä muuttaa pääsyyttäjä (chefsåklagare) Torsten Lindstrandin aiempaa päätöstä Estonian katastrofia koskevan esitutkinnan lopettamisesta.
    Hagström, Ulla-Britt: ruotsalainen kansanedustaja (kd)
    ¤ Hagström vaati, yhdessä kansanedustaja Rolf Åbjörnssonin (kd) kanssa, eduskunta-aloitteessaan (motion) 4.10.2000 lisäselvityksiä Estonian katastrofin syiden osalta ottaen huomioon kansainvälisen tutkintakomission (JAIC) raportin julkistamisen jälkeen saadut uudet tiedot.
    Hall, Lars: pelastushelikopterin miehistön päällikkö (besättningschef)
    ¤ Hall kertoi 4.10.1994 Dagens Nyheterissä toistuvista vinssihavereista: ”Vår första helikopter som gick ut fick vinschhaveri efter att ha undsatt en nödställd och var tvungen att gå hem till Berga och byta vinsch. Och när vi kom ut som tredje helikopter, hade även den andra, som gått ut från Berga, fått vinschhaveri. Kort efter det fick en tredje helikopter vinschhaveri.” (Meidän ensimmäinen helikopterimme, joka lähti ulos, sai vinssihaverin - sen jälkeen kun yhtä hädässä olevaa oli autettu - ja oli pakotettu palaamaan kotiin Bergaan ja vaihtamaan vinssin. Ja kun me lähdimme ulos kolmantena helikopterina, oli myös toinen Bergasta lähtenyt kopteri saanut vinssihaverin. Vähän myöhemmin kolmas kopteri sai vinssihaverin.)
    Hanuliak, Gustav: sukellusjohtaja (dykledare) * merenkulkulaitoksen (Sjöfartsverket) pääselvittäjän (chefsutredare) Johan Fransonin sukellusneuvonantaja (dykrådgivare)
    ¤ Hanuliak oli hyvin kriittinen sen suhteen, miten sukellukset suoritettiin joulukuussa 1994. Työ oli huonosti organisoitu. Suunnilleen kolmea neljäsosaa löydetyistä osista (påträffade delar) ei koskaan rekisteröity. Ainoastaan kymmenkunta (något tiotal) osaa nostettiin pintaan ja suuri osa niistä heitettiin takaisin mereen. Vastuussa tästä oli haverikomission (sittemmin kuollut) selvittäjä (utredare) Börje Stenström. - Erään omaisen kerrotaan lausuneen: ”Det skulle bli en revolution i landet, om folk fick reda på vad som pågått under dykningarna.” (Maassa syttyisi vallankumous, jos ihmiset saisivat selville, mitä sukellusten aikana on tapahtunut.)
    Hederberg, Hans: ruotsalainen toimittaja
    ¤ Hederberg esitteli 24.11.2000 mediatutkimusinstituutin (Institutet för Mediestudier) toimeksiannosta tehdyn raportin, joka kritikoi median suorittamaa Estonia-sukellusten valvontaa. (Estonia-sukelluksilla tarkoitetaan tässä yhteydessä Gregg Bemisin ja Jutta Raben järjestämää sukellusretkeä 22.-31.8.2000.) 
    Henriksson, Lennart: ruotsalainen eläkkeellä oleva tulli-intendentti (tullintendent och chef för Sjötullen)
    ¤ Henriksson ilmoitti Ruotsin SVT1:n ohjelmassa Uppdrag granskning 30.11.2004, että Estonia toi mukanaan  saapuessaan Tallinnasta Tukholmaan 14. ja 20.9.1994 - sotatarvikemateriaalia (militär utrustning) ja että tullille oli annettu ohjeet päästää lasti lävitse ilman tavanomaista tulliselvitystä (utan sedvanlig klarering).
    Heyman, Tom: Ruotsin eduskunnan liikennevaliokunnan (Trafikutskott) jäsen (maltillinen kokoomus; Moderata samlingspartiet, moderaterna, m)
    ¤ Heyman vaati eduskunta-aloitteessaan 3.10.2000, että hallitus neuvotteluissa Viron kanssa esittäisi kysymyksen uskottavan haveriselvityksen tarpeellisuudesta. Äänesti 13.12.2001  lisäselvityksen saamista Estonian haaksirikosta tarkoittavan ehdotuksen puolesta (förslaget att försöka öka klarheten kring Estonias förlisning). - Heyman on kertonut, miten maltillisen kokoomuksen puoluejohtaja Bo Lundgren oli antanut eduskuntaryhmälle käskyn olla tukematta Heymanin eduskunta-aloitetta uskottavan haveriselvityksen tarpeellisuudesta.
    Hirdman, Sven: Ruotsin entinen Moskovan-suurlähettiläs
    ¤ Hirdman on esittänyt käsityksenään, ettei Venäjän tiedustelupalvelu räjäyttänyt Estoniaa (sin uppfattning att det inte var den ryska underrättelsetjänsten som sprängde Estonia).
    Hirschfeldt, Johan: hovioikeudenpresidentti
    ¤ Hirschfeldt sai 3.12.2004 Ruotsin hallitukselta tehtäväksi selvittää, oliko puolustusvoimat tai puolustuksen materiaalivirasto (Försvarets materielverk) kuljettanut puolustus- tai sotamateriaalia M/S Estonialla syyskuussa 1994. - Suoritettuaan tehtävänsä Hirschfeldt tuhosi selvityksen perusteena olevat asiakirjat (förstörde Hirschfeldt den dokumentation hans utredning byggde på). - Kansanedustaja Lars Ångström (Ympäristöpuolue Vihreät; Miljöpartiet de Gröna; mp) kanteli asiakirja-aineiston tuhoamisesta oikeusasiamiehelle (Justitieombudsmannen).
    Hummel, Werner: kapteeni, haveriselvittäjä ja laiva-asiantuntija
    ¤ Hummel on toiminut Meyer-telakan luottoasiantuntijana. Hummel ilmoitti 10.8.1999 englantilaisen räjähdeasiantuntijan Brian Braidwoodin tuoneen esiin, että Estonialla oli tapahtunut ainakin kolme räjähdystä: räjähdykset rampin ja visiirin välillä olivat aiheuttaneet visiirin irtoamisen (minst tre explosioner mellan rampen och visiret orsakat att visiret ryckts loss).
    Hygstedt, Björn: Svenska Dagbladetin toimittaja
    ¤ Hygstedt oli sen saksalaiseen asianajajaan (Rechtsanwalt), oikeustieteen tohtori Henning Witteen kohdistetun loanheittokampanjan takana, jonka Svenska Dagbladet käynnisti muun muassa 27. ja 28.2.1999 julkaistuilla artikkeleilla. Artikkeleista kanneltiin lehdistöasiamies (pressombudsmannen) Pär-Arne Jigeniukselle, joka ei kuitenkaan ryhtynyt asiassa mihinkään toimenpiteisiin.
    Härstedt, Kent: Estonian eloonjäänyt matkustaja, kansanedustaja (sosialidemokraatti; s)
    ¤ Härstedt julkaisi vuonna 1995 kirjan 'Det som inte kunde ske' (Se mikä ei voinut tapahtua). Vaati DN (Dagens Nyheter) Debattissa 11.12.2000 julkaistussa artikkelissa  yhdessä kansanedustaja Lars Ångströmin (Ympäristöpuolue Vihreät; Miljöpartiet de Gröna; mp) kanssa  että hallituksen tulisi asettaa kokonaan uusi riippumaton haveriselvityselin (en helt ny oberoende haveriutredning).
    Ivanov, Ivan: salanimi (pseudonym)
    ¤ Sen henkilön salanimi, jonka väitetään kirjoittaneen niin kutsutun Felix-raportin (Felixrapporten). Ivan Ivanovin sanotaan luonnostelleen skenaarion, jonka mukaan Viron pääministeri Mart Laar ja puolustusvoimien komentaja Alexander Einseln näyttelivät avainrooleja Estoniaan liittyvässä salakuljetusvyyhdissä (smuggelhärva). Tuo vyyhti  kun se oli paljastumaisillaan  pakotti toimenpiteisiin, jotka aiheuttivat Estonian haaksirikon (”en smuggelhärva, som när den höll på att avslöjas framtvingade åtgärder som förorsakade förlisningen”) (ks. Gillberg: Estonias undergång, s. 162).
    Jakobsson, Magnus: Ruotsin eduskunnan liikennevaliokunnan jäsen (kristillisdemokraatti; kd)
    ¤ Jakobsson äänesti 13.12.2001 Estonian haaksirikon lisäselvitystä tarkoittavan ehdotuksen puolesta.
    Janérus, Kaj: Ruotsin merenkulkulaitoksen (Sjöfartsverket) pääjohtaja (generaldirektör)
    ¤ Estonian merikelpoisuuden tarkastuksista vastuullinen korkein virkamies.
    Johanson, Johannes: Estlinen toimitusjohtaja
    ¤ Johannes Johanson oli vakuuttunut siitä, että Estonia oli saanut vuodon (Estonia måste ha sprungit läck). Lausui varhaisessa vaiheessa käsityksenään, että Estonian haaksirikko aiheutui pommista (”det var bomb som förorsakade Estonias förlisning”). - Viron turvallisuuspoliisi suoritti kotietsinnän Johansonin huoneistoissa (lokaler).
    Johansson, Mikael: Ruotsin eduskunnan liikennevaliokunnan jäsen (Ympäristöpuolue Vihreät; Miljöpartiet de Gröna; mp)
    ¤ Mikael Johanson äänesti 13.12.2001 Estonian haaksirikon lisäselvitystä tarkoittavan ehdotuksen puolesta.     
    Joorits, Ats: Viron Tukholman-suurlähettiläs
    ¤ Joorits ilmoitti saaneensa Tallinnan satamasta tietoja, joiden mukaan Estonialta oli löydetty pommi (uppgifter om att det skall ha funnits en bomb ombord på Estonia).
    Järrel, Henrik S.: ruotsalainen kansanedustaja (maltillinen kokoomus; m)
    ¤ Järrel vaati eduskunta-aloitteessaan 2.10.2001, että hallitus yhteistyössä Viron ja Suomen hallitusten kanssa myötävaikuttaisi Estonian haaksirikkoa koskevan uuden riippumattoman selvityksen aikaansaamiseksi. Uuden selvityksen suorittamista koskevan toimeksiannon tuli (Järrelin mielestä) sisältää seuraavat kohdat: (1) Estonian nopeasti tapahtunutta uppoamista koskevien vastaamattomien kysymysten selvittäminen; (2) neuvottelujen aloittaminen Viron ja Suomen hallitusten kanssa Estonian ja uhrien hautarauhan väliaikaiseksi kumoamiseksi onnettomuuden syiden syvällisemmäksi selvittämiseksi; sekä (3) kansallisen ja kansainvälisen esteettömän asiantuntijaryhmän koollekutsuminen hallituksen toimesta. (att en ny oberoende utredning tillkallas med uppgift att så långt möjligt klara ut ännu obesvarade frågor kring Estonias hastiga sjunkförlopp, att regeringen inleder förhandlingar med regeringarna i Estland och Finland om att temporärt häva gravfriden och medverka till fördjupad kunskap om orsakerna till olyckan samt att regeringen sammankallar en expertgrupp bestående av nationell och internationell expertis, som ej medverkat i den tidigare utförda utredningen och ej har egna intressen att bevaka till följd av förlisningen). - Järrel on toistuvasti vaatinut, että Estonian haaksirikosta suoritetaan riippumaton tutkinta.
    Kaas, Imre: toimittaja
    ¤ Kaas on mainittu sen tiedon lähteeksi, jonka mukaan asekauppias Alexander Voronin olisi kesällä 2002 kuollut sydänkohtaukseen (skall ha avlidit i en hjärtattack). - Toisten tietojen mukaan Voronin oleskelisi Israelissa.
    Kadak, Hannes: Estonian koneenkäyttäjä (maskinskötare)
    ¤ Kadak pelastautui samalle pelastuslautalle (räddningsflotten) kuin Estonian vahtimatruusi Silver Linde ja Estonian järjestelmämekaanikko Henrik Sillaste. Kadakia on kutsuttu yhdeksi tutkintakomission (JAIC) neljästä 'tähtitodistajasta' (stjärnvittnen). (Kolme muuta olivat edellä mainitut Linde ja Sillaste sekä Estonian kolmas koneenkäyttäjä Margus Treu.)     
    Karppinen, Tuomo: kansainvälisen tutkintakomission (JAIC) suomalainen jäsen * oikeusministeriön yhteydessä olevan Onnettomuustutkintakeskuksen (OTK) (nykyinen) johtaja
    ¤ Väitetään, että Karppinen oli läsnä 2.-4.12.1994 suoritetuissa sukelluksissa. (”Var närvarande vid dykningarna de 2-4 december 1994, vilket han dock själv inte vill kännas vid”; ks. Gillberg: Estonias undergång, s. 165)
    Kaskel, Helje: Estonian katastrofin omaisten ja eloonjääneiden järjestön Estonia Litigation Associationin (ELA) puheenjohtaja
    ¤ Helje Kaskelin puoliso Urmas Alender menehtyi Estonian katastrofissa. - ELA perustettiin Grännassa (Ruotsi) 10.6.2002. - Helje Kaskel ei usko kansainvälisen tutkintakomission (JAIC) selitykseen Estonian haaksirikon syystä. Kaskelin mukaan Estonian nopea uppoaminen on kiistämätön tosiseikka, joka on selitettävissä vain yhdellä tai useammalla räjähdyksellä. (”Det är nonsens att det skulle bero på någon felkonstruktion av bogvisiret. Det snabba sjunkningsförloppet är ett ostridigt faktum, som bara låter sig förklaras av att en eller flera explosioner ägt rum.”; ks. DSM  nr 4/2002; http://www.dsm.nu/estonia/dsm-samtal%20Helje%20Kaskel.htm)
    Kikas, Kaimar: Estonian neljäs perämies
    ¤ Viron Radio 2:n mukaan Kikas oli yksi Estonian turman eloonjääneistä. Sittemmin hänet julistettiin kadonneeksi. - Erään kolleegan väitetään tunnistaneen Kikasin Kapkaupungissa (Etelä-Afrikka) vuoden 1998 alkupuolella.   
    Kysymys: Miten Estonian katastrofista eloonjääneeksi ilmoitettu Estonian neljäs perämies Kaimar Kikas myöhemmin katosi?
    Kristapovits (Kristapovich), Igor: virolainen varatullipäällikkö Tallinnassa
    ¤ Kristapovits on ilmoitettu niiden tietojen lähteeksi, jotka oli luovutettu niin kutsutulle Felix-ryhmälle. (Uppges som källa till uppgifter som lämnats till den så kallade Felixgruppen.) - Kristapovits murhattiin lokakuussa 1994.
    Kysymys: Kuka murhasi Igor Kristapovitsin? Mikä oli teon motiivi?
    Koskinen, Johannes: oikeusministeri
    ¤ Koskinen torjui kirjelmässä 5.1.2001 esitykset Estonian haaksirikkoa koskevasta uudesta selvityksestä.
    Kurm, Margus: Viron apulaisvaltakunnansyyttäjä:
    ¤ Kurm on toiminut sen asiantuntijaryhmän puheenjohtajana, jonka Viron hallitus asetti 7.3.2005 selvittämään sotamateriaalin kuljetuksia (militära transporter) Estonialla. 
    Laar, Mart: Viron pääministeri
    ¤ Laar osallistui pääministerikokoukseen Turussa 28.9.1994. Epäili alun alkaen, että Estonian haaksirikon syynä oli foul play. Laar saattoi ajatella kaikkea mahdollista terroristihyökkäyksestä törmäykseen sukellusveneen kanssa.
    Laidwa, Hans: Estlinen toimitusjohtaja
    ¤ Laidwa sai Turun pääministerikokouksen 28.9.1994 jälkeen puhelinsoiton Carl Bildtiltä, joka saattoi kertoa Estonian varustamoa rauhoittavan tiedon siitä, että keulavisiiri oli pudonnut ja että haaksirikko oli aiheutunut teknisestä viasta. Toisin sanoen vastuu Estonian katastrofista lankesi aluksen rakentaneelle telakalle, Meyer Werftille.
    Lang, Rein: Viron oikeusministeri
    ¤ Lang lausui keväällä 2006 muun muassa: Jos Viro ei saa tyydyttäviä vastauksia [esitettyihin kysymyksiin], saattaa tulla ajankohtaiseksi, että maa pyytää uutta haveriselvitystä. (”Om Estland inte får tillfredsställande svar [på ställda frågor] kan det bli aktuellt att landet begär en ny haveriutredning.”) 
    Larsson, Ulf: Ruotsin tullihallituksen (Generaltullstyrelsen) entinen pääjohtaja
    ¤ Larsson selitti keväällä 2006, että Estonian haaksirikon tapahtuessa sotamateriaalikuljetuksia (de militära transporterna) Estonialla oli suoritettu parin vuoden ajan. - Tullihallitus (Generaltullstyrelsen) ja puolustusvoimat (Försvarsmakten) olivat jo 17.2.1992 solmineet salaisen sopimuksen (ett hemligt avtal) 'erityismateriaalin tulliselvityksestä' (tullklarering av särskilt material). Kuljetuksista vastasi Ruotsin puolustusvoimien tiedustelu- ja turvallisuuspalvelu (den svenska militära underrättelse- och säkerhetstjänsten; MUST).
    Laur, Uno: Estonian katastrofin kansainvälisen tutkintakomission (JAIC) virolainen puheenjohtaja (Andi Meisterin jälkeen)
    ¤ Laur aloitti puheenjohtajuutensa syyttämällä komission ruotsalaista osapuolta siitä, että se oli leikannut pois tai muulla tavalla salannut (undanhållit) tärkeää filmi- ja todistemateriaalia. - Antoi täyden tukensa tutkintakomission selitykselle sen suhteen, mikä oli aiheuttanut Estonian haaksirikon.
    Lehtola, Kari (syntynyt marraskuussa 1938): kansainvälisen tutkintakomission (JAIC) suomalaisen osapuolen puheenjohtaja * Estonian turman aikoihin Onnettomuustutkintakeskuksen puheenjohtaja * Sosialidemokraattisen puolueen jäsen
    ¤ Pyysi faksilla 6.10.1994 apua Ruotsilta: ”Om det dröjer och det uppkommer problem innan vi finner vad vi söker kan vi få problem med pressen.” (Jos se kestää ja syntyy ongelmia ennen kuin me löydämme, mitä etsimme, voimme saada ongelmia lehdistön kanssa.) - Lehtola antoi 9.3.2001 seuraavan lausunnon: ”Inte förrän jag läste Svenska Dagbladet idag förstod jag att det fanns en lista på nyckelvittnen som inte hörts.” (Ennen kuin luin Svenska Dagbladetista tänään, en ymmärtänyt, että oli olemassa luettelo avaintodistajista, joita ei ollut kuultu.) -  Lehtola on kertonut, että joissakin vedenalaisissa kuvissa näkynyt pommi osoittautui lopulta puisen kuormalavan nurkkapalikaksi (Risto K. Järvinen: Onnettomuustutkija Kari Lehtola jäi eläkkeelle: Nyt liityn VPK:hon. Pelastustieto 10/2001; http://www.pelastustieto.com/2001/pt1001-3.html). ”Työ on kuitenkin ollut työtä. Ei se jälkiä ole jättänyt  ei positiivisia eikä negatiivisia” (ibid.).
    Kysymys: Miksi Lehtola ei ollut aiemmin, so. ennen kuin hän oli asiasta Svenska Dagbladetista lukenut, ymmärtänyt, että oli olemassa luettelo avaintodistajista, joita ei ollut kuultu?

    Poissa Chezor

    • Konkarijäsen
    • ****
    • Viestejä: 600
    Vs: Tapaus MV Estonia
    « Vastaus #7 : Toukokuu 11, 2014, 06:00:53 ap »
  •   0
  • Leiger, Lembit: Estonian ensimmäinen konemestari
    ¤ Ruotsalainen komisario Strindlund raportoi Leigerin omaisille Virossa, että Leiger oli Estonian turmasta eloonjääneiden joukossa. Leiger oli merkitty eloonjääneeksi (överlevande) myös Ruotsin suurlähetystön 'Tallinna-luetteloon' 21.10.1994. - Leiger ilmoitettiin sittemmin kadonneeksi (som saknad).
    Kysymys: Miten ja mihin Estonian katastrofista eloonjääneiden luetteloon merkitty Estonian ensimmäinen konemestari Lembit Leiger myöhemmin katosi?
    Lewenfeldt, Björn: ruotsalaisen uutistoimiston TT:n työntekijä
    ¤ Lewenfeldt pysäytti sen uutisen levittämisen, joka sisälsi ELA:n 10.6.2002 esittämän pyynnön totuuskomission asettamisesta.
    Kysymys: Miksi Lewenfeldt pysäytti sen uutisen levittämisen, joka sisälsi ELA:n 10.6.2002 esittämän pyynnön totuuskomission asettamisesta?
    Lewenhagen, Jan: (ruotsalaisen valtamedian sanomalehden) Dagens Nyheterin uutispäällikkö
    ¤ Lewnhagen teki päätöksen siitä, että 'mitään ei tehdä' (inte göra något) ELA:n perustamista koskevan aineiston osalta ja sen suhteen, että ELA oli lähettänyt pääministeri Göran Perssonille totuuskomission asettamista koskevan kirjelmän. - Dagens Nyheter on Ruotsin suurin aamulehti. Vuonna 2003 lehden keskimääräinen levikki oli arkipäivisin 360.000 ja sunnuntaisin 400.000 kappaletta.
    Linde, Silver: Estonian vahtimatruusi
    ¤ Pelastautui samalle pelastuslautalle kuin Hannes Kadak ja Henrik Sillaste. Yksi kansainvälisen tutkintakomission (JAIC) päätodistajista. Lindeä kuultiin yhteensä kahdeksan kertaa. Antoi osittain ristiriitaisia tietoja. Komissio valikoi ne tiedot, jotka tukivat sen omia päätelmiä ja viittasi niihin loppuraportissaan. - Linde tuomittiin sittemmin Suomessa yhdeksän vuoden pituiseen vankeusrangaistukseen yrityksestä salakuljettaa maahan 13,5 kiloa amfetamiinia.   
    Lindstrand, Torsten: ruotsalainen pääsyyttäjä (chefsåklagare)
    ¤ Lindstrand päätti 18.2.1998 lopettaa sen Estonian turmaa koskevan esitutkinnan, jota ei itse asiassa ollut koskaan edes aloitettu.
    Lundgren, Bo: Ruotsin maltillisen kokoomuksen (m) puoluejohtaja
    ¤ Lundgren antoi joulukuussa 2001 eduskuntaryhmälleen käskyn olla tukematta puolueensa kansanedustajan Tom Heymanin eduskunta-aloitetta uskottavan haveriselvityksen tarpeellisuudesta.
    Lundin, Tomas: Svenska Dagbladetin toimittaja
    ¤ Toimittaja, joka kirjoitti  saksalaisen toimittajan Jutta Raben kirjan ('Die Estonia. Eine Tragödie eines Schiffsunterganges') julkistamista (lehdistökonferenssissa Berliinissä) seuranneena päivänä  lyhyen uutisartikkelin otsikolla ”Inga bevis i ny bok om Estoniakatastrofen” (Ei todisteita uudessa kirjassa Estonia-katastrofista). - Ruotsalainen toimittaja-julkaisija-kirjailija Jan Gillberg on nimennyt Lundinin uutisartikkelin tyypilliseksi ruotsalaisten toimittajien väliseksi 'signaaliartikkeliksi' (signalartikel). Uutisartikkelin julkaisemisen jälkeen ruotsalaiseen mediaan laskeutui hiljaisuus Raben kirjan osalta (ks. Gillberg: Estonias undergång, s. 171).
    Maidre, Andres: Estonian eloonjäänyt matkustaja
    ¤ Maidre kertoi, miten hän oli kuullut paukauksia ja iskuja (hörde smäller och slag). - Lausui edelleen todistajankertomuksessaan: ”Sen krängde fartyget så mycket att jag aldrig trodde hon skulle räta upp sig igen men det gjorde hon.” (Sitten alus kallistui niin paljon, etten uskonut sen enää koskaan oikenevan, mutta sen se teki.)
    Marek, Hannelore: tohtori * vakooja * entinen STASIn agentti
    ¤ Marek on kertonut, että Estonia oli joutunut sabotaasin uhriksi. Tapahtumalla väitetään olleen yhteys siihen tosiseikkaan, että USA jahtasi entisen Neuvostoliiton huipputeknologiaa tarkoituksena käyttää sitä USA:n SDI-ohjelmassa. - Kysymyksessä olisi ollut muun muassa 400 kilon painoinen miniatomivoimala. - Marekin mukaan Estonian räjäyttämisen olisivat suorittaneet libyalaiset Venäjän turvallisuuspalvelun toimeksiannosta (på uppdrag av den ryska säkerhetstjänsten). - SDI-ohjelmalla (Strategic Defense Initiative) tarkoitetaan USA:n pyrkimystä rakentaa avaruuteen sijoitettava ohjuspuolustusjärjestelmä. Aloitteen julkisti presidentti Reagan televisiopuheessaan 23.3.1983. Ohjelman tarkoituksena oli suojata USA:ta Neuvostoliiton mannertenvälisiltä ballistisilta ydinaseilta. (Reaganin kauden varustelukilpaa ja etenkin SDI:tä on väitetty erääksi syyksi Neuvostoliiton kansantalouden romahtamiseen. USA ei kyennyt hankkeen puitteissa rakentamaan kattavaa ohjuspuolustusta 1980-luvun teknologialla. - Neuvostoliitto vastasi haasteeseen lisäämällä omien ohjustensa määrää  [muun ohessa SS-18 Satan -ohjus, jonka Neuvostoliitto nimesi SDI:n vasta-aseeksi, ja Buran-sukkula] aikana, jolloin sen kansantaloudessa oli ongelmia.) -  SDI-ohjelmaa jatkettiin Reaganin kauden jälkeen eri nimillä ja sen piti saavuttaa operatiivinen tila vuonna 2005 perustuen kymmeneen siiloihin sijoitettuun torjuntaohjukseen. Tällä torjuntaohjusmäärällä on uskottu pystyttävän torjumaan yksittäinen USA:ta kohti ammuttava ohjus, joka on nykyisen terrorismin vastaisen sotadoktriinin mukainen uhkakuva. (Koelaukaisutietojen mukaan järjestelmä ei kuitenkaan ole operatiivinen vaan kokeellinen.) - Vuoden 2007 alussa mediassa oli tietoja, joiden mukaan USA haluaisi ohjuspuolutustukikohdan Tshekkiin tai Puolaan mahdollisen Iranin uhan torjumiseksi.
    Meister, Andi: Viron kuljetusministeri (transportminister) * kansainvälisen tutkintakomission (JAIC) ensimmäinen puheenjohtaja
    ¤ Meister jätti komission protestiksi heinäkuussa 1996. Meister oli vakuuttunut siitä, että komission ruotsalainen osapuoli oli Olof Forssbergin johdolla leikannut pois tai salannut tärkeää filmi- ja todisteaineistoa. Julkaisi syyskuussa 1997 kirjan 'Lopetamata logiraamat' (Päättämätön lokikirja).
    Meos, Titt: muusikko Estonialla
    ¤ Meos oli merkitty Ruotsin suurlähetystön 'Tallinna-luetteloon' 21.10.1994 'eloonjääneeksi' (överlevande). Sittemmin ilmoitettiin, että Meos oli löydetty kuolleena (återfunnen död). Ruumiin tunnistus jäi epävarmaksi (tveksam).
    Kysymys: Mitä Estonian katastrofista eloonjäneiden luetteloon merkitylle Titt Meosille todella tapahtui?
    Meri, Lennart: Viron presidentti
    ¤ Meri selitti, että vaikka Estonian nostaminen oli teknisesti mahdollista, puhuivat kaikki eettiset syyt (etiska skäl) hylyn nostamista vastaan.
    Moik, Erich: virolainen merikapteeni
    ¤ Moik esiintyi Venäjän RTV:n 25.10.2005 lähettämässä dokumentissa. Nähdessään ambulanssikuljetusta kuvaavan kohtauksen Moik hypähti tuoliltaan ja huusi: ”Det är ju Avo Piht! Det är ju Avo Piht!” (Sehän on Avo Piht! Sehän on Avo Piht!)
    Müür, Tiina: Estonian tax free -päällikkö
    ¤ Müür oli merkitty Ruotsin suurlähetystön 'Tallinna-luetteloon' 21.10.1994 eloonjääneeksi (överlevande). Sekä Estline ja Viron Punainen Risti että Viron sisäministeriö ilmoittivat Müürin pelastuneen. Sittemmin hänet ilmoitettiin kadonneeksi (som saknad).
    Kysymys: Miten ja mihin Estonian katastrofista eloonjääneiden luetteloon merkitty Tiina Müür myöhemmin katosi?
    Männik, Priit: virolainen tutkintakomission (JAIC) jäsen
    ¤ Männik pakotettiin eroamaan komission jäsenyydestä 6.11.1997. Männikin ilmoitettiin olleen komissiossa Viron poliisin mandaatilla, josta poliisista Männik oli erotettu (blivit avskedad).
    Kysymys: Mikä oli Männikin komissiosta eroamisen todellinen syy?
    Neidre, Enn: kansainvälisen tutkintakomission (JAIC) virolainen jäsen * Master Mariner * Head, Navigational Department, Estonian Shipping Company
    ¤ Neidre kuulusteli Estonian virolaisia miehistön jäseniä kapteenin univormussa. Neidre pakotettiin eroamaan tutkintakomissiosta huhtikuussa 1996 väitetyn esteellisyyden vuoksi.
    Kysymys: Miksi Enn Neidre kuulusteli Estonian virolaisia miehistön jäseniä kapteenin univormussa? Mikä oli Neidren komissiosta eroamisen todellinen syy?
    Nilsson, Martin: Estonian eloonjäänyt matkustaja
    ¤ Nilsson puhui todistajanlausunnossaan raapivasta äänestä, ikään kuin alus olisi ajanut karille (”ett skrapande ljud som om fartyget gått på grund”).
    Kysymys: Mikä aiheutti Martin Nilssonin kuuleman 'raapivan äänen' (ett skrapande ljud)?
    Odell, Mats: liikenneministeri Bildtin eroavassa hallituksessa
    ¤ Odell kirjoitti Finanstidningenissä 4.2.1998 julkaistussa artikkelissa: ”Dags att tala ut” (Aika kertoa totuus).
    Palmgren, Ture: Estonian eloonjäänyt matkustaja
    ¤ Palmgren todisti siitä, miten hän näki jotakin, joka muistutti kalastajavenettä matkalla poispäin aluksesta, välittämättä veden varaan joutuneista ihmisistä (”såg något som liknande en fiskebåt på väg från fartyget utan att bry sig om dem som låg i vattnet”). - Kysymyksessä on saattanut olla se moottorikäyttöinen MOB-vene (Man-Over-Board-båt), joka sittemmin löydettiin ajelehtimasta Hangon edustalla. (Veneen on arveltu olleen Avo Pihtin ja niiden muiden pakovene, joiden ilmoitettiin jääneen eloon mutta sittemmin kadonneen.)
    Kysymys: Mikä vene kyseinen kalastajavenettä muistuttava alus itse asiassa oli? 
    Persson, Göran: Ruotsin pääministeri (22.3.1996 - 6.10.2006)
    ¤ Persson ilmoitti Estonian haaksirikon uutta riippumatonta selvittämistä koskevassa eduskuntadebatissa 27.4.2006: ”Vår uppfattning är den att vi har kommit så långt vi kan komma i detta undersökningsarbete” (Meidän käsityksemme on, että me olemme tulleet niin pitkälle kuin voimme päästä tässä tutkintatyössä.).
    Piht, Avo: virolainen merikapteeni * Estonian toinen kapteeni
    ¤ Sisarukset Holger ja Wanda Wachtmeister havaitsivat Pihtin Estonialla päivällisellä 27.9.1994 kello 21:30:n tienoilla. - Viron radio Kuku lähetti ruotsalaisen helikopterimiehistön jäsenen haastattelun Utöstä. Tämä saattoi kertoa, että hän oli juuri pelastanut Estonian toisen kapteenin Avo Pihtin. Myöhemmin Viron turvallisuuspoliisi takavarikoi haastattelunauhan. - Viron turvallisuuspoliisi etsintäkuulutti Avo Pihtin 7.10.1994 Interpolin kautta. - Piht oli merkitty Ruotsin suurlähetystön 'Tallinna-luetteloon' 21.10.1994 'eloonjääneeksi' (överlevande). - Venäjän TV (RTV) lähetti 25.10.2005 dokumentin Färjan Estonias gåtfulla förlisning (Estonia-lautan arvoituksellinen haaksirikko). Ohjelmassa oli kohta, jossa Avo Pihtiä kuljetettiin ruotsalaisella ambulanssilla.
    Kysymys: Miksi Viron turvallisuuspoliisi takavarikoi kyseisen haastattelunauhan? Miksi Viron turvallisuuspoliisi olisi etsintäkuuluttanut Estonian toisen kapteenin Avo Pihtin, jos hänen olisi tiedetty varmasti kuolleen? Miten ja mihin Piht katosi? Mikä oli Pihtin kohtalo?
    Popova, Susanna: toimittaja * Moderna Tider -lehden entinen päätoimittaja
    ¤ Popova osoitti DN Debattin artikkelissa 5.12.2000, miten Ruotsin merenkulkulaitos oli yrittänyt väärennetyn pöytäkirjan avulla välttää kritiikin Estonian päästämisestä lähtemään Tallinnan satamasta 27.9.1994, vaikka samana päivänä tehty tarkastus osoitti laivalla olevan lukuisia puutteita. (Puutteiden ei kuitenkaan ilmoitettu [Tämä on niin kutsuttu virallinen versio.] olleen niin vakavia, että niiden olisi voitu katsoa aiheuttavan katastrofin.)
    Pruul, Jutta: harjoitusalus Lindan laivapoika
    ¤ Pruul ilmoitti toimittaja Jutta Rabelle, että hän oli kuullut Tallinnan satamakapteenin ja Estonian välisen radiokeskustelun, jonka mukaan Estonialta oli tuloksetta etsitty pommia.
    'r': sukeltaja * Ruotsin laivaston reservinupseeri
    ¤ Merivoimien pelastuspalvelu (Marinens räddningstjänst) otti 'r':ään yhteyttä aamulla 28.9.1994. Häntä pyydettiin olemaan lyhyellä varoitusajalla valmiina sukellustehtäviin Estonian haaksirikon vuoksi. Syyskuun 30. päivänä 'r' sai määräyksen astua palvelukseen. 'r' osallistui 1.10.1994 aloitettuihin sukelluksiin Estonian hylylle. Väitetään, että sukelluksissa löydettiin reikä [murtuma] Estonian rungosta aluksen oikealta puolelta läheltä keulavisiiriä (”upptäcks ett hål i skrovet på styrbords sida inte långt ifrån bogvisiret”). Sukeltajien päätelmä oli, että rei'än oli aiheuttanut aluksen sisällä tapahtunut räjähdys (”hålet uppstått genom en explosion inifrån”). Reikä oli kyllin suuri, jotta sukeltaja voi kulkea rei'ästä varusteineen (”Hålet är stort nog för att en dykare med utrustning kan ta sig igenom hålet.”) Sukeltajilta vaadittiin elinikäinen vaitiololupaus (”Dykarna beläggs med livslångt tysthetslöfte.”) - Virallisesti niitä sukelluksia, joihin 'r' osallistui, ei ole koskaan tapahtunut (”Officiellt har de dykningar 'r' deltog i inte ägt rum.”). - 'r' kertoi mainituista sukelluksista ensi kertaa Der Spiegelin haastattelussa joulukuussa 1999 eli runsaat viisi vuotta sukellusten jälkeen. Toisen kerran 'r' kertoi sukelluksista Expressenin haastattelussa elokuussa.2000. - 'r':n lausunnot käyvät ilmi myös artikkelista, jonka Världen idag julkaisi 27.1.2006. - Toimittaja 'E' kirjoitti Expressen-lehdessä elokuussa 2000 seuraavaan tapaan: ”['r'] (...) från Stockholm var en av de första som dök ner till Estonia. Han säger att han såg och filmade ett stort hål på fartygets sida. Han fäste inte så stor uppmärksamhet vid det då. - Det var inte min uppgift att hitta olycksorsaken. Men när kommissionens slutrapport kom flera år senare och när inget nämndes om hålet blev jag ytterst förvånad, säger ['r'] som i dag helst vill glömma allt som har med Estonia att göra.” ['r'1 (...) Tukholmasta oli yksi ensimmäisistä, joka sukelsi Estonialle. Hän kertoo, että hän näki ja filmasi suuren rei'än aluksen kyljessä. Hän ei kiinnittänyt siihen silloin suurempaa huomiota. - Minun tehtäviini ei kuulunut löytää onnettomuuden syytä. Mutta kun komission loppuraportti valmistui monta vuotta myöhemmin ja kun rei'ästä ei mainittu mitään, hämmästyin suuresti.] - ”Den 30 september 1994 får ['r'] order om att inställa sig på ett ställe nära Muskö. Den 1 oktober inleds dykningarna och snart upptäcker dykarna ett hål i skrovet, inte långt ifrån bogvisiret. Slutsatsen är att det handlar om ett explosionshål och att fartygets sjunkförlopp kan förklaras av detta. Hålet filmas under flera minuter. ['r':s] upplevelse är att en bomb exploderat på bildäcket och att denna explosion sänkt fartyget. Hans övertygelse är att det handlar om sabotage” (”Militärdykare bekräftar hemliga militära operationer.” Världen idag 2006)
    [30.9.1994 ('r') saa käskyn saapua erääseen Muskön lähistöllä sijaitsevaan paikkaan. Lokakuun 1 päivänä aloitetaan sukellukset ja pian sukeltajat löytävät rei'än rungosta, läheltä keulavisiiriä. Päätelmänä on, että kysymys on räjähdysaukosta ja että laivan uppoamisen kulku on sillä selitettävissä. Aukkoa filmataan useiden minuuttien ajan. ('r':n) käsitys on, että autokannella on räjähtänyt pommi ja että tuo räjähdys on upottanut laivan. Hän on vakuuttunut siitä, että kysymys on sabotaasista.] 
    Rabe, Jutta: saksalainen tutkiva toimittaja * dokumenttielokuvien tekijä
    ¤ Rabe saapui Turkuun Estonian katastrofipäivänä Spiegel TV:n lähettämänä journalistina. Hän on tuottanut useita reportaaseja Estoniasta Spiegel TV:lle. - Rabe suoritutti kesällä 2000 yhdessä yhdysvaltalaisen Gregg Bemisin kanssa sukelluksia Estonian haveripaikalla. - Rabe pidätettiin poissa olevana 9.10.2000 Estonian hautarauhan loukkaamisesta. - Hän julkaisi vuonna 2002 kirjan 'Die Estonia: Tragödie eines Schiffsuntergangs'. Rabe on tuottanut elokuvan 'Baltic Storm'. - Vähän sen jälkeen, kun Rabe oli "tavannut ja haastatellut Tallinnassa vielä yhtä Avo Pihtin televisiossa nähnyttä todistajaa, murtauduttiin hänen [= todistajan] toimistoonsa Tallinnassa ja kalustus tuhottiin täydellisesti" (Jutta Rabe: Estonia: tragedia Itämerellä, s. 185). "Lisäksi kirves oli isketty seinään varoituksena, jota oli mahdoton käsittää väärin. Häntä [= todistajaa] lisäksi uhattiin puhelimitse: hänen olisi parempi pitää suunsa tukossa" (ibid.). Palattuaan takaisin hotellihuoneeseensa Rabe havaitsi, että hänen tavaroitaan oli pengottu. Vasta seuraavana aamuna hän huomasi "hiustenkuivaajasta leimahtaneesta liekistä, että sen kaapelia oli leikelty" (m.t., s. 185-186). Sitten Rabe sai elämänsä ensimmäisen tekstiviestin. "Varoitus nyt myös sinä", Rabe luki suureksi hämmästyksekseen. Viestin lähettäjän numerosta puuttuivat kolme viimeistä numeroa. "Mutta alkuosa oli yksiselitteinen: se oli Ruotsin puolustusministeriön numero" (m.t., s. 186). Kun Rabe jatkoi matkaansa Mare Balticum -laivalla Tukholmaan, "muutama gangsterityyppi" lähestyi häntä "todella uhkaavasti" (ibid.). Rabea kehotettiin lopettamaan tutkimuksensa viipymättä. Muutoin hän voisi "erittäin helposti pudota yli laidan" (ibid.).
    Kysymys: Miksi todistajan toimistoon murtauduttiin ja sen kalustus tuhottiin? Miksi häntä uhattiin puhelimitse? - Miksi saksalaisen toimittajan Jutta Raben tavaroita oli pengottu? Miksi hän sai puhelimitse uhkauksia? Miksi gangsterityypit esittivät Rabelle Mare Balticum -laivalla uhkauksen hänen Estonia-tutkimustensa lopettamiseksi?
    Rasmusson, Kenneth: riippumaton toimittaja ja Estonia-raportoija
    ¤ Rasmusson on tutkinut pitkään Estonian haaksirikkoa ja esittänyt perusteltua kritiikkiä kansainvälisen tutkintakomission (JAIC) loppuraporttia kohtaan.
    Reintamm, Carl-Erik: Estonian eloonjäänyt matkustaja autokansien (kannet 2-3) alapuolella sijainneesta hytistä 1094 kannelta 1
    ¤ Reintamm kertoi todistajanlausunnossaan siitä, miten hän heräsi pariin äkilliseen, alhaaltapäin kuuluvaan raapaisuääneen (”väcktes av ett par plötsligt skrapljud underifrån”).
    Kysymys: Mitä nuo autokannen alapuolelta kuuluneet raapaisuäänet (skrapljud) olivat?
    Ridderstolpe, Erik: Dagens Ekon toimittaja
    ¤ Erik Ridderstolpe haastatteli Ruotsin valtion haverikomission (SHK) pääjohtajaa Olof Forssbergia. Haastattelu lähetettiin 26.5.1997, ja se johti Forssbergin eroon SHK:sta samana päivänä, iltapäivällä.
    Ridderstolpe, Johan: pääsuunnittelija (chefskonstruktör på Ostkustens marinbas)
    ¤ Johan Ridderstolpe on selvittänyt Estonian haaksirikkoa ja ollut yksi riippumattoman faktaryhmän The Independent Fact Group / Faktagruppen perustajista. - Kirjoitti yhdessä Björn Stenbergin kanssa SvD Brännpunktissa 24.1.1998 julkaistun artikkelin: Estonia: Mona Sahlin bortser från nya fakta (Estonia: Mona Sahlin jättää uudet tosiseikat huomiotta).
    Roden, Erwin: Estonian turvallisuusupseeri
    ¤ Roden ilmoitti nähneensä Avo Pihtin, Lembit Leigerin ja Veiden kaksossisaret samalla pelastuslautalla.
    Kysymys: Mikä oli Avo Pihtin, Lembit Leigerin ja Veiden kaksossisarten kohtalo?
    Roosimägi, Urmas: virolainen eversti
    ¤ Roosimägi kertoi SVT (Ruotsin TV) Rapportille 19.12.2004, että Estonialla salakuljetettiin varastettua venäläistä huipputeknologista puolustus- tai sotamateriaalia (”stulen rysk högteknologisk militärutrustning smugglades på Estonia”). Ruotsin armeija oli aseiden vastaanottaja. (”Svenska militären var mottagaren av vapnen.”) Ruotsi oli erityisen kiinnostunut sellaisista ilmatorjuntaohjusten elektroniikkalaitteistoista (”elektronisk utrustning för luftvärnsrobotar”), jotka kykenivät tunnistamaan ja erottamaan vieraat kohteet omista kohteista (”vilka kunde identifiera och särskilja främmande föremål från de egna”). - "Stulen radarutrustning smugglades på Estonia" - ”Estonias last: Efter Uppdrag gransknings avslöjande om smugglingen på Estonia träder nu en estnisk överste fram och berättar för SVT:s Rapport. Han hävdar att det var stulen elektronisk utrustning för luftvärnsradar som skeppades till Sverige. - Urmas Roosimägi, estnisk överste och chef för en estnisk miltärskola är övertygad om att utrustningen stulits från ryssarna i det då sönderfallande Sovjetimperiet. - Bland annat fanns intressant teknologi för att skilja ett försvars egna flygplan från de anfallande. Den som kommer över tekniken skulle alltså kunna lära sig attackera utan upptäckt av radaranläggningarna.” (text: Peter Bagge och TT) (svt.se/svt/jsp/ Crosslink.jsp?d=6107&a=305679& printerfriendly =true)
    Rossander, Erik: Ruotsin sotilastiedustelupalvelun (MUST) päällikkö
    ¤ Komsomolskaja Pravda julkaisi 8.2.2005 Estonian turmaa koskevan artikkelin, jossa muun muassa lainattiin Rossanderin antamaa lausuntoa. - Artikkelissa spekuloitiin, olivatko Estonian räjäytyksen takana läntiset vai venäläiset turvallisuuspalvelut. Lehti väitti, että suuri vakoojaorganisaatio salakuljetti (Viron kautta) länteen venäläisiä 'sotasalaisuuksia' (Tidningen påstår att en stor spionorganisation smugglade ryska militärhemligheter till väst.). - Lehden mukaan Erik Rossander oli vahvistanut Ruotsin intressin asiassa: ”Självklart var vi intresserad av den här typen av vapen, tillstår Rossander till Komsomolskaja Pravda, men vill inte säga något mer konkret.” (On itsestään selvää, että me olimme kiinnostuneita tämäntyyppisistä aseista, Rossander myöntää Komsomolskaja Pravdalle mutta ei halua sanoa mitään konkreettisempaa.)
    Ruben, Vello: Estonian pursimies (båtsman)
    ¤ Ruben oli vastuussa rampin säätimestä (reglagen till rampen). - Rubenin uskotaan olleen Estonian autokannella yhdessä muun muassa Silver Linden kanssa kriittiseen aikaan kello 00:45 -  01:00.
    Sahlin, Mona: ruotsalainen poliitikko * ministeri * sosialidemokraatti * Estonia-kysymyksistä vastaava ministeri * (vuonna 2007) sosialidemokraattisen puolueen puheenjohtaja
    ¤ Sahlin on toiminut hallituksen erityisemissaarina ja informaattorina (regeringens speciella emissarie och informatör) Estoniaa koskevissa kysymyksissä.
    Sandqvist, Ingrid: Arlandan tullipäällikkö (chef för tullen på Arlanda)
    ¤ Sandqvist muisti, että Arlandassa oli paljon 'hyssyttelyä' (hysch-hysch) sen Boeing 727:n tulo- ja lähtötullauksen osalta, joka saapui Arlandaan 27.9.1994 ja joka lähti Arlandasta seuraavana päivänä. - Juuri Arlanda oli se lentoasema, jonne Estonialla salakuljetettava sotatarvikemateriaali oli määrä kuljettaa Tukholman vapaasatamasta (från Frihamnen i Stockholm) Ruotsin tielaitoksen tilaamana erityiskuljetuksena (”per en hos Vägverket förbeställd specialtransport”). - Lentokoneen määränpääksi oli ilmoitettu Egypti. Tuon tiedon (Ruotsin valtamedian) toimittaja Lars Borgnäs pimitti siinä tv-lähetyksessä, jossa hän paljasti, että Estoniaa käytettiin sotamateriaalikuljetuksiin (Lars Borgnäs [...] avslöjade att Estonia användes för militära transporter genom att lägga in ett maskerande pipljud.) 
    Kysymys: Miksi kyseisen Boeing 727:n tulo- ja lähtötullauksesta 'hyssyteltiin'?
    Sepp, Evelyn: Viron parlamentin perustuslakivaliokunnan varapuheenjohtaja
    ¤ Sepp on toiminut rohkeasti ja määrätietoisesti Estonian haaksirikon syiden täydelliseksi selvittämiseksi. Hän on pitänyt välttämättömänä uusia sukelluksia ja Estonian hylyn systemaattista filmille tallentamista (”dyka igen och filma skrovet systematiskt i dess helhet och ta sig in på olika däck”). - Sepp on kuvannut ruotsalaisen hovioikeudenpresidentin Johan Hirschfeldtin menettelyä häpeälliseksi (skandalöst) tämän tuhottua asianomaisen selvitysmateriaalin.
    Siegel, Elmar: Estonian koneenkäyttäjä (maskinist)
    ¤ Siegel todisti siitä, miten hän oli kuullut äänen, ikään kuin Estonian keula olisi osunut johonkin tai että jokin olisi osunut keulaan (”som att bogen gått på alternativt träffats av något”).
    Kysymys: Mihin Estonian keula olisi osunut tai mikä olisi osunut Estonian keulaan?
    Sillaste, Henrik: Estonian järjestelmämekaanikko (systemmekaniker)
    ¤ Sillaste pelastautui samalle pelastuslautalle kuin Hannes Kadak ja Silver Linde. - Nimetty yhdeksi kansainvälisen tutkintakomission (JAIC) neljästä 'tähtitodistajasta' (stjärnvittnen). Kolme muuta olivat Hannes Kadak, Silver Linde ja Margus Treu. - Sillasten täydellistä kuulustelupöytäkirjaa (todistajanlausuntoa) ei ole julkistettu.
    Kysymys: Miksi  Sillasten täydellistä kuulustelupöytäkirjaa (todistajanlausuntoa) ei ole julkistettu?
    Sjöblom, Åke: Ruotsin merenkulkulaitoksen merenkulun tarkastaja (Sjöfartsinspektör)
    ¤ Sjöblom yritti estää Estonian lähdön Tallinnasta, koska laivalla 27.9.1994 suoritetussa tarkastuksessa oli löydetty 14 vakavaa puutetta. - Sjöblom ylipuhuttiin ylempänä hierarkiassa olleiden virkamiesten toimesta, ja lopulta hän antoi periksi ja salli Estonian lähdön.
    Sooman, Allan: Ruotsin puolustusvoimien tiedustelu- ja turvallisuuspalvelun (MUST) majuri
    ¤ Soomanin molemmat vanhemmat saivat surmansa Estonian haaksirikossa.
    Stafilidis, Tasso: ruotsalainen kansanedustaja (vasemmistopuolue; Vänsterpartiet; v)
    ¤ Lars Ångströmin (ympäristopuolue Vihreät; mp), Kent Härstedtin (sosialidemokraatti; s), Stig Järrelin (maltillinen kokoomus; m), Björn von der Eschin (kritillisdemokraatti; kd) ja Tasso Stafilidisin (vasemmistopuolue; v) yhteisessä eduskunta-aloitteessa (motion) 23.10.2002 esitettiin, että hallitus antaisi kansainvälisille riippumattomille asiantuntijoille tehtäväksi tarkastaa tutkintakomission selvitykseen kohdistetun asiantuntijakritiikin asianmukaisuus.
    Stenberg, Björn: riippumattoman faktaryhmän (The Independent Fact Group /Faktagruppen) jäsen
    ¤ Stenberg on yhdessä pääsuunnittelija Johan Ridderstolpen kanssa pyrkinyt The Independent Fact Groupin puitteissa selvittämään Estonian katastrofia. - Stenberg ja Ridderstolpe kirjoittivat yhdessä SvD Brännpunktissa 24.1.1998 julkaistun artikkelin: Estonia: Mona Sahlin bortser från nya fakta (Estonia: Mona Sahlin jättää uudet tosiseikat huomiotta).
    Stenius, Yrsa: suomenruotsalainen toimittaja ja kirjailija * ruotsalaisen Aftonbladetin entinen päätoimittaja
    ¤ Stenius rekrytoitiin Ruotsin hallituksen päätöksellä 20.10.1994 muodostetun Eettisen neuvoston (Etiska rådet) jäseneksi. - Stenius toimi aktiivisesti Estonian nostamista vastaan ja sen betonilla peittämisen puolesta. - Oli avainhenkilö SPF-lobbyssä (SPF; Styrelsen för psykologiskt försvar). - Toimittaja Maria Carlshamre on kutsunut Steniusta vallan megafoniksi (en maktens megafon).
    Stenmark, Bengt-Erik: Ruotsin meriturvallisuusjohtaja (Estonian turman sattuessa)
    ¤ Virolaisten lehtien mukaan Stenmark ilmoitti tutkintakomission kuulleen Estonian toista kapteenia Avo Pihtiä. - Stenmark oli yksi niistä, jotka oli määrä 'uhrata' (den som skulle offras). Sen ymmärrettyään hän erosi virastaan itse (ks. Gillberg: Estonias undergång, s. 181).
    Stenström, Börje: laivanrakennusinsinööri
    ¤ Kansainvälisen tutkintakomission (JAIC) luottoasiantuntija ja haveriselvittäjä. - Stenström heitti 1.-4.12.1994 suoritettujen sukellusten yhteydessä merestä nostetun Estonian atlanttilukon takaisin mereen. - Stenström sairastui syöpään ja kuoli helmikuussa 1997.   
    Streiman, Alar: Viron Tukholman-suurlähetystön lähetystöneuvos
    ¤ Jätti 1.10.1994 jyrkän protestin Ruotsin ulkoministeriölle sen vuoksi, että Ruotsin poliisi oli kieltänyt Viron virallisilta edustajilta yhteydenotot niihin virolaisiin, jotka oli otettu hoidettaviksi ruotsalaisiin sairaaloihin. 
    Strindlund: ruotsalainen poliisikomisario
    ¤ Strindlund raportoi Estonian ensimmäisen konemestarin Lembit Leigerin eloonjääneeksi (som överlevande). - Leiger ilmoitettiin myöhemmin 'kadonneeksi' (som saknad).
    Kysymys: Miksi Strindlund raportoi Estonian ensimmäisen konemestarin Lembit Leigerin eloonjääneeksi? Miksi Leiger ilmoitettiin myöhemmin kadonneeksi?
    Sundström, Åke: taloustieteilijä (nationalekonom)
    ¤ Sundström kirjoitti Finanstidningenissä 30.1.1998 julkaistun artikkelin ”Estoniarapporten: En skymf mot döda och efterlevande” (Loukkaus kuolleita ja eloonjääneitä kohtaan).
    Surikov, Anton: alias Felix-ryhmä
    ¤ Surikovin katsotaan olleen mies Felix-ryhmän ja sen erilaisten raporttien takana. - Palveli pääministeri Primakovin hallitusta vuosina 1998-1999 varapääministeri Juri Maslikovin avustajana.
    Svegfors, Mats: päätoimittaja * maaherra
    ¤ Svegfors toimi muun muassa Svenska Dagbladetin toimittajan Björn Hygstedtin esimiehenä. - Kuului SPF-lobbyyn (SPF; Styrelsen för psykologiskt försvar).
    Svensson, Emil: komentaja (kommendör) * Carl Bildtin turvallisuuspoliittinen neuvonantaja
    ¤ Svensson selitti käsityksenään jo aamulla 28.9.1994, ettei Estonian hylkyä tullut nostaa merestä. Sitä vastoin hän neuvoi Bildtiä tekemään kaikkensa turmassa menehtyneiden ylös saamiseksi.
    Sörman, Rolf: Estonian eloonjäänyt matkustaja
    ¤ Sörman selitti, miten hän näki jotakin, joka saattoi olla suuri reikä Estonian rungossa (”han såg vad som skulle kunna vara ett stort hål på skrovet”). - Mainitun todistajanlausunnon ovat Ruotsin viranomaiset leimanneet salaiseksi (hemligstämplats) (ks. Gillberg: Estonias undergång, s. 183).
    Kysymys: Mitä Rolf Sörman tosiasiallisesti näki? Näkikö hän suuren rei'än Estonian rungossa? Miksi Rolf Sörmanin mainittu todistajanlausunto on leimattu salaiseksi?
    Tammes, Andres: Estonian kolmas perämies
    ¤ Tammes sai katastrofipäivänä kello 01:25 [Viron ja Suomen aikaa] lähetetyksi Estonialta viestin: ”... vi har blackout, vi kan inte ge den [positionen] nu. Jag kan inte säga vad den är...” (... meillä on blackout [= tietoliikenteen katkos], me emme kykene antamaan sitä [sijainti] nyt. Minä en voi sanoa, mikä se on...) (ks. Gillberg: Estonias undergång, s. 183).
    Targama, Agur: Estonian neljäs koneenkäyttäjä (fjärde maskinist)
    ¤ Targama oli Viron radion mukaan eloonjääneiden joukossa. Sittemmin hänet ilmoitettiin kadonneeksi (”som saknad”).
    Kysymys: Miten ja mihin Estonian katastrofista eloonjääneeksi ilmoitettu Agur Targama myöhemmin katosi?
    Tomingas, Ago: Estonian laivamies (besättningsman), harjoittelija (praktikant)
    ¤ Tomingas oli merkitty Ruotsin suurlähetystön 'Tallinna-luetteloon' 21.10.1994 eloonjääneenä (överlevande). Sittemmin hänet ilmoitettiin kadonneeksi (som saknad).
    Kysymys: Miten ja mihin Estonian katastrofista eloonjääneiden luetteloon merkitty Ago Tomingas myöhemmin katosi?
    Treu, Margus: Estonian kolmas koneenkäyttäjä (tredje maskinist)
    ¤ Treuta kutsuttiin yhdeksi tutkintakomission (JAIC) neljästä 'tähtitodistajasta' (stjärnvittnen). Kolme muuta olivat Hannes Kadak, Silver Linde ja Henrik Sillaste.
    Ulfvarson, Anders: laivaston rakennustekniikan (marin konstruktionsteknik) professori Göteborgin Chalmersissa 
    ¤ Ulfvarsson löysi tutkintakomission raportista ja analyyseistä lukuisia puutteita. - Ilmoitti Ruotsin eduskunnan liikennevalikokunnan kuulemisessa 5.4.2006 käsityksenään, että tutkintakomission raportin takana oli kätketty agenda. (”Det måste finnas en dold agenda bakom haveriutredningens rapport om Estoniakatastrofen.”)
    Ulö, Kiras: Estonian kohtalokkaalla matkalla mukana ollut henkilö
    ¤ Ulö oli merkitty Ruotsin suurlähetystön 'Tallinna-luetteloon' 21.10.1994 eloonjääneenä (överlevande). Sittemmin hänet ilmoitettiin kadonneeksi (som saknad).
    Kysymys: Miten ja mihin Estonian katastrofista eloonjääneiden luetteloon merkitty Kiras Ulö myöhemmin katosi?
    Unga, Andres: Viron Tukholman-suurlähettiläs
    ¤ Unga protestoi 1.10.1994 Ruotsin ulkoministeriössä Ruotsin viranomaisten haluttomuudesta virolaisia eloonjääneitä koskevien tietojen antamiseen.tai kieltäytymisestä sanottujen tietojen luovuttamiseen.
    Veide, Hannely ja Hannika: Estonian henkilökuntaan kuuluneita tanssijoita
    ¤ Veiden sisarukset oli merkitty muun ohessa Ruotsin suurlähetystön 'Tallinna-luetteloon' 21.10.1994 eloonjääneiksi (överlevande). Sittemmin heidät ilmoitettiin kadonneiksi (som saknad).
    Kysymys: Miten ja mihin Estonian katastrofista eloonjääneiden luetteloon merkityt Hannely ja Hannika Veide myöhemmin katosivat?
    Volk, Martin: asiantuntija (expert)
    ¤ Volk sai Spiegel TV:n luottoasiantuntijana tehtäväksi tunnistaa sen paketin, jonka Johan Ridderstolpe ja Henning Witte vähän ennen joulua 1998 löysivät B 40b -merkinnällä varustetulta videofilmiltä. - Volk päätyi tulokseen, että kysymyksessä oli räjäyttämätön räjähdepanos (”en icke detonerad sprängladdning”).
    Voronin, Alexander: Estonian turmasta eloonjäänyt asekauppias * Viron kansalainen * syntynyt Tataarien tasavallassa (Tatariska republiken)
    ¤ Alexander Voronin selvisi hengissä yhdessä isänsä ja 15-vuotiaan poikansa kanssa. - Voronineilla oli hallussaan hytti numero 6320. - Sukelluksissa 1.-4.12.1994 sukeltajat saivat käskyn mennä hyttiin 6320 etsimään Voroninin attaseasalkkua. Samalla tavalla sukeltajat saivat käskyn mennä Avo Pihtin hyttiin numero 6230. - Voroninin attaseasalkku löydettiin ja otettiin talteen. - Mainittua sukellusoperaatiota johti Ruotsin poliisi. - Erään tiedon mukaan Voronin olisi kuollut sydänkohtukseen kesällä 2002. Eräiden muiden tietojen mukaan Voronin elää Israelissa.
    Wachtmeister, Holger: Estonian eloonjäänyt matkustaja
    ¤ Holger Wachtmeister istui Estonian päivällispöydässä kello 21:30:n aikoihin sisarensa Wandan kanssa lähellä kapteenin pöytää. Holger Wachtmeister havaitsi, miten yksi kapteenin pöydässä istuneista jäykistyi (stelnade till) erityisen voimakkaan [aallon?] lyönnin osuessa Estoniaan: ”Det syntes tydligt, speciellt i ansiktet på befälet.” - Mainittu päällystön jäsen tunnistettiin myöhemmin Estonian kapteeniksi Arvo Andressoniksi. - Holger Wachtmeister on todistanut siitä, miten hän heräsi kovaan pamahdukseen ja voimakkaaseen raapivaan ääneen. Hän on myös kertonut, että hän kuuli kaksi voimakasta pamahdusta (”två våldsamma smällar”). ”Det lät som vältande långtradare.” (Se kuulosti kumoon kaatuvalta rekka-autolta.)
    Wachtmeister, Wanda: Estonian eloonjäänyt matkustaja
    ¤ Wanda Wachtmeister istui veljensä kanssa Estonian päivällispöydässä kello 21:30:n aikoihin. - Havaitsi, ettei kolmella kapteenin pöydässä istuneella henkilöllä ollut mitenkään hauskaa keskenään. (Noterade att ”de tre befälen  sedermera identifierade som Arvo Andresson, Avo Piht och Juri Aavik  inte hade någon särskilt trevlig samvaro”.)
    Wendt, Alve: laivanrakentaja
    ¤ Wendt on esittänyt voimakasta kritiikkiä tutkintakomission (JAIC) työtä, analyysiä ja päätelmiä kohtaan.
    Wetterholm, Claes-Göran: kirjailija * laivahistorioitsija
    ¤ Wetterholm on ilmoittanut julkisesti havainnoistaan sen tehokkuuden suhteen, jolla Estonian tuhoon liittyneet seikat on onnistuttu pimittämään yleisöltä.
    Wide, Bo: rikoskomisario
    ¤ Wide oli läsnä sukelluksissa 1.-4.12.1994. Hänen kerrotaan antaneen sukeltajille ohjeet etsintöjen suorittamiseen erityisesti hyteissä 6118, 6122, 6130, 6132, 6134, 6230 ja 6320.
    Witte, Henning: saksalainen asianajaja (Rechtsanwalt) * oikeustieteen tohtori * eri omaisjärjestöjen asiamies
    ¤ Witte on julkaissut kirjan 'M/S Estonia sänktes. Nya fakta och teorier om Estoniagate' (1999). - Oli 1.12.1998 saakka omaisjärjestö DISin lainopillinen asiamies, sittemmin Estonian omaiset -ryhmän asiamies. - Toimi lyhyehkön ajan myös ELAn juridisena asiamiehenä. - Witte toimi usean vuoden ajan läheisessä yhteistyössä saksalaisen toimittajan Jutta Raben kanssa.
    Ziegler, Kurt: tohtori * räjähdeasiantuntija (Brandenburgin osavaltion laboratoriossa) 
    ¤ Ziegler ilmoitti 18.12.2000 laboratoriotestien osoittavan, että Estonian rungosta (lähellä keulavisiirin ramppia) polttileikatuissa kahdessa metallikappaleessa oli merkkejä räjähdyksestä (”uppvisat tecken på en explosion”).
    Åbjörnsson, Rolf: ruotsalainen kansanedustaja (kristillisdemokraatti; kd)
    ¤ Åbjörnsson vaati eduskunta-aloitteessaan 4.10.2000 yhdessä Ulla-Britt Hagströmin (kristillisdemokraatti; kd) kanssa, että  Estonian haaksirikon syistä hankitaan lisäselvitystä.
    Ångström, Lars: ruotsalainen kansanedustaja (Ympäristöpuolue Vihreät; mp)
    ¤ Ångström on esittänyt lukuisia eduskunta-aloitteita Estonian haaksirikon syiden uudelleen selvittämiseksi. - Todennut muun muassa, ettei Psykologisen puolustuksen hallitus (SPF) nauti ihmisten luottamusta eikä vaatimusta puolueettomuudesta. - Lars Ångström on kuulunut Ruotsissa Estonian turmaan liittyvien epäselvyyksien selvittämistä vaativista kriittisistä kansanedustajista leppymättömimpiin. Hän on toistuvasti vaatinut, että Estonian turmaa selvittämään asetetaan uusi kansainvälinen, riippumaton asiantuntijaryhmä. (I Sveriges Riksdag ledande företrädare för att Estonias förlisning görs föremål för en ny av internationell oberoende expertis gjord utredning.; ks. Gillberg: Estonias undergång, s. 189).
    Åsard, Per-Erik: filosofian tohtori
    ¤ Åsard on kritikoinut tutkintakomission (JAIC) analyysejä ja päätelmiä. - Katsoo, että Estonian turman osalta ilmitulleet uudet tosiseikat tekevät välttämättömäksi kokonaan uuden haveriselvityksen laatimisen.   
    Örn, Peter: Ruotsin Punaisen Ristin pääsihteeri
    ¤ Ruotsin hallitus määräsi Örnin 23.9.1997 Estonia-katastrofin tutkintaa varten perustetun analyysiryhmän puheenjohtajaksi. - Analyysiryhmä esitti syksyllä 1998, että ryhdyttäisiin toimiin Estonian uhrien nostamiseksi ja tilaisuuden varaamiseksi omaisille heidän läheistensä ja rakkaittensa hautaamiseksi.     
    Övberg, Carl: Estonian eloonjäänyt matkustaja
    ¤ Övberg on kertonut, että Tallinnan satamassa alukseen ajettiin kaksi suurehkoa kuorma-autoa ja että satama oli tuolloin täynnä poliiseja. - Kertoi myös voimakkaasta pamahduksesta, joka oli heittänyt hänet makuulavalta (”en våldsam smäll som kastat honom ur hans brits”), sekä hydraulisista äänistä ja moukarinäänistä (”hydraul- och släggljud”).

    Poissa Chezor

    • Konkarijäsen
    • ****
    • Viestejä: 600
    Vs: Tapaus MV Estonia
    « Vastaus #8 : Toukokuu 11, 2014, 06:08:01 ap »
  •   0
  • 'Sotilassaattue' Tallinnan satamassa

    Estonian katastrofin sattuessa Viron puolustusministeriön neuvonantajana toiminut henkilö on (tämän kirjoittajan saaman tiedon mukaan) kertonut Estonia-symposiumissa syyskuussa 2005, että Estonialla 27.9.1994 kuljetetun salaisen tavaratoimituksen (shipment) saattue (escort) koostui viidestätoista Ruotsin puolustusvoimien tiedustelu- ja turvallisuuspalvelun (MUST) agentista. ([...] we learned [...] that the escort of the secret shipment was taken over by 15 Swedish MUST agents [...].)

    MUSTin päällikkö oli vahvistanut, että salaiset armeijan tavarat olivat Estonialla Ruotsin viranomaisten huostassa ja valvonnassa (”the secret military goods were under Swedish custody when on board of Estonia”). Tästä on päätelty, että kyseinen salainen lasti on ollut Ruotsin viranomaisten valvonnassa jo Viron satamassa. (”So they must have taken the escort over already in the harbor.”) (Ruotsin viranomaisten toiminnasta on saatavissa lisätietoja seuraavasta www-osoitteesta: elaestonia.org/index.php?module=lingid&link=253.)

    Mainitun Viron puolustusministeriön neuvonantajan väitetään paljastaneen, että (Viron) puolustusministeriön virkamiehet olivat sotkeutuneet sen sotamateriaalista koostuvan salakuljetustavaran toimitukseen, jota Estonialla turmayönä kuljetettiin. (”[...] an adviser who worked in the inner circle at the Estonian Ministry of Defense at the time of the sinking, revealed that officials at the ministry had been involved in the shipment of military contraband that was carried on Estonia on the night it sank. - "We helped our bosses with this shipment and now 1,000 bodies are at the bottom of the sea," officials at the ministry told [...] in the aftermath of the sinking.") Mainitun neuvonantajan väitetään kertoneen, että kyseisen kuljetuksen oli järjestänyt Viron puolustusvoimien silloinen komentaja (Aleksander Einseln). (Ks. myös http://www.rumormillnews.com/cgi-bin/archive. cgi?noframes;read=79598)

    Ruotsin sotilastiedustelun päällikkö on kertonut virolaisen tutkintakomission (Leivo-Sepp Commission) varapuheenjohtajalle Evelyn Seppille, että salaisista sotamateriaalikuljetuksista vastasi virallinen yhteisyritys (joint venture). (Then intel chief [...] said that the 'joint venture' was official and the Estonian side was always given a memo of the contents of the mil cargo but the Estonian side could not confirm it during their investigation [The Sepp-Leivo Commission], added Sepp.)

    According to information from Tallinn, about half an hour before the loading of the car deck was completed two big trucks were escorted on board by military personnel whereby the whole area around ESTONIA's berth was shut off by military forces. This was also the reason why passenger Carl Övberg almost missed the ferry, because his friend could not drive - as usual - to the terminal building to drop Carl off in time. He just made it and as soon as he was on board the gangway was pulled in - see the statement Carl Övberg - Enclosure 12.4.2.151. Names and ranks of the soldiers having escorted the two trucks on board are known to this 'Group of Experts'. - Reportedly the two trucks were loaded with sensitive military equipment of unknown origin which were sent by the Estonian Army directly to the Swedish military for on-transport to another Western country. The transport was accompanied by militaries of unknown nationality who were not identified as such on the passenger list respectively who were probably not even entered on the passenger list. (http://www.estonia.xprimo.de/estonia/index.html; estonia.xprimo.de/  estonia%20final%20report/enclosures%20HTM/12.4.2.151.htm )
    *
    Salaista lastia Estonialla

    Promemoria 2005-01-21 [niin kutsuttu Hirschfeldtin raportti]
    Till regeringen
    Utredningen om transport av försvarsmateriel pä M/S Estonia (Fö 2004:06)
    Transport av försvarsmateriel pä M/S Estonia under september 1994

    1 Förord
    Genom beslut den 3 december 2004 uppdrog regeringen åt hovrättspresidenten Johan Hirschfeldt att klarlägga huruvida Försvarsmakten eller Försvarets materielverk transporterat försvarsmateriel ombord pä M/S Estonia under september månad 1994. Om uppgifter kom fram att sådana transporter ägt rum skulle ocksä redovisas om materielen varit av explosiv beskaffenhet. Enligt uppdraget fick samråd ske med berörda
    myndigheter, däribland Försvarsmakten och Försvarets materielverk. Uppdraget skulle redovisas senast den 21 januari 2005. Kammarrättsassessorn Lars Dahlström har tjänstgjort som sekreterare i utredningen.

    Utredningen har antagit namnet Utredningen om transport av försvarsmateriel
    pä M/S Estonia (Fö 2004:06).

    Härmed överlämnar utredningen promemorian Transport av försvarsmateriel
    pä M/S Estonia under september 1994.

    Utredningens uppdrag är härmed slutfört.
    Stockholm den 21 januari 2005
     
    REGERINGSKANSLIET
    Johan Hirschfeldt
    /Larc Dahlström
    (...)

    4 Resultat och slutsatser
    (...)
    Det har genom utredningsarbetet kunnat klarlaggas att Försvarsmakten vid två tillfällen under september månad 1994 har transporterat försvarsmateriel med M/S Estonia, nämligen den 14 och 20 september. (...) Den utrustning som ingått i de två nämnda transporterna har avsetts för det svenska försvaret.
    (...)
    De berörda myndigheterna har för mig bekräftat att det i september 1994 fanns en mellan Försvarsmakten och Generaltullstyrelsen (numera Tullverket) gällande överenskommelse om förenklad tullklarering vid Försvarsmaktens införsel av särskilt sekretesskyddad materiel till Sverige. Överenskommelsen har ingåtts mellan den dåvarande överbefälhavaren och den dåvarande generaltulldirektören. (...) Även senare har sådan överenskommelse ingåtts.

    (...) I egenskap av totalförsvarsmyndighet har också Tullverket att i verkets underrättelsearbete iaktta eventuella intressen som sammanfaller med Försvarsmaktens, se Underrättelsekommitténs betänkande (SOU 1999:37) Underrättelsetjänsten - en översyn, s. 111 f.

    (...) kopia av överenskommelsen har överlämnats för kännedom till en tjänsteman i chefsställning i Försvarsdepartementet. Den har alltså varit känd inom Regeringskansliet i vart fall år 1994.
    (...)
    Den överenskommelse som gällde under den för utredningsuppdraget aktuella perioden innebär en förenklad klareringsrutin för införsel av försvarsmateriel. Det är endast en mycket begränsad krets av personer inom de båda myndigheterna som har känt till överenskommelsen och som varit delaktiga i det särskilda förfarandet. Enligt överenskommelsen skulle införsel föregås av en särskild anmälan från Försvarsmakten till Generaltullstyrelsen. (...)

    Huomautus: Kysymyksessä oleva salainen lasti (den hemliga lasten) eli hovioikeudenpresidentti Johan Hirschfeldtin muistiossa tarkoitettu 'puolustusmateriaali' oli entisen tulli-intendentin Lennart Henrikssonin kertoman mukaan itse asiassa 'venäläistä sotamateriaalia' (rysk krigsmateriel). - Hirschfeldtin toimeksianto oli varsin rajoitettu. Hirschfeldtin tehtävänä ei ollut selvittää, oliko Estonialla kuljetettu syyskuussa vieraiden valtioiden (puolustusvoimien tai tiedustelupalvelujen) toimesta 'puolustusmateriaalia' (puolustus- tai sotamateriaalia). - Julkisuudessa on väitetty, että Estoniaan ajettiin 27.9.1994  'viime tingassa'  'amerikkalaisen [?] sotilassaattueen' suojaamana kaksi kuorma-autoa. (Tuo 'amerikkalaisuus' viittaa USA:han, jonka väitetään vaatineen Ruotsia pimittämään kaiken Estonian katastrofiin liittyvän. Ja Ruotsi on tehokkaasti noudattanut käskyä.) (Mistään asiakirjoista ei ilmene, mitä lastia nuo kuorma-autot kuljettivat. Virallisista asiakirjoista ei löydy toisen kuorma-auton osalta minkäänlaisia merkintöjä.) Sanottu erityiskuljetus myöhästytti Estonian lähtöä. - Ruotsi on siis nyt virallisesti (= hovioikeudenpresidentti Johan Hirschfeldtin 21.1.2005 päivätyn muistion - Promemoria 2005-01-21; Utredningen om transport av försvarsmateriel pä M/S Estonia [Fö 2004:06]; Transport av försvarsmateriel pä M/S Estonia under september 1994 - muodossa) myöntänyt, että Ruotsin puolustusvoimat (Försvarsmakten) oli kuljettanut Estonialla  siviilimatkustaja-aluksella - 'puolustusmateriaalia' (= sotamateriaalia; försvarsmateriel). - Siviilimatkustajia oli siis käytetty eräänlaisina ihmiskilpinä suojaamaan salaisia sotamateriaalikuljetuksia Estonialla Virosta Ruotsiin. - Eräiden merenkulun asiantuntijoiden mukaan sanotunlainen puolustus- tai sotamateriaalin kuljettaminen matkustaja-aluksissa on kielletty siviilimatkustajien turvallisuuden vuoksi.
    *
     
    Kaksi 'aavelentokonetta' Arlandassa

    Kaksi 'salaperäistä' yksityislentokonetta ('aavekoneet') havaittiin Tukholman Arlandan lentokentällä keskiviikkona 28.9.1994. Niiden väitetään lähteneen Arlandasta mukanaan yhteensä yhdeksän (9) rekisteröimätöntä matkustajaa (http://www.elaestonia.org/eng/ index.php?module=lingid&link=133).

    Yksi koneista oli Boeing 727-200 (rekisterinumero VR-CLM). Kone kuului Larmag Aviation Cayman Ltd.:lle, Bermudassa toimivalle yhtiölle, jonka omisti Lars-Erik Magnusson. Hän on ruotsalainen kasinonomistaja ja kiinteistömoguli, joka investoi voimakkaasti öljy- ja kaasusuunnitelmiin Turkmenistanissa vuonna 1994 (varoilla, jotka oli otettu Fermenta-nimisestä firmasta).

    Larmag Aviation Cayman Ltd.:n 161-paikkainen kone Boeing 727-200 saapui Amsterdamista Tukholman Arlandan lentokentälle tiistai-iltana 27.9.1994 ilman matkustajia tai lastia ja lähti Arlandasta Amsterdamiin keskiviikkona 28.9.1994 kello 20:54 mukanaan neljä (4) rekisteröimätöntä matkustajaa. 

    Toinen koneista, Gulfstream 4 (rekisterinumero N971L), kuului Los Angelesista (Kalifornia) olevalle International Lease Finance Corp. (ILFC) -nimiselle lentokoneleasingyhtiölle. Yhtiön perustaja on Unkarissa syntynyt Leslie Gonda, jonka alkuperäinen nimi oli Lazlo Golschmid. Tänään ILFC:n omistaa Maurice R. Greenbergin American International Group (AIG).

    ILFC:n kone Gulfstream 4 saapui Amsterdamista Arlandaan keskiviikkona 28.9.1994 kello 23:00 ilman matkustajia ja lähti Arlandasta Bangoriin (Maine, USA) torstaina 29.9.1994 kello 05:13 mukanaan viisi (5) rekisteröimätöntä matkustajaa.

    Arlandassa tiedettiin, että laskut ILFC:n koneen Gulfstream 4 aiheuttamista kuluista lähetettiin USA:n Tukholman-suurlähetystöön. Ruotsalainen tutkiva toimittaja ja kirjailija Sven Anér on todennut olevansa vakuuttunut, että molemmat 'aavekoneet' olivat yhteydessä Estonian katastrofiin. (I am convinced that both these ghost planes are connected to the Estonia catastrophe.)

    Poissa Chezor

    • Konkarijäsen
    • ****
    • Viestejä: 600
    Vs: Tapaus MV Estonia
    « Vastaus #9 : Toukokuu 12, 2014, 05:21:54 ap »
  •   0
  • Mitä tapahtui todella: eloonjääneiden kertomuksia

    Rolf SÖRMAN (RS)
    RS siirtyi Estonian pubiin (Admiral's Pub) kello puoli yhden (00:30) aikoihin (Viron ja Suomen aikaa). Noin kello 00:55 laiva kallistui (krängde båten till) mutta oikeni takaisin paapuuriin päin (gick tillbaks åt babord). - Kuulosti siltä kuin alemmilla kansilla jokin olisi pyörinyt tai kierinyt, ikään kuin rekat olisivat kaatuneet toisiaan päin. Metallista ääntä. Ketjujen kitinää ankkuria heitettäessä, hyvin erikoista, vaikeaa kuvata.  (Det lät som om det rullade i de nedre regionerna, om om långtradarna välte på varandra. Ett metalliskt ljud. Som rasslat av kedjor när man fäller ett ankare, mycket speciellt, svårt att beskriva) (Carlqvist: Tysta leken, s. 13-14). 

    Kent HÄRSTEDT (KH)
    KH istui katastrofin sattuessa baarituolilla Admiral's Pubissa. Plötsligt kommer en ovanligt kraftig krängning, min stol välter. (...) - Det kommer en lika kräftig krängning igen, (...). Och så efter tio sekunder igen en tredje, (...). - Det går kanske en halv minut. Så kommer två ordentliga stötar, båten kränger ännu kraftigare åt samma sida. (...) - Så kommer en tredje smäll. Och runt omkring mig välter hela rummet över ända. [Äkkiä laiva kallistuu epätavallisen voimakkaasti, minun tuolini kaatuu. (...) - Laiva kallistuu jälleen yhtä voimakkaasti, (...). Ja niin tapahtuu kolmannen
    kerran kymmenen sekunnin kuluttua, (...). - Kuluu ehkä puoli minuuttia. Sitten tulee kaksi kunnon iskua, laiva kallistuu vielä voimakkaammin samalle puolelle. (...) - Sitten tulee kolmas pamaus. Ja ympärilläni kaatuu kumoon koko huone.] (Härstedt: Det som inte kunde ske)

    Ulla TENMAN (UT) (hytistä 1098) (Matkustajahytit, joiden ensimmäinen numero oli yksi [1], sijaitsivat autokansien [kannet 2 ja 3] alapuolella eli kannella 1. Muut matkustajahytit sijaitsivat kansilla 4-6.) - UT lähti hytistä 1098 noin 10-15 minuuttia ennen dramaattista ensimmäistä kallistumaa (den dramatiska förta slagsidan). - UT kuuli kovia lyöntejä ja jotakin joka iski, siellä missä hän makasi vuoteessaan ja tunsi itsensä huonovointiseksi. (Hon hörde hårda dunkar och något som slog där hon låg i sin bädd och kände sig illa till mods.). Hän nousi jalkeille ja päätyi lopulta istumaan lepotuoliin kannelle 7. Hetken kuluttua hän kuuli voimakkaan pamauksen ja heti sen jälkeen salongin irtaimet esineet vierivät alas styyrpuuria (laivan oikea puoli) kohti. (Efter en stund hörde hon en kraftig smäll och strax därpå rasade lösa föremål i salongen ner mot styrbordssidan.) (Carlqvist: Tysta leken, s. 32)

    Yasmina WEIDINGER (YW) (hytistä 1027)
    Yasmina muistaa, että kello piippasi keskiyötä Ruotsin aikaa (01:00 Viron ja Suomen aikaa). Mitt under vår diskussion slumrade jag till i ca 5 minuter. Jag vaknade till då jag hörde ett hårt ljud från bildäcket. Det lät som om något tungt skulle ha rört sig mot fartygets högra sida. Samtidigt började båten luta. [Keskustellessamme nukahdin noin viideksi minuutiksi. Heräsin siihen, että kuulin kovan äänen autokannelta. Kuulosti siltä kuin jotakin raskasta olisi liikkunut aluksen oikealle puolelle. Samalla laiva alkoi kallistua.] (Carlqvist: Tysta leken, s. 32) - Då jag sprang ut från min hytt märkte jag att det sipprade vatten i gången någonstans ifrån. [Kun juoksin ulos hytistäni, havaitsin, että jostakin tihkui vettä käytävään.] (Carlqvist: Tysta leken, s. 33)  Viisi minuuttia yli puolenyön (Ruotsin aikaa eli noin kello 01:05 Viron ja Suomen aikaa) seurasi kova isku, ikään kuin jokin suuri ja voimakas olisi liikkunut yhdestä pisteestä toiseen hänen yläpuolellaan. (Fem minuter senare följde den hårda stöten, [...] som om något stort och kraftigt glidit från en punkt till en annan ovanför henne. Slagsidan kom plötsligt och alla insåg att de måste lämna hytten. Yasmina minns änne en sak: När Daniel sprang från hytten så ropade han att det fanns vatten i korridoren.) (Carlqvist: Tysta leken, s. 33) 

    Daniel SVENSSON (DS)
    Maatessaan vuoteessa hän kuuli iskuja laivan runkoa vasten. Kuulosti siltä kuin jokin olisi iskenyt suurella kivellä. ([...] medan han låg i sängen hörde han slag mot skrovet, det lät som om någon slog med en stor sten.) (Carlqvist: Tysta leken, s. 34)

    Martin NILSSON (MN) (hytistä 1028)
    Hän kertoi, että hän oli nukahtanut 23:30 Viron aikaa ja herännyt tuntia myöhemmin, kymmenen minuuttia, varttitunnin ennen onnettomuutta. Se alkoi raapivalla äänellä ikään kuin alus olisi purjehtinut karille. Ja heti sen jälkeen laiva kallistui. (Han berättade att han somnat 23:30 estnisk tid och vaknat en timme senare, tio minuter, en kvart före olyckan. Det började med ett skrapande ljud som om fartyget gått på grund och strax därpå kom krängningen.) - 'Nyt me ajoimme karille', sanoi yksi muista. Martin käsitti, että jokin oli hullusti. (Nu gick vi på grund, sade en av de andra. Martin insåg att något var på tok, [...].) (Carlqvist: Tysta leken, s. 34)

    Gennadi PÄRSON (GP) (hytistä 1013)
    GP kuuli ennen katastrofia omituista ääntä. Tuntui kuin tynnyri vierisi jossakin. ([...] det kändes som det rullade en tunna någonstans.) (Carlqvist: Tysta leken, s. 38)

    Dainis SLEINERS (DS) (hytistä 1015)
    DS ilmoitti ruotsalaiselle poliisille, että hän oli herännyt puoli kahden aikoihin voimakkaaseen pamaukseen ja että laivalla oli kallistuma. ([...] han vaknat vid halv två -tiden på natten av en kraftig smäll och att båten hade slagsida.) (Carlqvist: Tysta leken, s. 38)

    Nikolajs ANDREJEV (NA) (hytistä 1016)
    Hän heräsi siihen, että hän putosi vuoteesta. I detsamma hörde jag en oerhört hård smäll. Smällen var så hård att jag slungades mot hyttväggen. (...) det var alldeles som om fartyget kolliderade med något. Genast började fartyget gunga enormt. [Samassa kuulin ennenkuulumattoman kovan pamauksen. Pamaus oli niin kova, että minä sinkouduin hytin ovea vasten. {...} oli aivan kuin alus olisi törmännyt johonkin.] (Carlqvist: Tysta leken, s. 38-39)
    Andrus MAIDRE (AM) (hytistä 1022)
    Kirjassa 'Mayday Estonia' AM on kertonut muun muassa seuraavaa: Jag hade just gått ner till hytten på 1:a däck och klätt av mig, då jag hörde smällar och slag, ungefär som om en lastbil vält. Sen krängde färjan så mycket att jag aldrig trodde hon skulle räta upp sig igen, men det gjorde hon. [Olin juuri mennyt alas hyttiin ensimmäiselle kannelle ja riisuutunut, kun kuulin pamauksia ja iskuja, suunnilleen kuin jos kuorma-auto olisi kaatunut. Sitten lautta kallistui niin paljon, etten koskaan uskonut, että se uudestaan oikenisi, mutta sen se teki. Minä syöksyin ylös portaita.] (Carlqvist: Tysta leken, s. 39)

    Ants NADAR (AN) (hytistä 1025)
    AN muisti, että hän oli herännyt koviin pamahduksiin (hårda smällar). Hän alkoi kivuta ylös kannelle, kun alus kallistui kunnolla (klättra upp till däck då fartyget lutade ordentligt). (Carlqvist: Tysta leken, s. 41)

    Ints KLAVINS (IK) (hytistä 1024)
    IK heräsi ilkeään ääneen ikään kuin metallia olisi vedetty pitkin aluksen pohjaa (han vaknade till ett elakt ljud, som om metall dragits längs fartygets botten). (Carlqvist: Tysta leken, s. 41)

    Bengt NILSSON (BN) (hytistä 1026)
    Efter det han legat i en timma ungefär börjar det, som han uttrycker det, att tjuta, gnälla och gnissla och skrapa och han uppfattar det hela som att det är någonting som inte stämmer. (Oltuaan makuulla suunnilleen tunnin alkaa, kuten hän asian ilmaisee, ulina, vinkuminen ja kitinä ja raapiminen ja hän käsittää, ettei kaikki ole kohdallaan.) - Lokakuun 4. päivänä (1994) päivätyssä pöytäkirjassa kerrotaan muun ohella seuraavaa: (...) Han [BN] uppger också, att han ser något utmed väggen men han kan inte förklara vad det är för någonting. Han säger att det är som pulver. (...) (Hän kertoo myös, että hän näkee jotakin pitkin seinää mutta ei osaa selittää, mitä se on. Hän sanoo, että se on kuin jauhetta.) (Carlqvist: Tysta leken, s. 41-42)
    Holger WACHTMEISTER (HW) (hytistä 1047)
    Hän meni nukkumaan suhteellisen aikaisin ja hän heräsi raapivaan ääneen (ett skrapljud) ja voimakkaaseen jysähdykseen (en kraftig duns). HW puhui myös vedestä jalkojen ja säärien ympärillä (vatten runt fötter och ben). (Carlqvist: Tysta leken, s. 42-43)

    Carl ÖVBERG (CÖ) (hytistä 1049) (Tämäkin hytti, kuten kaikki hytit, joiden numero alkoi 1:llä, sijaitsi autokansien [kannet 2-3] alapuolella.)
    Tukholmassa 10.10.1994 suoritetun poliisikuulustelun mukaan CÖ kuuli kello yhden aikoihin [Viron ja Suomen aikaa] tutun hydraulisen äänen (hydraulljud); kuulosti siltä kuin visiiriä olisi avattu (det lät som när visiret öppnas). [CÖ oli matkustanut Estonialla monta kertaa ja tunsi aluksen hyvin.] Pian sen jälkeen hän kuuli pamauksen tai rysähdyksen, kovan metallisen äänen (en smäll eller krasch, ett hårt metalliskt ljud). Minuutin tai pari myöhemmin kuului uusi rysähdys (en ny krasch). CÖ pukeutui ja hän uskoo olleensa käytävällä [= autokansien alapuolisen matkustajahyttikannen, kannen n:o 1, käytävässä] noin kello 01:15 - 01:20 [Viron ja Suomen aikaa]. - CÖ saksalaisen asiantuntijaryhmän kuulemisessa 9.9.1997: CÖ kertoi, että hän kuuli hydraulisen äänen lisäksi (förutom hydraulljudet) ikään kuin moukarin paukutusta (bankningar som av en slägga). Nuo molemmat äänet loppuivat voimakkaan metallisen pamauksen jälkeen (efter en kraftig metallisk smäll) ja oli hiljaista 30-40 sekuntia. Sitten seurasi vielä yksi voimakas pamaus ja alus äkisti pysähtyi, niin äkkiä että hän sinkoutui selälleen vuoteelle. (Sedan följde ännu en kraftig smäll och fartyget tvärstoppade, så plötsligt att han kastades baklänges på sängen.) Tuntui kuin laiva olisi törmännyt johonkin. (Det kändes som om fartyget kolliderat med något.) CÖ hyppäsi vuoteesta ja pukeutui nopeasti, kun hän havaitsi, että moottorin ääni oli lakannut kuulumasta ja ettei laiva enää jyskyttänyt meressä. Kello oli noin 01:00 [Viron ja Suomen aikaa]. CÖ ryntäsi ulos hytistään [hytti n:o 1049, joka sijaitsi autokansien {= kannet 2-3} alapuolella] ja kiiruhti portaikkoon. Hänen takkinsa jäi kiinni oikeaan porraskaiteeseen. Hän kääntyi oikeaan ja katsoi käytävään [kannella 1]. Seitsemän metrin päässä [käytävällä, kannella 1] oli kaksi joutsenkaulaista venttiiliä [ilmanvaihtoputkia] (två ventiler med svanhals), joista suihkusi vettä [käytävälle, kannella 1] kovalla paineella. Hän näki myös veden tunkeutuvan ovesta [käytävällä, kannella 1] venttiilien takana ja virtaavan lattialle [käytävällä, kannella 1]. [Piirustusten mukaan ovi johti pesuhuoneeseen.] (Han såg också vatten tränga fram från en dörr bakom ventilerna, som enligt ritningarna tillhörde ett tvättrum, och strömma över golvet.)  CÖ sai takkinsa irrotetuksi ja jatkoi pakoaan. Sen jälkeen äkillinen syvä kallistuma, 45 astetta tai enemmän, pakotti hänet kiipeämään jalat aluksen oikeanpuoleista seinää vasten. (En plötslig djup slagsida, 45 grader eller mer, tvingade honom att klättra med fötterna mot styrbordsväggen.) - (Saksalainen haveriselvittäjä ja laiva-asiantuntija Werner Hummel sai selville, että CÖ:n kuvaama ilmastointi (ventilationen) kokoushuoneista kannella 0 [joka sijaitsi autokansien {= kannet 2-3} alapuolisen matkustajahyttikannen {= kansi n:o 1} alapuolella] oli johdettu lattian läpi kannelle 1 juuri siihen paikkaan, jonka CÖ oli ilmoittanut. [Werner Hummel {...} fick senare veta att ventilationen från konferensrummet på däck 0, som ursprungligen gått upp i centralschaktet, på grund av platsbrist letts upp genom golvet till däck 1 just på den plats som Övberg angett.] - CÖ näki siis veden virtaavan alapuolelta eli autokannen alapuolisen matkustajahyttikannen (= kansi 1) alapuolelta kannelle 1 jo ennen kuin laivan kallistuma yllätti hänet portaikossa matkalla ylös. Tämä tarkoittaa, että kannen 1 alapuolelta (= kannelta 0) virtasi kannelle 1 vettä kovalla paineella ennen laivan kallistumista. Tätä voidaan pitää todisteena siitä, että Estonia oli saanut vuodon. ([...] Övberg såg vatten tränga in underifrån och att han överrumplades av slagsidan i trappan på väg upp. Då fanns det vattnet där innan slagsidan. I så fall hade Estonia sprungit läck.) (Carlqvist: Tysta leken, s. 43-46)

    Päätelmiä: Estonia oli saanut vuodon jo ennen laivan kallistumista. Vesi, joka ennen kallistuman tapahtumista oli päässyt autokannen (= kannet 2-3) alapuolella sijainneelle kannelle 1, oli tunkeutunut alhaalta päin eli kannelta 0. Tämä tarkoittaa, ettei kannelle 1 päässyt vesi ollut tunkeutunut sanotulle kannelle ylhäältä päin (eikä siis autokansilta eli kansilta 2-3 alaspäin). Tämä merkitsee, ettei kansainvälisen tutkintakomission (JAIC) raportti Estonian kallistuman ja uppoamisen syystä voi pitää paikkaansa.   

    [Huomautus: Virallisesti autokansien (kannet 2-3) alapuolella sijainneen (matkustajahytti)kannen 1 matkustajista pelastui hengissä 19 matkustajaa (ks. Estonia  Final Report, s. 68). Historioitsija-kirjailija Knut Carlqvistin mukaan lukumäärä on virheellinen oikean lukumäärän ollessa 21 (Carlqvist: Tysta leken, s. 56). Heistä 20 oli katastrofin tapahtuessa hyteissään kannella 1.]   

    Saksalainen asianajaja (Rechtsanwalt), oikeustieteen tohtori Henning Witte on tavannut Carl Övbergin useita kertoja. Övberg on ilmaissut Wittelle tyytymättömyytensä Ruotsin poliisin suorittamiin todistajankuulemisiin. Övbergin mukaan kuulustelut olivat aivan liian pinnallisia, eikä poliisi vaikuttanut varsinaisesti olevan kiinnostunut todellisesta tapahtumien kulusta (Witte: M/S Estonia sänktes, s. 14).             

    Asianajaja Henning Witten tapaaminen Carl Övbergin kanssa 18.9.1997 kesti lähes koko iltapäivän. Witte on kuvannut tapaamistaan Övbergin kanssa seuraavasti:
    Den 18 sept. 1997 hade jag ett möte med Carl Övberg vilket pågick nästan hela eftermiddagen. Jag ställde honom frågan om hamnen i Tallinn var avspärrad. Han svarade jakande på denna fråga. Han kom nämligen mycket sent till båten och fick bilskjuts till hamnen. De fick dock inte köra in med bilen på hamnområdet, vilket tidigare alltid varit möjligt. Hamnen var avspärrad under ett stort polisuppbåd. [Satama oli suljettu suuren poliisijoukon toimesta.] Något sådant hade han under sina ca 20 år av resor mellan Tallinn och Stockholm aldrig tidigare upplevt. Enligt Övberg var jag den förste som ställt honom frågan angående avspärringen. - När Övberg kommit ombord på båten fick han vänta ett tag innan han fick tillgång till sin hytt. Han tyckte att personlen redan vid incheckningen verkade ovanligt tystlåten och nedstämd denna kväll. Senare noterade han att det verkade vara ovanligt glest med personal ombord jämfört med tidigare resor. - Vid 23-tiden svensk tid [= noin kello 24:00 Viron ja Suomen aikaa] gick han och lade sig för att läsa. Det dröjde dock ett tag innan han kunde somna. Överberg vaknade lite senare av hamrande ljud i skrovet [takova ääni rungosta], som om metall slog mot metall. Han jämför ljudet med hur det låter när en slägga slås mot metall. Efter att ha hört detta ljud i ca 15 min. tillkom starka hydraulikljud [vahvoja hydrauliikan ääniä] som verkade komma från fören. Detta ljud var välbekant för Övberg eftersom han tidigare arbetat som mekaniker. Han uppgav att ett sådant hydraulikljud uppstår när man fäller respektive öppnar bogporten. Han associerade direkt till nämnda port när han hörde ljudet. Han kan inte med säkerhet säga att det var exakt ett sådant ljud, men det var väldigt likt ett sådant. Det hamrande ljudet pågick alltjämt och Övberg uppskattar att de båda olika ljuden pågick under ytterligare ca 15 min fram till ca kl 23.45 svensk tid [= noin kello 00:45 Viron ja Suomen aikaa]. Båten hade i detta läge ingen slagsida. - Strax efter kl 24.00 svensk tid [= heti kello 01:00:n jälkeen Viron ja Suomen aikaa] hörde Övberg en kraftig smäll [voimakas paukaus / pamaus / isku] och krasch [rusahdus / räsähdys] varvid skrovet riste till [runko tärähti / tärisi]. Det var ett starkt metalliskt ljud [vahva metallinen ääni]. Smällen var så våldsam att Övberg liknar den vid en kraftig grundstötning. [Pamaus oli niin raju, että Övberg vertaa sitä voimakkaaseen karilleajoon.] Han blev än mer uppmärksam då han inte kände igen detta ljud och inte kunde lokalisera det. Ungefär en halv minut till två minuter senare hörde han ytterligare en smäll som var ännu kraftigare och som medförde att båten reste sig i fören så att Övberg kastades bakåt mot hyttväggen. [Kun aikaa oli kulunut suunnilleen puolesta minuutista kahteen minuuttiin, hän kuuli uuden pamauksen, joka oli vielä voimakkaampi ja joka sai laivan keulan kohoamaan niin että Övberg paiskautui taaksepäin hytin seinää vasten.]  Nu begrep han att någonting allvarligt hade hänt. Han klädde sig snabbt och lämnade hytten för att sedan springa uppför trappan. Han uppskattar att klockan då var ca 00.15 eller 00.20 [= noin 01:15 tai 01:20 Viron ja Suomen aikaa]. Precis när han kommit ut i korridoren utanför hytten kände han att båten en kort stund gungade ner med aktern för att omedelbart därefter vrida sig och få slagsida mot styrbord. [laiva... sai kallistuman aluksen oikealle puolelle] - Flera personer sprang omkring i korridoren och han uppfattade det som om panik redan hade utbrutit och folk letade efter trappor som ledde uppåt. Övberg kände båten väl och visste var trappan var belägen så att han omedelbart kunde bege sig dit. Den enda person han såg i närheten av trapporna på väg upp till bildäck var en äldre man som hade svårigheter att röra sig. - På väg uppför trappan någonstans mellan däck 1 och 2 (bildäck) fastnade Övberg med jackan i trappans handräcke varför han vände sig om. Han såg då att vatten trängde in längst ner på däck 1. [Hän näki, että vesi tunkeutui sisään kannelle 1.] Stora vattenmängder sprutade ur de krökta ventilationsrören som fanns i korridorerna på däck 1. [Suuret vesimassat suihkusivat kaartuvista venttiiliputkista, joita oli kannen 1 käytävillä.] Samtidigt såg han vatten tränga ut i korridoren under hyttdörrar på däck 1. [Samalla hän näki veden tunkeutuvan käytävään hyttien ovien alta kannella 1.] Det hade gått uppskattningsvis en till två minuter från det att Övberg lämnat sin hytt och fram till det att han uppmärksammade vattnet. Jag frågade uttryckligen om han stigit i vatten när han lämnade sin hytt, men så var inte fallet. - (...) - Efter den andra smällen började båten få slagsida mot styrbord. När Övberg på sin väg uppåt befann sig mellan däck 2 och 5, rätade båten upp sig för en kortade stund. (inte heller dessa frågor har ställts från haverikommissionens sida, trots att Övberg har ett tydligt minne av den tillfälligt återvunna stabiliteten). Därefter, när Övberg befann sig ungefär i höjd med däck 5, fick båten återigen slagsida mot styrbord. Slagsidan ökade alltmer och när han nått upp till däck 7 återfick båten ännu en kort stunds stabilitet, dvs båten krängde fram och tillbaka med ca 20 graders krängningsvinkel. Detta hjälpte honom att vid en tillbakarörelse hoppa till dörröppningen, förbi kön av människor som försökte ta sig ut via en människokedja. Båten krängde fortfarande och från och med den sista tillfälliga stabiliteten ökade nu slagsidan påtagligt mycket snabbare. - När Övberg var på väg uppför trapporna rådde full panik, barn och vuxna ramlade omkull och skrek. Under hela tiden Övberg befann sig i båten, från det att han lämnade sin hytt till dess han tog sig ut på skrovsidan, såg han ingen från Estonias besättning. Han hörde inga meddelanden via båtens högtalarsystem, inte heller några larm eller dylikt. (...) Många människor försökte ta sig ut på det yttre däcket från plan 6 där han befann sig. Dörren ut till däcket var i det närmaste rakt ovanför dem. När han kom ut, fanns på däcket redan fyra eller fem personer. Övberg såg ett vitt skåp som stod öppet innehållande flytfästar. Han tog en väst och försökte ta den på sig, men västen saknade remmar. Han lyckades få tag i en annan väst och knöt flytvästen. Därefter kastade Övberg ner de överblivna västarna in i båten till dem som ännu inte lyckats ta sig ut. Belysningen i båten var fortfarande tänd. - Carl Övberg klättrade upp en bit på skrovsidan, då han sett att där fanns livbåtar. Vid en av livbåtarna fanns en liten panel med tre olikfärgade knappar. Han tryckte på samtliga knappar men ingenting hände. Där fanns ingen beskrivning av hur man skulle sjösätta båtarna. Övberg försökte då tillsammans med två andra passagerare fira ner en av livbåtarna med hjälp av en manuell vinsch, vilket inte gick, den satt fast. - När Övberg gående på skrovet närmade sig fören, låg båten nästan helt på sidan. han kom så långt som i höjd med kommandobryggan. Då kom plötsligt en stor luftbubbla fylld med rök upp från kölen. Det luktade som om någonting exploderat, uppgav Övberg. Inte heller denna iakttagelse har rönt något intresse från polisens eller haverikommissionens sida. - Samtliga de personer Övberg såg omkring sig var iklädda endast underkläder och flytvästar. Så när som på en kvinna såg han bara män. Under tiden som Övberg och de andra försökte få ned livbåtarna blinkade ljuset dvs släcktes och tändes omväxlande två eller tre gånger. En kort stund därefter slocknade ljuset helt. Båten låg nu nästan helt på sidan. Han såg samtidigt en liten lampa som lyste med vitt sken i närheten av styrhytten. Carl Övberg uppfattade att aktern låg lägre än fören. Han tog sig fram mot kommandobryggan och såg att delar av kommandobryggan redan låg under vatten. I närheten av kommandobryggan såg han ett antal vita tunnor som han visste innhöll livflottar. Vid en tidigare resa hade han läst om hur dessa fungerade. Tunnorna var även försedda med anvisningar. Han visste att man skulle dra i ett vitt snöre i anslutning till tunnorna. Livflottarna skulle då frigöras och ramla i vattnet. Han följde beskrivningen men ingenting hände. Livflottarna satt fast. Övberg ställde sig på de vita tunnorna och försökte öppna dem för att få ut livflottarna. Han lyckades få upp en av dem som efter en kort stund blåstes upp. Han knuffade iväg den varpå den fastnade i något på skrovsidan. Han såg att det hela tiden kom ut fler och fler människor på skrovsidan. Han lyckades få loss ytterligare två eller tre flottar som gled ut i vattnet och vecklade ut sig. Uppskattningsvis 15-20 personer kröp in i den tidigre nämnda flotten som fastnat på skrovsidan. Den satt fortfarande fast. Tillsammans med en annan svensk försökte han tala med dem som fanns i flotten och lyckades få ut samtliga. Därefter lyckades man få loss flotten och kunde knuffa ner den i vattnet. Alla de som tidigare varit iflotten kastade sig ner i vattnet och lyckades förhoppningsvis ta sig in i flotten. - Carl Övberg satt kvar på skrovsidan eftersom han fortfarande trodde att fartyget stod på ett grund och inte kunde sjunka. Han insåg dock ganska snart, att så inte var fallet när båten hela tiden sjönk. I detta läge kände han lukten av olja. Samtidigt hörde han ett ljud som lät som om luft pumpades ur båten, troligtvis därför att vatten trängde in. Övberg hörde samtidigt något slags signal från färjan, ett ihållande mistlursljud som ganska snart avtog och försvann. - Övberg befann sig i detta läge ganska långt föröver på båten. Han blickade ner mot vattnet och konstaterade att det var ganska långt ner till vattenytan. Han kastade sig emellertid ner i vattnet och kom efter en kort stund upp till ytan igen. En stor våg sköljde över honom varpå han sögs ner under båtens botten. Båten lutade fortfarande ca 90 grader. Övberg uppskattade att aktern fortfarande låg lägre än fören. Båten sjönk hela tiden långsamt. - Övberg kom upp till vattenytan igen och förstod att han måste ta sig så långt som möjligt från båten för att inte sugas ner. Han fick tag i en lina från en livflotte. Det var fullt med människor i vattnet runt omkring livflotten och det rådde panik. Övberg fick åtskilliga rivmärken och törnar av övriga i vattnet som klamrade sig fast vid honom. Han uppfattade det som om flotten var fullastad med människor. Hela tiden gick sjön hög och flotten med alla som klängde sig fast vid den slungades mot båtens botten. När Carl Övberg var högst uppe på en våg tog han spjärn mot båtens botten och skrovsida, sköt ifrån och lyckades komma in i flotten. Där fanns bara fyra personer förutom han själv. De övriga som befunnit sig i flotten hade ramlat ut. Flotten hade inget tak. Därefter drev flotten förbi Estonias för och bort från det sjunkande fartyget. Ungefär 50-60 meter från Estonia såg Carl Övberg det tidigare nämnda lampskenet i närheten av kommandobryggan. Han kände återigen lukten av olja och hörde det tidigare nämnda ljudet som om luft pressades ur båten. Därefter försvann Estonia i djupet. Övberg uppskattar att det tog ca 15-20 minuter från det att han lämnade sin hytt till det att Estonia sjönk. - Han kan inte erinra sig hur Estonia låg i vattnet när hon sjönk, men vill minnas att fören försvann sist och att båten i alla fall låg med 90 graders slagsida. - Sammanlagt fem personer befann sig i flotten. Senare när Övberg kommit till sjukhuset tog han reda på att personerna i flotten var Leif Bogren från Mölndal, Vilho Itäranta från Borlänge samt en ung kvinna vid namn Tino från Stockholm. Tino opererades senare i Finland för någon skada. I flotten fanns även en svensktalande kvinna i 25-års åldern, vars namn är okänt. Hon hade axellångt cendréfärgat hår och var iklädd endast bh och trosor samt flytväst. Hon dog någon timme innan räddningen kom. Carl övberg tror att hon var en kamrat till Tino. Tillsammans med Leif Bogren lyckades Carl övberg få upp taket på livflotten. - Övberg och samtliga övriga i flotten som fortfarande var vid liv plockades upp av en finsk helikopter när det blivit ljust. De hade då suttit ca sex timmar i flotten. De fördes till Hangö vårdhem. Efter ca två timmar fördes de till Ekenäs kretssjukhus i Finland. - Övberg hade skadat ryggen och fick på sjukhuset veta att han spräckt en ryggkota. Han hade även erhållit njurskador när han slog i skrovsidan på Estonia. Dessutom var hela kroppen täckt av blåmärken och småskador. Vidare var han kraftigt nedkyld efter att ha legat i vattnet i livflotten. Bortsett från hyttnyckeln fick Övberg med sig sitt pass i byxfickan, vilket han visade för polisen. Det är ett svenskt pass med nr DP220266. - Övberg berättade för mig, att han inte återfick sin kopia av intervjun med den finska polisen samt att den svenska polisen som senare förhörde honom verkade helt ointresserad av vad han hade att säga, som om de redan visste vad som hänt. - Jag fick ett mycket seriöst intryck av Carl Övberg. Han kunde med exakthet återge sina upplevelser, var aldrig motsägelsefull och verkade vara tekniskt kunnig (Witte: M/S Estonia sänktes, s. 14-19).

    Antti ARAK (AR) (hytistä 1056)
    AR kertoi, että hänen hyttitoverinsa herätti hänet. Först hörde jag skrik och sedan såg jag vatten strömma i korridoren. Jag hörde inget maskinljud när vi drog oss uppför trapporna. (Ensiksi kuulin huutoa ja sitten näin veden virtaavan käytävässä. En kuullut koneen ääntä, kun nousimme ylös portaita.) (Carlqvist: Tysta leken, s.46)

    Ain-Alar JUHANSON (A-AJ) (hytistä 1056)
    Medan jag ännu sov hörde jag en kraftigare smäll än den jag hört redan innan. Efter smällen rullade fartyget plötsligt åt styrbord. Alla fyra av oss vaknade, slet tag i våra kläder och kastade oss ut i korridoren, där det redan rann vatten. (Vielä nukkuessani kuulin aiempaa voimakkaamman pamauksen. Me kaikki neljä heräsimme, tempaisimme vaatteemme ja heittäydyimme käytävään, jossa vesi jo virtasi.) (Carlqvist: Tysta leken, s.46)

     
    Taavi RABA (TR) (hytistä 1070)
    Juri Liim kuuli TR:ää heinäkuussa 1996 saksalaisen asintuntijaryhmän toimeksiannosta. Liimille TR kertoi olleensa puoliunessa vuoteessaan, kun hän tuli levottomaksi sen vuoksi, ettei laiva enää kulkenut tasaisesti meressä. Äkkiä alus kallistui styyrpuurin (= aluksen oikea puoli) puolelle ja hän paiskautui seinään. Kun hän lähti hytistä (n:o 1070), hän törmäsi vesiverhoon, joka esti häntä pääsemästä portaikkoon. (När han lämnade hytten mötte han en ridå av vatten som hindrade honom att nå trappan, det forsade mot honom.) Lopulta TR hyppäsi vesiverhon lävitse ja saavutti portaikon. (Raba hoppade och nådde trapporna.) (Carlqvist: Tysta leken, s.46-47)

    Carl-Erik REINTAMM (C-ER) (hytistä 1094)
    Rikostarkastaja Ulf Sjöbergin kuulustelussa Tukholmassa 30.9.1994 C-ER kertoi heränneensä pariin äkilliseen, alapuolelta kuuluvaan raapivaan ääneen. (Han väcktes av ett par plötsliga skrapljud underifrån.) Hytti kallistui hieman. (Hytten lutade lite.) Han öppnade dörren, gick ut i korridoren och fick se en smal vattensträng efter ena korridorväggen. (Hän avasi oven, meni ulos käytävään ja havaitsi toista käytävänseinää myötäilevän kapean vesivanan.) - Knut Carlqvist tapasi C-ER:n syksyllä 1998. Reintamm kertoi, että seistessään kaiteen ääressä 7. kannella hän oli nähnyt suuren suorakaiteen muotoisen valkoisen kohteen aivan veden pinnassa tai heti sen alapuolella. Useampia metrejä vieressä, kuin jäähdytysauto. (När han stod vid relingen på 7:e däck hade han sett ett stort rektangulärt vitt föremål alldeles i vattenytan eller strax under. Flera meter i sida, som en kylbil.) - Vuoden kuluttua Reintammia haastatteli saksalaisen asiantuntijaryhmän selvitysmies Werner Hummel. Tällöin C-ER kertoi, että hänen oli ollut vaikeaa nukkua ja että hän oli äkisti kuullut äänen ikään kuin laiva olisi kulkenut jään läpi, raapivan äänen. Hän ajatteli, että alus oli ehkä kulkenut jonkin ylitse. Non puoli minuuttia myöhemmin laiva kallistui styyrpuurin (aluksen oikea puoli) puolelle. Hän juoksi ulos käytävään. Siellä hän näki veden virtaavan lattian ja seinän välisessä nurkassa, vettä oli paljon, noin 40 senttimetriä. Vesi ei tullut portaikosta vaan virtasi (koskena) huomattavalla nopeudella käytävän läpi, se sai hänet ryntäämään ylös portaita. Hän ei nähnyt veden tulevan autokannen ovista. (Ett år senare intervjuades Reintamm av den tyska expertgruppens utredare Werner Hummel. Han berättade då att han haft svårt att sova och plötsligt hört ett ljud som om fartyget gått genom is, ett skrapande ljud. [...] Kanske hade fartyget kört över något, tänkte han. Omkring en halv minut senare kantrade fartyget åt styrbord. Han sprang ut i korridoren. Där såg han vatten strömma i vinkeln mellan golvet och väggen, det var mycket vatten, ungefär 40 centimeter. Det kom inte från trapporna utan forsade med avsevärd fart fram genom korridoren, det var det som gjorde att han rusade uppför trapporna. Han såg inget vatten komma från dörrarna vid bildäck [...].) (Carlqvist: Tysta leken, s.47-48)

    Poissa Chezor

    • Konkarijäsen
    • ****
    • Viestejä: 600
    Vs: Tapaus MV Estonia
    « Vastaus #10 : Toukokuu 12, 2014, 05:23:06 ap »
  •   0
  • Henrik SILLASTE (HS) (Estonian mekaanikko; systemmekaniker)
    Jag låg och sov i min hytt när huvudvakten, omkring klockan halv ett på natten, kallade mig till arbetet för att reparera någon WC som inte tömdes, för att undertrycket var borta. Det var Treu [Margus Treu oli Estonian kolmas koneenkäyttäjä; tredje maskinist.] som var huvudvakt då. ( ) - På grund av larmet gick jag förskepps och till nolldäck för att ta reda på orsaken till felet. Jag kände några hårda skakningar (...). (Olin makuulla ja nukuin hytissäni, kun päävahti, noin kello puoli yksi yöllä [00:30], kutsui minut työhön korjaamaan yhtä WC:tä, joka ei tyhjentynyt, koska siellä ei ollut alipainetta.) - HS:n sittemmin antamista tiedoista ilmenee, ettei hän uskonut mainittujen tärinöiden (skakningar) johtuneen aalloista. När jag funnit orsaken till störningen märkte jag att något var på tok, för fartyget krängde över åt styrbord. Orsaken till att trycket saknades i WC:n var att det kommit luft i rörsystemet. Min avsikt var att hämta dit en man för att få hjälp att reparera felet. Sedan gick jag till maskinrummets kontrollrum på grund av slagsidan. ( Kun olin löytänyt häiriön syyn, havaitsin, että jokin oli hullusti, sillä laiva kallistui styyrpuurin puolelle. Paineen WC:stä puuttumisen syynä oli se, että putkijärjestelmään oli päässyt ilmaa. Tarkoituksnei oli noutaa sinne joku mies saadakseni apua vian korjaamiseksi.) - Kadak [Hannes Kadak oli Estonian koneenhoitaja; maskinskötare.] och Treu var då i kontrollrummet. (Kadak ja Treu olivat silloin valvontahuoneessa.) - Sillaste meni valvontahuoneen monitorin luo. Monitori näytti kuvaa etumaisesta autokannesta. Det trängde in mängder av vatten från bägge sidor av rampen...) (Rampin kummaltakin sivulta virtasi sisään paljon vettä.) (Carlqvist: Tysta leken, s. 63-64)

    Päätelmiä: Sillaste siirtyi Estonian kallistuman jälkeen konevalvontahuoneeseen (maskinkontrollrummet). Hänen mukaansa siirtyminen kesti kahdesta viiteen minuuttiin. Sillaste meni monitorin luokse ja näki veden suihkuavan sisään rampin molemmilta puolilta. Ramppi oli siis tuolloin eli kahdesta viiteen minuuttiin kallistuman jälkeen kiinni aluksessa ja vieläpä ylösnostetussa asennossa (uppfällt läge) eli periaatteessa suljettuna. Merivesi ei siis tuolloin iskenyt sisään autokannelle. Kysymys kuuluu: Mikä itse asiassa aiheutti Estonian kallistuman? Syy oli joku muu kuin kansainvälisen tutkintakomission raportissa mainittu. Raportissa väitetään, että laivan kallistuma sattui sen jälkeen kun aluksen visiiri oli pudonnut ja vetänyt mukanaan rampin sallien siten suuren vesimäärän tunkeutua autokannelle. (Shortly after one o'clock a few wave impacts on the visor caused the visor attachments to fail completely. The visor started cutting openings in the weather deck plating and associated structures. Soon the back wall of the visor housing came into contact with the ramp, hitting its upper edge and thus breaking its locks. The ramps fell forwards and remained resting inside the visor. In a few minutes the visor started falling forwards. - The ramp then followed the visor in a forward, trumbling motion. [...] The visor subsequently tilted over the stem, left the ramp fully open allowing large amounts of water to enter the car deck, and as it fell collided with the bulbous bow of the vessel.; Kansainvälisen tutkintakomission loppuraportti, s. 175, kohta 13.2.5. - The large amounts of water flooding onto the car deck caused the vessel to heel over and after e few rolling movements a significant list developed to starboard. This happened within the first minutes after the visor had separated from the ship. [...] - Just before the moment when the list developed many crew members and passengers noticed a change in the vessels motion. This coincides with the time when the visor separated from the vessel [...].; Kansainvälisen tutkintakomission loppuraportti, s. 175, kohta 13.2.6) 

    Sillasten lausunto puhuu sen puolesta, että (auto)ramppi oli yhä paikoillaan aluksen kallistuman jälkeenkin. Kallistuma ei siis johtunut siitä, että autokannelle pääsi paljon vettä visiirin irrottua ja pudottua sekä temmattua mukaansa (auto)rampin. Ainoa luonnollinen selitys laivan kallistumalle on, että aluksen runkoon autokannen ja vesirajan alapuolella oli syntynyt suuri reikä.   

    Sillasten lausunnoissa on myös muuta mielenkiintoista. När jag var i kontrollrummet kom dit en förfrågan, uppenbarligen från kommandobryggan, om det ännu var möjligt att göra något för att räta upp slagsidan. Jag har den uppfattningen att treu då hade meddelat bryggan att det trängde in vatten i fartyget. Länspumparna var på för att få ut vattnet. (Kun olin valvontahuoneessa, sinne tuli tiedustelu, ilmeisesti komentosillalta, oliko vielä mahdollista tehdä jotakin kallistuman oikaisemiseksi. Tyhjennyspumput olivat päällä veden poistamiseksi.) (Carlqvist: Tysta leken, s. 71)

    Haveriraportissa puhutaan vedestä autokannella. Mutta Sillaste ei niin puhunut. Eikä hän voinut niin tehdäkään ottaen huomioon, ettei autokannella edes ollut tyhjennyspumppuja (länspumpar). Laivan neljä tyhjennyspumppua sijaitsivat ja työskentelivät autokansien (kannet 2-3) alapuolella olevissa vesitiiviissä tiloissa. Ja nuo tyhjennyspumput olivat toiminnassa jo siinä vaiheessa, kun alus sai kallistuman, jolloin Sillasten mukaan autokannella ei ollut suurta määrää vettä. Toisin sanoen, joku oli käynnistänyt autokansien alapuolella sijaitsevat tyhjennyspumput veden poistamiseksi autokansien alapuolisista tiloista. 

    Margus TREU (MT) (Estonian kolmas koneenkäyttäjä; tredje maskinist)
    Jag kände 3-4 smällar (...). (...) Vi försökte pumpa ut vattnet som kom in i fartyget. (Minä tunsin 3-4 paukahdusta [...]. [...] Me yritimme pumpata pois vettä, joka tuli sisään alukseen.) (Knut Carlqvist: Tysta leken, s. 88-89) - Muistettaneen, että tyhjennyspumput sijaitsivat autokansien alapuolella. Toisin sanoen, autokansien alapuolisiin tiloihin oli tunkeutunut merivettä. - Vid cirka klockan 01:00 kände jag två dubbla, hårda slag (...)  (Noin kello 01:00 tunsin kaksi kovaa tuplaiskua.) (Carlqvist: Tysta leken, s. 89) - Jag har aldrig tidigare erfarit ett så kraftigt slag mot ett fartyg. (En ole koskaan aikaisemmin kokenut niin voimakasta iskua laivaa kohtaan.) (Carlqvist: Tysta leken, s. 91)

    Silver LINDE (SL) (Estonian vahtimatruusi)
    Dagens Nyheterin (DN) etusivulla julkaistiin 2.10.1994 otsikko Vatten inne i hytterna (Vesi sisällä hyteissä). Linde oli joitakin päiviä aikaisemmin kertonut tietonsa kansainväliselle tutkintakomissiolle (JAIC) Turussa ja tietoja alkoi tihkua julkisuuteen. DN:n lähteenä oli merikapteeni Sten Andersson, joka toimi komissiossa Ruotsin merenkulkulaitoksen huomioitsijana. Linde oli juuri palannut vahtikierrokseltaan vähän ennen kello yhtä (Viron ja Suomen aikaa), kun perämies otti vastaan puhelun. Någon (...) larmade om att något höll på att hända längre ned i fartyget (Joku [...] hälytti siitä, että jotakin oli tapahtumassa aluksen alaosassa.), Andersson kertoi. Linde lähetettiin alas. Alemmilla kansilla hän kohtasi matkustajia, jotka ryntäsivät ylöspäin. Hän kuuli ihmisten huutavan, että vettä oli tullut sisään autokannen alapuolella oleviin hytteihin (vatten hade kommit in genom inredningen i hytterna under bildäck). Tuli niin ahdasta, että Linde kääntyi ja ryntäsi informaatiopisteeseen kannelle 5 soittaakseen komentosillalle. Men när han stod där krängde Estonia kraftigt och fick slagsida. Linde och flickan vid informationsdisken föll omkull och lösa saker flög i luften. (Mutta kun hän seisoi siinä, Estonia painui kyljelleen ja sai kallistuman. Linde ja informaatiotiskin tyttö kaatuivat kumoon ja irtonaiset esineet lensivät ilmassa.) - Linde suomalaisen poliisin kuulustelussa Turussa 29.9.1994 kello 10:20: På den rond som börjar halv ett var stormen hårdare än tidigare (...). (...) hördes ett synnerligen hårt ljud från fören, ett ljud som var helt avvikande. (Sillä kierroksella, joka alkaa puoli yksi, myrsky oli kovempi kuin aikaisemmin [...]. [...] kuului keulasta erityisen kova ääni, ääni, joka oli täysin poikkeava.) - Ljudet kunde beskrivas så att det var som om två tunga metallstycken med stor kraft stötte mot varandra, ljudet varade omkring en halv sekund. (Ääntä voi kuvata niin että se oli ikään kuin kaksi raskasta metallikappaletta törmäisivät toisiinsa suurella voimalla, ääni kesti noin puoli sekuntia.) - Jag fortsatte min rond och gick upp till navigationshytten ca kl 00:58. (...) Precis när jag var på väg upp fick styrmannen ett samtal nerifrån, där det sades att det hörs konstiga stötar nerifrån. Styrmannen kommenderade mig ner till bildäck för att kontrollera bogluckorna och kasta en blick på allmänläget. När jag var på väg ner bad människor redan om hjälp på sjunde däck, eftersom fartyget krängde så mycket att folk inte längre klarade av att gå. (Jatkoin kierrostani ja menin ylös navigointihyttiin noin kello 00:58.  [...] Juuri kun olin matkalla ylös, perämies sai alhaalta puhelun, jossa sanottiin, että alhaalta kuului omituisia iskuja. Perämies komensi minut alas autokannelle tarkistamaan keulalukkoja ja katsomaan yleistilannetta. Kun olin matkalla alas, ihmiset pyysivät jo apua seitsemännellä kannella, koska laiva kallistui niin paljon, etteivät ihmiset kyenneet enää kävelemään. [Mikäli Linden ilmoittama aika {kello 00:58} pitää paikkansa, jotakin varsin olennaista {josta aiheutui Linden kuulema 'erityisen kova ääni'} tapahtui jo hieman aikaisemmin.]) - (...) jag sprang till infon på femte däck och bad dem låsa upp bildäcket (...). När jag var i Infon krängde fartyget över åt styrbord så mycket att alla saker föll. Jag fortsatte ännu till fjärde däck, där trapporna var fullsatta med människor och jag anade att nu var det allvar. Jag sprang till sjunde däck och försökte (komma ut) till väderdäck, men föll och meddelade per radiotelefon vakthavande styrman att människor skriker i panik att första däck är under vatten. Styrmannen kommenderade mig att ännu gå och kontrollera läget fastän spelet redan var förlorat. (...) ([...] juoksin viidennellä kannella sijaiitsevaan infoon ja pyysin heitä lukitsemaan autokannen [...]. Kun olin infossa, laiva kallistui styyrpuurin puolelle niin paljon, että kaikki esineet putosivat. Jatkoin vielä neljännelle kannelle, jossa portaat olivat täynnä ihmisiä ja aavistin, että tilanne oli vakava. Juoksin seitsemännelle kannelle ja yritin [päästä] sääkannelle mutta kaaduin ja ilmoitin radiopuhelimitse vahdissa olevalle perämiehelle, että ihmiset huutavat paniikissa, että ensimmäinen kansi [= kansi 1, joka sijaitsi autokannen alapuolella] on veden alla. Perämies komensi minut tarkistamaan tilanteen, vaikka peli oli jo menetetty.) - Linde päätti lausumansa seuraavasti: Om det vid undersökningarna framkommer att fartyget gick till botten på grund av någons kriminella verksamhet yrkar jag på straff för gärningsmannenoch ersättning för de skador på egendom som jag presenterar senare. (Jos tutkimuksissa ilmenee, että laiva meni pohjaan jonkun rikollisen toiminnan vuoksi, vaadin tekijälle rangaistusta ja korvausta niistä omaisuusvahingoista, jotka myöhemmin esitän.) - Linden lausumasta 17.10.1994: När jag var på bildäck hörde jag en kraftig smäll  metall mot metall. Jag rapporterade detta till bryggen och fortsatte när jag inte upptäckte något misstänkt. (Kun olin autokannella, kuulin voimakkaan paukahduksen  metalli iski metallia vasten. Raportoin tämän komentosillalle ja jatkoin kulkuani, kun en löytänyt mitään epäilyttävää.) [Linde ei siis 17.10.1994 antamansa lausuman mukaan löytänyt autokannelta mitään epäilyttävää.] - Linden lausumasta 25.1.1996: När jag var i fören på fartygets bildäck kom det en smäll, jag kan inte karaktärisera den, då den inte var typisk för sammanstötningen av fartygets för och en våg. (Kun olin keulassa laivan autokannella, kuului paukahdus, en osaa luonnehtia sitä, koska se ei ollut tyypillinen aluksen keulan ja aallon yhteentörmäys.) - Lokakuun 6 päivänä 1994 Lindeä haastatteli Tallinnassa Mert Kubu, kokenut viroa puhuva journalisti. Reportaasi julkaistiin Dagens Nyheterissä 7.10.1994: Vaktmatros Linde lämnar bildäcket, efter att ha kollat varningslamporna och förporten, kl 23:45 (svensk tid). När han återvänder till kommandobryggan finns där andrestyrman Kannussaar och tredje styrman Andres Tammes. (Vahtimatruusi Linde lähtee autokannelta kello 23:45 [Ruotsin aikaa eli 00:45 Viron ja Suomen aikaa] tarkastettuaan varoituslamput ja keulaportin. Kun hän palaa komentosillalle, siellä ovat toinen perämies Kannussaar ja kolmas perämies Andres Tammes.) - Strax därpå kommer larm till bryggan: 'Vatten rinner in på däck 1.' Däck 1 ligger under bildäck. Det är där de billigaste hytterna finns. Silver Linde får order att omedelbart ta sig ner för att underrsöka vad som står på. (Heti sen jälkeen tulee komentosillalle hälytys: 'Vesi juoksee sisään kannelle 1.' Kansi 1 sijaitsee autokannen alapuolella. Siellä [= kannella 1] sijaitsevat halvimmat hytit. Silver Linde saa määräyksen lähteä heti alas tutkimaan tilannetta.) (Carlqvist: Tysta leken,  s. 98-110)   

    Poissa Chezor

    • Konkarijäsen
    • ****
    • Viestejä: 600
    Vs: Tapaus MV Estonia
    « Vastaus #11 : Toukokuu 12, 2014, 05:25:49 ap »
  •   0
  • Teorioita uppoamisen syistä
    Kansainvälisen tutkintakomission (JAIC) esittämä teoria

    JAICin teoria ilmenee komission loppuraportista 'Final Report on the Capsizing on 28 September 1994 in the Baltic Sea of the Ro-Ro Passenger Vessel MV Estonia' (The Joint Accident Investigation Commission of Estonia, Finland and Sweden. Edita Ltd. Helsinki 1997):

    Onnettomuus: * Estonian keulavisiirin lukituslaitteet pettivät, koska aaltojen iskuista aiheutuva kuormitus synnytti avaavan momentin kannen saranoiden suhteen. * Estonia oli ainoastaan kerran tai kaksi aikaisemmin matkalla Tallinnasta Tukholmaan joutunut yhtä ankaraan merenkäyntiin kuin onnettomuusyönä. Todennäköisyys kohdata voimakas vasta-aallokko oli aluksen aiemmilla reiteillä ollut hyvin pieni. Näin ollen onnettomuus tapahtui olosuhteissa, joissa aaltojen aiheuttama kuormitus oli todennäköisesti pahin, minkä alus koskaan kohtasi. * Visiirin kiinnityksen suunnittelu ei perustunut realistisiin oletuksiin muun muassa suunnittelukuorman suuruusluokasta, kuormituksen jakautumisesta ja murtumistavasta. Kiinnikkeitä ei ollut rakennettu niin vahvoiksi kuin tehdyt yksinkertaiset laskelmat edellyttivät. On luultavaa, että tämä ero johtui riittävän yksityiskohtaisten valmistus- ja asennusohjeiden puuttumisesta tiettyjen osien ja laitteiden osalta. * Keulavisiirin lukituslaitteiden olisi pitänyt olla useita kertoja vahvempia kohtuullisen turvallisuustason saavuttamiseksi säännöllisessä liikenteessä Tallinnan ja Tukholman välillä. * Estonian rakentamisen aikoihin oli teollisuudessa hajanaista informaatiota lukuunottamatta yleisesti ottaen hyvin vähän kokemusta suurien laivarakenteiden hydrodynaamisista kuormista ja suunnittelumenetelmät keulaporttien osalta eivät olleet kunnolla vakiintuneet. * Luokituslaitosten suunnitteluvaatimukset keulaporttien osalta määriteltiin tarkemmin ja suunnitelukuormitusten suuruutta lisättiin yleisesti Estonian rakentamisen jälkeen, mutta vallitsevan käytännön mukaisesti uudet säännöt eivät koskeneet jo olemassa olevia aluksia. * Ennen onnettomuutta oli sattunut lukuisia keulavisiiriin liittyviä vaaratilanteita. Niitä oli sattunut ennen Estoniaa ja sen jälkeen rakennetuille aluksille, jotka oli rakennettu Suomen ja Ruotsin väliseen liikenteeseen. Yksi näistä vaaratilanteista sattui Diana II:lle, joka oli lähes Estonian sisaralus. Kokemus vaaratilanteista ei johtanut alusten systemaattisiin tarkastuksiin ja vaatimuksiin olemassa olevien alusten visiirien kiinnitysten vahvistamisesta. * Tietoja visiireihin liittyvistä ongelmista ei systemaattisesti kerätty ja analysoitu eikä niistä tiedotettu varustamoille. Näin ollen alusten päälliköillä oli yleisesti hyvin vähän tietoa keulavisiirin sulkemisjärjestelmään liittyvästä potentiaalisesta vaarasta.

    Kaatuminen: * Estonian kaatumisen syynä olivat autokannelle päässyt suuri määrä vettä, vakavuuden menetys ja näitä seurannut vuoto yläkansien kautta sisätiloihin. * Avoin, koko aluksen levyinen autokansi myötävaikutti kallistuman nopeaan kasvuun. Käännös vasempaan altisti aluksi avoimen keulan ja myöhemmin kallistuneen kyljen aalloille ja lyhensi aikaa, joka kului ennen kuin ensimmäiset ikkunat ja ovet särkyivät. Tämä johti lisääntyvään veden sisääntuloon ja uppoamiseen. * Keularampin suunnittelulla siten, että ramppi oli yhteydessä visiiriin rampin suojakotelon kautta, oli ratkaiseva merkitys onnettomuuden kehittymiseen. * SOLAS-määräysten täyttämättä jättäminen törmäyslaipion jatkeen osalta, minkä kansallinen hallinto oli alunperin hyväksynyt, on saattanut myötävaikuttaa aluksen kaatumiseen.

    ”Onnettomuuden syy oli, että visiirin kiinnitykset murtuivat niiden lujuuden ylittäneen ulkoisen kuorman takia. Tämän jälkeen visiiri hakkasi keulakantta ja visiiri putosi mereen avaten rampin. Lähes vasta-aallokkoon kulkeneen aluksen avoimesta rampin aukosta syöksyivät vesimassat sisään aiheuttaen nopeasti aluksen kallistumisen” (Muistio Viron hallituksen M/V Estonian kansainvälisen tutkintakomission [JAIC] entisille jäsenille esittämistä kysymyksistä [www.onnettomuustutkinta.fi/37383.htm]).   

    ”Visiirin kiinnitysten murtuminen on koko tapahtumaketjun 'sine qua non' eli fakta, josta kaikki riippuu” (Muistio Viron hallituksen M/V Estonian kansainvälisen tutkintakomission [JAIC] entisille jäsenille esittämistä kysymyksistä” [www.onnettomuustutkinta.fi/ 37383.htm]).

    Hannu Hännisen esittämä teoria
    Hannu Hännisen on Helsingin kauppakorkeakoulun väitöstiedotteessa (9.5.2007) ilmoitettu nojanneen organisaatioiden ja johtamisen alaan kuuluvassa väitöskirjassaan 'Negotiated Risks: The Estonia Accident and the Stream of Bow Visor Failures in the Baltic Ferry Traffic' (2007) ”paljolti (...) virallisen Tutkimuskomission tutkintaan” (ks. http://www.hse.fi/FI/news/research/2007/diss_160507.htm). [Tässä yhteydessä on kuitenkin huomautettava, ettei kyseinen kansainvälinen tutkintakomissio (JAIC) ollut varsinainen 'tutkimuskomissio', kuten Hänninen näyttää käsittäneen vaan nimenomaan 'tutkintakomissio'. Hänninen ei näytä ymmärtävän, että 'tutkimuksen' ja 'tutkinnan' käsitteillä on selkeä ero. JAICin raporttia ei voidakaan pitää Estonian katastrofin tieteellistä selvittämistä koskevana tutkimuksena tai 'tutkimusraporttina'.] -  Väitöstiedotteessa todetaan muun ohella: Hänninen on perehtynyt väitöskirjassaan 28.9.1994 tapahtuneen 852 henkeä vaatineen Estonia-autolauttaonnettomuuden syihin ja taustatekijöihin. Hän esittää onnettomuudelle uuden selityksen, jossa huomio laajennetaan Estonian keulavisiirin pettämisestä aiempiin keulavisiirihavereihin ja meriliikenteen sosiaalisiin rakenteisiin ja kulttuuriin. Hänninen nojaa paljolti luotettavaksi osoittautuneeseen virallisen Tutkimuskomission tutkintaan. Hän analysoi Komission tutkimusaineiston ja keskeiset havainnot sosiokulttuurisesta viitekehyksestä. Lisäksi Hänninen on kerännyt ja analysoinut haastatteluja, artikkeleita ja muuta onnettomuuteen ja Itämeren autolauttaliikenteeseen liittyvää aineistoa. - Hännisen mukaan Estonia-autolautan uppoaminen oli systeeminen onnettomuus. Onnettomuuteen johtaneet prosessit nivoutuivat meriliikenteen vakiintuneisiin toimintamalleihin, joita uusinnettiin Itämeren autolauttaliikenteessä. Laivanomistajien, laivanrakentajien ja meriliikenteen säätelyä harjoittavien organisaatioiden vakiintuneet roolit ja valta-asetelmat vaikuttivat siihen, miten keulavisiiririskiä käsiteltiin ensin laivanrakennuksessa ja myöhemmin laivoja käytettäessä. Turvallisuuden osalta perusongelma Itämeren autolauttaliikenteessä oli, että riskeistä neuvoteltiin yleensä vain paikallisesti. Se, mitä visiirihavereista opittiin, jäi enimmäkseen yksittäisten laivanomistajien tietoon. Tämä esti visiirihavereista oppimisen koko [kysymyksessä olevan] teollisuuden alan piirissä. Säätelyä harjoittavat organisaatiot olivat osin tietämättömiä visiiriongelmista sekä voimattomia ja haluttomia tiukentamaan visiirisäädöksiä. - Perinteinen kokemukselliseen tietoon ja teknologisiin standardeihin luottaminen laivan-rakentamisessa ei enää toiminut nopeasti kasvaneessa Itämeren autolautta-liikenteessä. Laivanomistajien välinen kova kilpailu ja autolauttojen koon kasvattaminen olisi edellyttänyt laivanrakentamisen käytäntöjen ajanmukaistamista. Lisäksi meriliikenteen vanha perinne, jossa aaltojen aiheuttamia vahinkoja siedettiin, vaikutti siten, että visiiriongelmat hukkuivat muiden vähemmän kriittisten vahinkojen sekaan. Toisaalta turvallisuuteen liittyvää tietoa hävisi, kun käytettyjä autolauttoja myytiin tiheään tahtiin. Myös riskinhallintamenetelmien puute ja kehittymättömyys loi kulttuuria, jossa erilaisiin poikkeamiin ja varoitussignaaleihin ei ollut tarvetta kiinnittää erityistä huomiota.

     
    Anders Björkmanin esittämä teoria
    Ranskassa asuvan ruotsalaisen meriturvallisuusasiantuntijan, laivanrakennusinsinööri Anders Björkmanin teoria ilmenee hänen seuraavista Estonian katastrofia koskevista kirjoistaan ja raporteistaan: (1) Disaster Investigation (http://heiwaco.tripod.com/ disasterinvestigation.htm); (2) Katastrofutredning (heiwaco.tripod. com/katastrofkurs.htm); (3) Lies and Truths about the M/V Estonia Accident (1998); (4) Nya fakta om Estonia. Rapport om Estoniautredningen. Bidrag till saklig debatt om Estoniaolyckan (1999); (5) 28 september 1994: Estoniabluffen. Historien om ett skeppsbrott på fasta fosterlandet (heiwaco.tripod.com/ estoniabluffen.htm). 

    Anders Björkmanin mukaan Estonian katastrofi ei tapahtunut kansainvälisen tutkintakomission (JAIC) raportissa esitetyllä tavalla. Björkmanin tulkinnan mukaan keularampista tulviva vesi ei olisi voinut upottaa Estoniaa JAICin raportissa kuvatulla tavalla. ”'Estonia' skulle ha slagit runt och flutit upp och ned vatten på bildäck, och det skedde ju inte” (Björkman: Nya fakta om Estonia, s. 31). Björkman toteaakin, että ”Kommissionens händelseförlopp presenterat i figur 13.2 i slutrapporten (5) är totalt orealitiskt och rena skämtet” (ibid.). Björkmanin esittämän teorian mukaan syynä Estonian kallistumiseen ja uppoamiseen oli vuoto vesilinjan alapuolella. (”Orsaken till att 'Estonia' först fick slagsida och sedan sjönk är läckage under vattenlinjen och vatten som spreds i fler än tre vattentäta utrymmen” [Björkman: Nya fakta om Estonia, s. 48].) Estonian vuotoa ei ole Björkmanin mukaan selvitetty. Hänen tulkintansa mukaan Estonian keulavisiiri putosi sen jälkeen kun alus oli saanut kallistuman. (Auto)ramppi ei ollut missään vaiheessa auki. (”Rampen var aldrig öppen” [ibid.].)     

    Anders Björkman on kirjoittanut muun muassa seuraavaa: "Det finns mer än tusen högskoleutbildade ingenjörer inom skeppsbyggnadsfacket Sverige som borde kunna göra samma observationer som jag i denna bok, men ingen har hört av sig. Likgiltighet?” (Björkman: Nya fakta om Estonia, s. 60). (vapaa suomennos: Laivanrakennusalalla Ruotsissa on yli tuhat korkeakoulutettua insinööriä, joiden pitäisi voida tehdä samat havainnot kuin minun tässä kirjassa, mutta kukaan ei ole antanut kuulua itsestään. Välinpitämättömyyttä?) - Björkman jatkaa: "Själv anser jag det omoraliskt att sitta tyst, när en olycka sker som drabbar tiotusentals anhöriga och vars olycksfallsutredare ljuger från början till slut beskyddad av tre länders regeringar, när jag har kunskap som visar att utredarna, just det – ljuger" (ibid.). (vapaa suomennos: Itse pidän epämoraalisena istua hiljaa, kun tapahtuu onnettomuus, joka koskettaa kymmeniä tuhansia omaisia ja jonka onnettomuustutkijat valehtelevat alusta loppuun kolmen maan hallitusten suojelemina, kun minulla on tietoja, jotka osoittavat, että selvittäjät, juuri niin – valehtelevat.") Ja Björkman kirjoittaa edelleen: ”Jag vet inte varför Kommissionens medlemmar och experter ljuger. Men alla de utredare som jag mött (Stenström, Eksborg, Huss, Sten Andersson, Karppinen) och som jag lyckats se i ögonen, bekräftar med sina blickar att de ljuger. Jag tror att de ljuger för att de tror att de gör allmänheten en tjänst” (ibid.). (vapaa suomennos: En tiedä, miksi komission jäsenet ja asiantuntijat valehtelevat. Mutta kaikki ne selvittäjät, jotka olen tavannut (Stenström, Eksborg, Huss, Sten Andersson, Karppinen) ja joita olen onnistunut katsomaan silmiin, vahvistavat katseillaan, että he valehtelevat.)

    Tutkivan toimittajan Jutta Raben esittämä teoria
    Saksalaisen tutkivan toimittajan Jutta Raben räjähdysteoria on esitetty hänen kirjassaan 'Estonia: tragedia Itämerellä' (2002). Raben keskustelut eräiden räjähdysasiantuntijoiden (sotilastaustaiset englantilaiset räjähdysasiantuntijat Brian Braidwood [saksalaisen asiantuntijaryhmän jäsen], Michael Fellows [AgnEF-konferenssin asiantuntija toukokuussa 2000] ja tohtori Michael Edwards [Cranfieldin sotilasakatemia] sekä Saksan poliisin räjähdysasiantuntija Martin Volk) kanssa ovat saaneet hänet olettamaan seuraavanlaisen tapahtumasarjan (ks. m.t., s. 175-176):
    ”Eloonjääneet matkustajat ovat yksimielisesti kertoneet kahdesta tai kolmesta pamahduksesta, jotka he olivat kuulleet pienin välein. Kaikki pamahdukset havaittiin laivan etuosassa. - Minä lähden siitä, että kysymyksessä olivat räjähdykset. - Oletan, että muutama räjähdyspanos oli sijoitettu sivulukkoihin ja etumaiseen välilaipioon ja vähintään yksi räjähdyspanos autokannelle sekä oikean puolen etuosaan. Koska pamahdukset tapahtuivat vähän ennen klo 01:00, teen sen johtopäätöksen, että kaikkien räjähdyspanosten piti oikeastaan räjähtää samaan aikaan. Räjähdyksiä seuranneet raskaat vavahtelut ja tärinä, jotka olivat havaittavissa koko laivassa ja jotka eloonjääneet samoin yksimielisesti kuvaavat, viittaavat mielestäni tyypilliseen takaisiniskuun, joka on ominaista räjähdyksille. Keulavisiirissä tapahtuneiden etumaisten räjähdysten seurauksena oli, että se murtui, mutta vasta erittäin myöhäisessä vaiheessa repeytyi täysin irti. Oletan edelleen, että räjähdys autokannella aiheutti laivan etuosan rungon vaurioitumisen vesilinjan yläpuolella ja suoraan sen alapuolella. Näin vesi pääsi tulvimaan alemmille kansille, ja tällä tavalla ilma pakeni luonnollisella tavalla ylös. Laiva pystyi uppoamaan lyhyen ajan sisällä. - Vain metallin rakennemuutosten tyypin ja voimakkuuden perusteella voidaan esittää oletus, että räjähdysaine ei ollut suorassa kontaktissa laivan metallin kanssa, toisin sanoen niiden välissä on täytynyt olla jotain. Asiantuntijoiden lausunnon mukaan tässä tulee kysymykseen mikä tahansa aine, joka puristuu kasaan ja huolehtii vaimenemisesta, kuten esimerkiksi hiekka, tekstiilit, puu, muovi tai ilma. - Valitettavasti metallianalyyseistä ei voida tehdä mitään yksiselitteisiä johtopäätöksiä käytetystä räjähdysaineesta. (...)”

    Entisen STASIn agentin, tohtori Hannelore Marekin esittämä teoria
    Entisen STASIn agentin, tohtori Hannelore Marekin mukaan Estonia oli joutunut sabotaasin uhriksi. Tapahtumalla väitetään olleen yhteys siihen tosiseikkaan, että USA jahtasi entisen Neuvostoliiton huipputeknologiaa tarkoituksena käyttää sitä USA:n SDI-ohjelmassa. - Kysymyksessä olisi ollut muun muassa 400 kilon painoinen miniatomivoimala. - Marekin mukaan Estonian räjäyttämisen olisivat suorittaneet libyalaiset Venäjän turvallisuuspalvelun toimeksiannosta (på uppdrag av den ryska säkerhetstjänsten) (Gillberg: Estonias undergång, s. 171).

    SDI-ohjelmalla (Strategic Defense Initiative) tarkoitetaan USA:n pyrkimystä rakentaa avaruuteen sijoitettava ohjuspuolustusjärjestelmä. Aloitteen julkisti presidentti Reagan televisiopuheessaan 23.3.1983. Ohjelman tarkoituksena oli suojata USA:ta Neuvostoliiton mannertenvälisiltä ballistisilta ydinaseilta. (Reaganin kauden varustelukilpaa ja etenkin SDI:tä on väitetty erääksi syyksi Neuvostoliiton kansantalouden romahdukseen. USA ei kyennyt hankkeen puitteissa rakentamaan kattavaa ohjuspuolustusta 1980-luvun teknologialla. - Neuvostoliitto vastasi haasteeseen lisäämällä omien ohjustensa määrää  [muun ohessa SS-18 Satan -ohjus, jonka Neuvostoliitto nimesi SDI:n vasta-aseeksi, ja Buran-sukkula] aikana, jolloin sen kansantaloudessa oli ongelmia.) -  SDI-ohjelmaa jatkettiin Reaganin kauden jälkeen eri nimillä ja sen piti saavuttaa operatiivinen tila vuonna 2005 perustuen kymmeneen siiloihin sijoitettuun torjuntaohjukseen. Tällä torjuntaohjusmäärällä uskottiin pystyttävän torjumaan yksittäinen USA:ta kohti ammuttava ohjus, joka on nykyisen terrorismin vastaisen sotadoktriinin mukainen uhkakuva. (Koelaukaisutietojen mukaan järjestelmä ei kuitenkaan ole operatiivinen vaan kokeellinen.) - Mediassa vuoden 2007 alussa esiintyneiden tietojen mukaan USA haluaisi ohjuspuolustustukikohdan Tsekkiin tai Puolaan mahdollisen Iranin uhan torjumiseksi.
       
    Toimittaja-kirjailija Sven Anérin esittämä teoria
    Ruotsalainen toimittaja-kirjailija Sven Anér esittää kirjassaan 'Estonia sprängdes!' (2004) väitteen, jonka mukaan Estonia räjäytettiin. Kirjassa esitetään kaikki ne  tutkimusasiakirjat, joissa käsitellään Gregg Bemisin ja Jutta Raben sukellusretkikunnan  Estonian rungosta polttoleikkaamia metallikappaleita (kaksi kappaletta) koskevien laboratoriotutkimusten tuloksia. Kirjan liitteenä on asiaa koskeva DVD-elokuva, joka rakentuu kokonaisuudessaan Ruotsin hallituksen omiin sukellusfilmiotoksiin. Kirjassa esitetään YK:lle ja Euroopan unionille vetoomus Estonian katastrofin uudelleen tutkimiseksi kansallisvaltioista riippumattomien tutkijoiden toimesta.

    (...) i vilken utsträckning sprängning bidragit till Estonias undergång vet jag inte. Men vad jag anser mig veta är alltså att sprängning faktiskt skett [vapaa suomennos: ... sitä,  missä laajuudessa räjähdys on myötävaikuttanut Estonian tuhoon, en tiedä. Mutta se  minkä katson tietäväni, on siis että räjäytys on tosiasiallisesti tapahtunut.]  (m.t., s. 74-75).

    Ivan Ivanovin (salanimi) luonnostelema teoria
    Ivan Ivanov on sen henkilön salanimi, jonka väitetään kirjoittaneen niin kutsutun Felix-raportin (Felixrapporten). Ivan Ivanovin sanotaan luonnostelleen skenaarion, jonka mukaan Viron pääministeri Mart Laar ja puolustusvoimien komentaja Alexander Einseln näyttelivät avainrooleja Estoniaan liittyvässä salakuljetusvyyhdissä (smuggelhärva). Tuo vyyhti  kun se oli paljastumaisillaan  pakotti toimenpiteisiin, jotka aiheuttivat Estonian haaksirikon (en smuggelhärva, som när den höll på att avslöjas framtvingade åtgärder som förorsakade förlisningen) (Gillberg: Estonias undergång, s. 162).
    Felix-ryhmän väitetään olleen ryhmän venäläisiä kansallismielisiä kenraaleita. Sanotun ryhmän on väitetty olevan vastuussa Estonian räjäyttämisestä. Ryhmän sanotaan käsittäneen isänmaalliseksi tehtäväkseen estää edistyneen sotatarviketeknologian (avancerade militära utrustning) joutuminen 'vihollisen' (fienden) käsiin. Epäselväksi on jäänyt, mistä 'vihollisesta' oli kysymys. Eräiden tietojen mukaan kysymyksessä oli USA. Joidenkin muiden tietojen mukaan kysymys oli Israelista (Israel via Egypten) (ks. Gillberg: Estonias undergång, s. 155). - Ryhmässä sanotaan olleen 60 jäsentä. On väitetty, että ryhmän tehtävänä oli Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen syntyneen taloudellisen rikollisuuden ja salakuljetuksen torjunta. - (Ryhmän toiminnan yhteyteen on liitetty muun muassa Anton Surikovin nimi. Hänen katsotaan olleen mies Felix-ryhmän ja sen erilaisten raporttien takana. - Surikov palveli pääministeri Primakovin hallitusta vuosina 1998-1999 varapääministeri Juri Maslikovin avustajana.) - Neuvostoliiton hajottua Jeltsin hajotti myös KGB:n. Sen seuraajaksi perustettiin MSB, joka tunnetaan nykyisin nimellä FSB. Sen palvelukseen siirrettiin vain ne KGB:n virkailijat, jotka suhtautuivat Jeltsiniin ystävällisesti. Tämä johti siihen, että vuoden 1991 päättyessä Moskovan pahamaineisessa Ljubljanka-rakennuksessa, KGB:n päämajassa, samoin kuin KGB:n muissakin toimipisteissä vallitsi pelko. Monet työntekijät alkoivat liputtaa Jeltsinin puolesta, vaikka he eivät oikeastaan kannattaneet hänen politiikkaansa. Taustalla kuohunta jatkui, ja melko pian muodostettiin ryhmä Felix, joka oli nimetty KGB:n perustajan Felix Dzherzhinskin mukaan. Felix-ryhmä muodostui aktiiveista MSB-upseereista ja agenteista ja Venäjän sotilaallisen tiedustelupalvelun jäsenistä (Rabe: Estonia, s. 200). - Felix-ryhmään kuului myös Igor Kristapovits (Kristapovich). Hän oli (...) salakuunteluasiantuntija. Ja vielä enemmän: varatullipäällikkönä hän oli heti lautan uppoamisen jälkeen takavarikoinut tullin valvontavideot, joihin oli kuvattu Estonian lastaus. Tämän hän teki hyvin perustein, sillä aivan liian selvästi (...) näistä nauhoista on havaittavissa, että amerikkalaisissa [?] univormuissa olevat miehet saattoivat muutamia kuorma-autoja lastaukseen (ibid.). - Kolme viikkoa Estonian uppoamisen jälkeen salakuunteluasiantuntija ja varatullipäällikkö Igor Kristapovits (Kristapovich) murhattiin suoraan asuntonsa edessä Tallinnassa kahdella niskalaukauksella, jotka ammuttiin Viron armeijan pistoolilla (ibid.).

    Henning Witten esittämät teoriat
    Saksalainen asianajaja (Rechtsanwalt), oikeustieteen tohtori Henning Witte on esittänyt kirjassaan 'M/S Estonia sänktes: nya fakta och teorier om Estoniagate' (1999) Estonian katastrofiin johtaneista syistä neljä eri teoriaa: teoria A. Felix-raportti; teoria B. USA salakuljettaa radioaktiivisia aineita ja aseita; teoria C. Venäjän mafia kiristää suojelurahoja; teoria D. Yhdistelmäteoria (m.t., s. 159-175). (Kirjaa kirjoittaessaan Witte katsoi, että teoria D oli lähimpänä totuutta. Sen vuoksi tässä esityksessä tehdään selkoa nimenomaan tuosta teoriasta. Sen ymmärtäminen edellyttää kuitenkin pääpiirteittäistä kuvausta teorioista B ja C.)

    Teoria B. USA salakuljetti radioaktiivisia aineita ja aseita: Teorian lähtökohtia on epäilykset, joiden mukaan USA 'tuotti markkinoille' Alexander Einselnin, joka Viron itsenäistyttyä nimitettiin Viron puolustusvoimien komentajaksi. Einseln sai tehtäväkseen pitää huolta modernien venäläisten aseiden hankkimisesta, jotta USA saisi käsityksen siitä, miten pitkälle Venäjän aseteknologia oli päässyt. Viro oli täynnä uudenaikaisia venäläisiä sota- ja asetarvikkeita. Viron itsenäistyminen 20.8.1991 ei merkinnyt Venäjän armeijan katoamista. Vasta vuoden 1994 jälkipuoliskolla valtaosa venäläisistä joukko-osastoista vedettiin pois Virosta. (Viimeisten venäläisten joukko-osastojen väitetään poistuneen Virosta 31.8.1994. Estonian uppoaminen tapahtui keskiviikkona 28.9.1994.) Noihin aikoihin ei ollut erityisen vaikeaa hankkia venäläistä sotamateriaalia, kunhan vain kykeni sopivalla tavalla voitelemaan kenraaleja. Witten teorian mukaan USA onnistui ilmeisesti saamaan käsiinsä kiinnostavaa asemateriaalia, joka mahdollisesti oli tulosta venäläisestä SDI-ohjelmasta (SDI = Strategic Defense Initiative). Tuon ohjelman olemassaolon paljasti BBC vuonna 1996. Ohjelman päätukikohta lienee sijainnut Kaliningradissa. Mainitunlaisia (SDI-ohjelman tarkoittamia) aseita käytetään osaksi atomivoimalla.
    Asianlaita saattoi teorian mukaan olla myös niin, että oli päästy käsiksi Paldiskissa sijainneen sukellusvenetukikohdan atomiaseisiin. Mainitussa tukokohdassa on ollut kokonainen aktiivinen reaktori. Aseet olisi sitten vahvasti vartioituina kuljetettu virolaisesta sotilastukikohdasta Estoniaan (huomion välttämiseksi kahdella virolaisella siviilikuorma-autolla). Kuljetuksen perillemenoa olivat turvaamassa ruotsalaiset sukellusveneet. Väitetään, että Estoniaa seurasi myös venäläinen sukellusvene. Teorian mukaan venäläinen sukellusvene  estääkseen Estonian pääsyn Tukholmaan  törmäsi Estoniaan vesilinjan alapuolella. (Tarkoituksena oli pakottaa Estonia palaamaan Tallinnaan.)

    Viimeksi mainitussa skenaariossa ensimmäinen reikä Estonian runkoon kannen 0 kohdalla olisi syntynyt sukellusveneen törmäyksestä. Toinen reikä olisi aiheutunut räjähdyspanoksesta aluksen sisällä. Mahdollista on myös, että aluksella räjäytettiin kaksi räjähdyspanosta, koska eloonjääneet matkustajat ovat kertoneet kahdesta pamauksesta (två smällar) parin minuutin välein.

    Witten mielestä Ruotsin hallituksen pikainen päätös Estonian hylyn betonikatteesta (josta hankkeesta jouduttiin lopulta luopumaan) on vahva indisio sen puolesta, että asiassa on jotakin salattavaa. Witte ihmettelee myös Ruotsin poliittisten puolueiden, erityisesti kokoomuksen (Moderaterna) ja sosialidemokraattien, yhteisymmärrystä Estonia-asiassa. Tavallisestihan esimerkiksi juuri kokoomus ja sosialidemokraatit ryhtyvät keskinäiseen kinasteluun pienimmästäkin syystä.

    Edellä esitetyn teorian mukaan Ruotsi on joutunut peittelemään totuutta Estonian katastrofista USA:n painostuksesta.
    Teoria C. Venäjän mafia kiristää suojelurahoja: Tämän teorian mukaan Venäjän mafia oli yrittänyt saada valvottavakseen Tallinnan ja Tukholman välisen salakuljetusliikenteen. Huhujen mukaan Estonia Shipping Company eli Estonian varustamo maksoi aluksi suojelurahaa Venäjän mafialle. Lopulta suojelurahojen maksaminen lopetettiin ja Venäjän mafia päätti antaa varustamolle opetuksen Estonialle  salakuljetetun pommin muodossa.     
       
     Teoria D. Yhdistelmäteoria: Koska Venäjän mafialla oli läheiset kontaktit Venäjän tiedustelupalveluun, on Henning Witten mukaan ajateltavissa, että nuo piirit halusivat iskeä kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Osaksi haluttiin kiristää Estlinea maksamaan suojelurahaa. Kannelle 0 sijoitettu pommi oli tässä skenaariossa selkeä osoitus kyseisten piirien mahdista. Samalla kyettiin estämään Estonian saapuminen Tukholmaan ja sitä kautta salakuljetettujen aseiden päätyminen USA:n käsiin. Tämä teoria selittää Witten mukaan, miksi totuuden peittäminen Estonian katastrofista olisi USA:n etujen mukaista. USA:n osuus selittäisi järjellisellä tavalla myös Ruotsin viranomaisten toiminnan asiassa.   

    Drew Wilsonin teoria
    Kirjassaan 'The Hole: Another look at the sinking of the Estonia ferry on September 28, 1994' (2006) toimittaja Drew Wilson toteaa Estonian uponneen noin 35 minuutissa eli nopeammin kuin kolmen torpedon Itämeren pohjaan upottama saksalaisalus Wilhelm Gustloff tammikuussa 1945. (Wilhelm Gustloffin uppoaminen meren pohjaan kesti noin 50 minuuttia.) Wilson osoittaa kirjassaan, miten 1900-luvulla ennen Estoniaa uponneista laivoista kaikki ne, jotka olivat uponneet vajaassa tunnissa (= vähemmässä kuin 60 minuutissa), olivat törmänneet johonkin esineeseen (Empress of Ireland vuonna 1914, Don Juan 1980, European Gateway 1982, Admiral Nakhimov 1986, Jupiter 1988, Salem Express 1991, Royal Pacific 1992) tai niissä oli tapahtunut räjähdys (Brittanic vuonna 1916) tai ne oli torpedoitu meren syvyyksiin (Lusitania vuonna 1915 ja Wilhelm Gustloff 1945).

    Drew Wilsonin selvitysten mukaan ainoa alle tunnissa uponnut alus, jonka osalta virallisesti väitetään, ettei se törmännyt mihinkään esineeseen (esimerkiksi sukellusvene) tai ettei siinä tapahtunut räjähdystä tai ettei sitä torpedoitu, olisi  mikäli mainitut väitteet pitäisivät Estonian osalta paikkansa  Estonia.

    Wilsonin mukaan kahdeksan (8) autokannen (= kannet 2-3) alapuolisella matkustajahyttikannella (kansi 1) oleskellutta matkustajaa on kertonut kannen 1 käytävälle tunkeutuneesta vedestä. Kukaan heistä ei kertonut, että vesi olisi tunkeutunut kannelle 1 autokannelta eli kansilta 2-3. [Kannelle 1 tunkeutuneen veden oli siten täytynyt tulla kannen 1 alapuolelta eli kannelta 0.]   

    Wilsonin kirjassa on valokopio USA:n kansallisen turvallisuusviraston (National Security Agency; NSA) 20.1.2004 päivätystä kirjeestä, jossa NSA kieltäytyy antamasta Wilsonille mitään tietoja kolmesta Estoniaa koskevasta asiakirjasta, koska tiedon antaminen voisi aiheuttaa vakavaa vahinkoa kansalliselle turvallisuudelle ("to cause serious damage to the national security"). 

    Drew Wilsonin kirjan huhtikuussa 2006 päivätyn esipuheen mukaan kirjan edellytys (premise) on yksinkertainen: Estonian rungossa oli vesilinjan alapuolella aukko (a breach of integrity), joka helpotti pikaista uppoamista Itämeren pohjaan. Esipuheessaan Wilson toistaa keskeisen väittämänsä mahdollisimman yksiselitteisesti: The Estonia had a hole. (Estoniassa oli reikä.)     

    Poissa Chezor

    • Konkarijäsen
    • ****
    • Viestejä: 600
    Vs: Tapaus MV Estonia
    « Vastaus #12 : Toukokuu 12, 2014, 05:27:28 ap »
  •   0
  • JAICin muistio

    (Muistio Viron hallituksen M/V ESTONIAN kansainvälisen tutkintakomission [JAIC] entisille jäsenille esittämistä kysymyksistä)
    Muistio on laadittu JAICn puheenjohtajaa merikapteeni Uno Lauria varten. Hänen tehtävänään on selostaa JAICn entisten jäsenten käsityksiä Viron hallitukselle. Kaikki jäsenet ovat saaneet käydä muistion luonnoksen läpi ja esittää mahdolliset tarkistuksensa tekstiin. Eräistä erityiskysymyksistä jäsenet ovat kuulleet eräitä komission asiantuntijoita.
    1 Johdanto
    Viron, Ruotsin ja Suomen hallitukset ovat vuoden 1997 jälkeen ilmaisseet monissa eri yhteyksissä pitävänsä JAICn loppuraporttia luotettavana. Hallitusten yksimielinen kanta on ollut, että uusia tutkimuksia käynnistetään vain, jos tulee ilmi uusia faktoja.
    Tämän vuoden alkupuolella Virossa ilmestyi hallituksen asettaman, apulaisvaltakunnansyyttäjä Margus Kurmin johtaman komitean raportti (jäljempänä COM). Siinä ei kuitenkaan esitetty uusia faktoja. Päinvastoin näyttää, että COM joutui työnsä aikana ns. toisinajattelijoiden vaikutuksen alaiseksi. COMn raportissa on lähinnä toisinajattelijoiden viimeksi kuluneiden 11 vuoden aikana esittämiä teorioita, jotka on kauan sitten kumottu. [Kommentti muistion ulkopuolelta: Miksi muistiossa ei kerrota, mitä nuo kumotut teoriat ovat ja missä asiakirjoissa teoriat on kumottu?]
    JAICn entisten jäsenten ja Viron oikeusministerin välisissä keskusteluissa on sovittu, että merikapteeni Uno Laur selostaa tarvittaessa JAICn käsityksiä Viron hallitukselle ja JAICn jäsenet ja asiantuntijat tukevat hänen työtään tämän muistion laatimisella.
    Viron hallitus antoi 31.5.2006 JAIClle seitsenkohtaisen kysymyslistan. Listasta puuttuvat COMn raportin kaikkein mielikuvituksellisimmat väitteet. Kysymyslistan kysymysten lisäksi tässä muistiossa on kuitenkin syytä kommentoida myös COMn raportin eräitä muita kohtia. Koska virheelliset väitteet sisältyvät valtion viralliseen asiakirjaan, ne on syytä vielä kerran kumota.
    Viron hallitus on tuntenut huolta siitä, että ESTONIAn uppoaminen nostetaan jatkuvasti julkiseen keskusteluun. Tässä yhteydessä on kuitenkin tärkeää todeta, että keskustelua pitävät yllä ns. toisinajattelijat, dissidentit, sekä muutamat heidän ajatuksiaan myötäilevät poliitikot Ruotsissa ja Virossa.
    Toisinajattelijoita on kymmenkunta ja he ovat laivanrakennusinsinöörejä, journalisteja ja harrastelijatutkijoita. He ovat tulleet asiaan mukaan eri aikoina ja eri vaikuttimista, mutta nyttemmin he muodostavat tiiviin ryhmän, tuntevat toisensa ja ovat yhteydessä keskenään. Heidän yhteinen vaatimuksensa on jatkuvasti ollut uuden tutkintakomission asettaminen.
    Saksalainen rakentajatelakka ei ole koskaan hyväksynyt JAICn lopputulosta. Se perusti pian onnettomuuden jälkeen "The German Group of Experts" - nimisen ryhmän (jäljempänä GGE), joka julkaisi oman raporttinsa. Aluksi telakka painotti voimakkaasti sitä, että virolainen miehistö hoiti alusta huonosti; niin huonosti, että se ei ollut viimeiselle matkalleen lähtiessään merikelpoinen. Myöhemmin GGE ja toisinajattelijat ovat esittäneet samoja konspiratiivisia ja muita teorioita. Telakka on asiassa asianosainen.
    Keskeinen periaate JAICn toiminnassa oli, että JAIC ei harjoittanut ns. negatiivista todistelua. Se ei raportissaan sulkenut ulos monia tutkinnan aikana virheellisiksi osoittautuneita teorioita, vaikka saattoikin tehdä niiden selvittämiseksi paljon työtä. JAIC keskittyi hankkimaan mahdollisimman hyvän, tieteellisten tutkimuslaitosten tutkimuksilla vahvistetun näytön lopulliseksi osoittautuneesta syystä. JAIC on julkistanut tutkimuslaitosten tutkimustulokset ja muun keskeisen aineiston "Supplement"-nimisissä liitteissään.
    Onnettomuuden syy oli, että visiirin kiinnitykset murtuivat niiden lujuuden ylittäneen ulkoisen kuorman takia. Tämän jälkeen visiiri hakkasi keulakantta ja visiiri putosi mereen avaten rampin. Lähes vasta-aallokkoon kulkeneen aluksen avoimesta rampin aukosta syöksyivät vesimassat sisään aiheuttaen nopeasti aluksen kallistumisen.
    Visiirin kiinnitysten murtuminen on koko tapahtumaketjun "sine qua non" eli fakta, josta kaikki riippuu. Esimerkiksi reikä aluksen kyljellä ei olisi voinut aiheuttaa kiinnitysten murtumista sillä tavoin kuin nyt tapahtui.
    JAICn jäsenet ja asiantuntijat ovat toimineet kotimaidensa lakien mukaisella virkavastuulla. Heillä ei ole ollut oikeutta kirjoittaa raporttiin perusteettomia väitteitä ja he ovat koko ajan olleet velvolliset kohtelemaan asianosaisia ja toisinajattelijoita kunnioittavasti ja korrektisti.
    Eräät asianosaiset ja toisinajattelijat ovat vuosien saatossa väittäneet JAICn jäsenten ja asiantuntijoiden syyllistyneen muun muassa petoksiin ja asiakirjan väärentämisiin. Tällaisen perättömän väitteen esittäminen on Viron, Suomen ja Ruotsin rikoslakien mukaan vakava rikos. [Kommentti muistion ulkopuolelta: Mistä johtuu, ettei ketään ole tiettävästi tuomittu perättömän väitteen esittämisestä?]
    JAICn loppuraportin syyanalyysin ohella mikään muu syyteoria ei muodosta ehjää, johdonmukaista tapahtumaketjua. JAICn arvostelijat ovat tarttuneet joihinkin raportin yksityiskohtiin, väittäneet niiden sisältävän virheitä ja yrittäneet siten horjuttaa raportin uskottavuutta. Näistä yksityiskohdista ei ole edes yritetty rakentaa johdonmukaista tapahtumaketjua.
    2 Vastauksia kysymyslistan kysymyksiin
    1) Useilla JAICn jäsenillä ja asiantuntijoilla oli kokemusta räjähdysonnettomuuksien tutkinnasta. Aluksi ESTONIAn hylyn keulaosaa kuvattiin miehittämättömän pienoissukellusveneen (ROV) videokameralla. Myöhemmin maissa visiirille tehdyt tutkimukset osoittivat, että sen kiinnitykset olivat murtuneet niiden lujuuden ylittäneen ulkoisen kuorman takia. Murtumat ovat merkki hitaasta plastisesta muodonmuutoksesta. Nopeassa murtumisessa, kuten räjähdyksessä, plastinen materiaali olisi murtunut kuten hauras materiaali. Räjähdyksessä lämpötila nousee, jolloin maalipinnat sulavat ja palavat. Visiiristä, murtopintojen läheisyydestä, ei löytynyt mitään tällaisia jälkiä.
    Suomen keskusrikospoliisin rikoslaboratorion visiirin sisäosista otettujen maalinäytteiden perusteella tekemä kemiallinen analyysi tehtiin sinänsä selvän asian varmistamiseksi. Varsinkin Virossa oli liikkeellä uhrien omaisia ahdistavia huhuja, että jonkin maan salainen palvelu taikka rikollis- tai terroristijärjestö olisi räjäyttänyt aluksen. Tämä on poikkeus aikaisemmin mainitusta negatiivisen todistelun välttämisen periaatteesta. Räjähteiden palojäänteiden kemiallinen analyysi mahdollisilta räjähdyspinnoilta on luotettavana pidetty menetelmä räjähdyksen toteamiseksi tai poissulkemiseksi.
    Räjähdysteorioita on esitetty myöhemminkin. JAICn jäsenet ja asiantuntijat seurasivat kuitenkin väitteitä huolella vielä työn päätyttyäkin ja olivat yhteydessä maidensa poliisiorganisaatioihin.
    Ensimmäinen räjäytysväite sisältyi eräiden entisten KGB-upseerien laatimaan ns. Felix-raporttiin. Tämän raportin ilmeisenä tarkoituksena oli kuitenkin mustamaalata eräitä senaikaisia virolaisia politikkoja.
    Viime vuosikymmenen lopulla väitettiin, että ESTONIAn hylyn videokuvissa näkyy kaksi räjähtämätöntä pommia. Asian vuoksi tehtiin laajoja tutkimuksia. Toinen "pommi" osoittautui ilmeisesti kuormapeitteeksi ja toinen puisen kuormalavan nurkkapalikaksi.
    Kun toisinajattelijat Jutta Rabe ja Gregg Bemis Jr. järjestivät vuonna 2000 hautarauhasta huolimatta sukelluksia ESTONIAn hylylle, he ottivat rungosta metallinäytteitä. Kun Rabe esitteli videomateriaalia Tallinnassa sukellusten jälkeen, kävi ilmi, että näytteet oli otettu visiirin takana olevasta laivanpuoleisesta poikittaislaipiosta, jonka läpi visiirin nostosylinteri iski, kun visiiri kiinnitysten rikkouduttua hakkasi edestakaisin. Rabe ja Bemis lähettivät myöhemmin näytteitä eri metallilaboratorioihin, jotka totesivat, että metallin pintaosien kiderakenteissa on muutoksia, joita voi syntyä nopean iskumaisen osuman, kuten räjähdyksen, takia, mutta laboratoriot eivät halunneet yksiselitteisesti ilmaista, että kysymyksessä oli räjähdys. Rabe väitti, että totuus ESTONIAsta kerrotaan tietyssä Der Spiegelin numerossa. Päätoimittaja määräsi kuitenkin ennen julkaisemista hankittavaksi vielä maailman johtaviin kuuluvan BAM-nimisen saksalaisen laboratorion lausunnon. BAM päätyi tulokseen, että räjähdystä ei ole tapahtunut eikä artikkelia julkaistu. Sen sijaan lehti julkaisi artikkelin, jossa räjähdysteoria kumottiin. [Kommentti muistion ulkopuolelta: Miksi muistiossa ei mainita, että yhdeksän (9) tutkijaa tai tutkimuslaitosta on päätynyt katsomaan, että sanotuista (Jutta Raben ja Gregg Bemisin toimittamista) näytteistä löytyi merkkejä räjähdyksestä? Miksi muistiossa leimataan Rabe ja Bemis 'toisinajattelijoiksi' (dissidenteiksi), vaikka Rabe on kokenut saksalainen ammattitoimittaja ja Bemis yhdysvaltalainen harrastajasukeltaja, jotka ovat pyrkineet etsimään totuutta Estonian uppoamisen syyn osalta? - Mistä mahtaa johtua, että Rabe on joutunut vainon ja uhkailujen kohteeksi? Miksi hänen henkeään on uhattu? Miksi hän on joutunut murhayrityksen kohteeksi?]
    Raben ja Bemisin sukellusten aikaan Helsingin yliopiston Seismologian laitos otti yhteyttä entiseen JAICn Suomen valtuuskuntaan. Laitos ilmoitti, että sillä oli onnettomuusyönä Porkkalan niemessä mittausasema. Aseman laitteet olivat niin herkät, että ne olisivat rekisteröineet ESTONIAlla, ainakin vesirajan alapuolella tapahtuneen pienenkin räjähdyksen. Tapahtuma-aikana ei rekisteröitynyt räjähdyksiä. Sen sijaan samana yönä rekisteröityivät muun muassa räjäytykset Koillis-Virossa palavan kiven kaivoksissa.
    Räjähdyksiä ei ole liioin tallentunut Suomen merivalvontajärjestelmän laitteisiin.
    Kaikki tämä osoittaa, että JAIC on tutkinut räjähdysasiaa erittäin perusteellisesti kaikki vihjeetkin tarkistaen. Aikaisemmin mainitusta negatiivista todistelua koskevasta periaatteesta johtuu kuitenkin, ettei näistä asioista löydy mainintaa loppuraportista.
    [Kommentti muistion ulkopuolelta: JAICin raportin kriitikot väittävät, ettei JAIC ole tutkinut tai tutkituttanut niiden tutkijoiden ja tutkimuslaitosten tutkimuksia ja lausuntoja, jotka ovat tutkineet Jutta Raben ja Gregg Bemisin sukellusretkellä Estonian rungosta polttoleikkaamalla irrotettuja metallikappaleita (kaksi metallipalasta).  Mainitut tutkijat ja tutkimuslaitokset ovat päätyneet tutkimusten jälkeen johtopäätökseen, jonka mukaan kyseisissä kappaleissa oli jälkiä räjähdyksestä. Tämä viittaa siihen, että Estonialla oli tapahtunut räjähdys tai räjähdyksiä. Sanotunlaisia tutkijoita ovat olleet ainakin räjähdysaine- ja räjäytysasiantuntija Brian Braidwood, dosentti Lars Ekbom ja tutkija Michael G. Fellows. Mainitunlaisia tutkimuslaitoksia, -instituutteja tai -laboratorioita ovat olleet ainakin Institut für Materialprüfung und Werkstofftechnik Dr Dölling + Dr Neubert GmbH; Materialprüfungsamt des Landes Brandenburg (Material Testing Laboratory of the State of Brandenburg) ja Southwest Research Institute (San Antonio). Sanottujen tutkijoiden ja tutkimuslaitosten lausunnot ja raportit on julkaistu ainakin Sven Anérin tietokirjassa 'Estonia sprängdes' (Estonia räjäytettiin) (Falun 2004) seuraavasti: (1) Braidwood, B.H.L.: Investigation Report. The sinking of the car/passenger ferry Estonia in the Baltic Sea on the 28th September 1994 (teoksessa: Anér: Estonia sprängdes, s. 85-144); (2) Braidwood, Brian H.L.: Supplementary Investigation Report (teoksessa: Anér: Estonia sprängdes, s. 145); (3) Ekbom, Lars: Rapport rörande metallprover tagna från MS Estonia (10.1.2001) (teoksessa: Anér: Estonia sprängdes, s. 37-39); (4) Examination Report No. 1.3/00/3664. Materialprüfungsamt des Landes Brandenburg [Material Testing Laboratory of the State of Brandenburg]. Office translation (teoksessa:  Anér: Estonia sprängdes, s. 146-161); (5) Fellows, Michael G.: A Second Opinion on the Explosion Damage Report On the Car / Passenger Ferry Estonia by Brian H.L. Braidwood. May 2000 (teoksessa: Anér: Estonia sprängdes, s. 146-161); (6) Report: X-Ray Microstructure Investigations on Two Specimens of Shipbuilding Plates (12.9.2000 Report-no: 20130-03). Institut für Materialprüfung und Werkstofftechnik Dr Dölling + Dr Neubert GmbH (teoksessa: Anér: Estonia sprängdes, s. 222-234); (7) Southwest Research Institute Project No. 18.04042.01.109 ”Examination of Metal Samples for Evidence of Shock Loading”. Final Report (teoksessa: Anér: Estonia sprängdes, s. 235-243).]   

    2) ESTONIAn runko on kuvattu läpikotaisin kaikilta niiltä osilta, joilta se on ollut mahdollista. Systemaattista, pelkästään runkoon keskittyvää kuvaamista kaariväli kaariväliltä ei tehty. JAIC:n lokakuussa 1994 toimittamissa kuvauksissa jouduttiin keskittymään hylyn keulaosaan. Ensimmäinen työ oli selvittää, että visiiri oli todella irronnut. Runkoa kuvattiin edelleen Ruotsin hallituksen tilaamissa, Rockwater AS:n tekemissä kuvauksissa joulukuussa 1994. Suomen ympäristökeskuksella on kuvamateriaalia kymmeniä tunteja. Se syntyi vuonna 1996, kun aluksen sisältä poistettiin öljyjä. Olennaisista yksityiskohdista, kuten ikkunoista, palleköleistä, vieraista esineista ym. on runsaasti videokuvaa.
    Lisäksi on olemassa Raben ja Bemisin materiaali. Heidän kuvauksissaan rungosta ei liioin löytynyt mitään asiaan vaikuttavaa. Jos sellaista olisi löytynyt, siitä olisi varmasti mainittu operaation tiedotustilaisuuksissa. Rabe kertoi päinvastoin Tallinnassa pidetyssä tiedotustilaisuudessa, että pohjahiekan pinnanmuodostus hylyn näkyvissä olevan osan ja pohjan rajapinnassa on sellainen, että se viittaa kyljessä, mudan sisällä olevaan reikään.ESTONIAn oikea kylki on pohjan maa-ainesten sisällä. Sinne ei ole päästy tunkeutumaan millään menetelmällä. Toisinajattelijat ja GGE ovat puhuneet oikealla kyljellä olevasta reiästä, joka olisi tehty mahdollisesti räjäyttämällä. Jos tällainen reikä olisi ollut keulassa oikealla kyljellä kuten on väitetty, ESTONIA olisi uponnut eri tavalla kuin mitä todellisuudessa tapahtui, kuten kahdessa Naval Architect- lehdessä julkaistussa artikkelissa osoitetaan. (Karppinen T., Huss M., Rahka K., Estonia: Hard facts and realities. The Naval Architect, Sept. 1998 pages 9-18. Karppinen T., Huss M., Rahka K., More thoughts of the Estonia accident. The Naval Architect, July/August 1999 pages 9-18.)
    3) Todistajien kertomuksissa on ristiriitaisuuksia. Käytännöllisesti katsoen kaikki pelastuneet kuultiin pian onnettomuuden tapahduttua. Suomen poliisi kuuli Turkuun tuodut pelastuneet miehistön jäsenet jo onnettomuuspäivänä, jolloin kävi ilmi esimerkiksi, että visiiri oli poissa aluksen upotessa perä edellä. Muut pelastuneet kuultiin heidän kotimaissaan viimeistään parin viikon sisällä. Avaintodistajia sen sijaan kuultiin useita kertoja. Mahdollisimman tuoreet havainnot ovat yleensä luotettavimpia, mutta havaintovirheet ovat niiden tekoajan kaoottisissa olosuhteissa täysin ymmärrettäviä. Kertomuksia analysoitaessa jouduttiin toteamaan, että eräiden havaintojen täytyy olla virheellisiä. Ne eivät ole johdonmukaisia verrattuina muiden kertojien samaa seikkaa koskeviin havaintoihin, mikä on tavallista onnettomuustutkinnassa. JAICn raportissa mainittu tapahtumien aikataulu on tehty kaiken mahdollisen todistusaineiston perusteella etsien nimenomaan johdonmukaista tapahtumien kulkua. [Kommentti muistion ulkopuolelta: Miksi JAICin raportissa ei ole eloonjääneiden kertomuksia autenttisina vaan ainoastaan toimitettuina ja typistettyinä? Nyt nuo lausumat palvelevat vain yhden totuuden, 'JAICin totuuden', esittämistä? Miksi Estonian katastrofista eloonjääneiden luetteloon merkittyjä henkilöitä on myöhemmin ilmoitettu kadonneiksi? Miten ja mihin he ovat kadonneet? Miksi eloonjääneitä on uhkailtu ja painostettu? Miksi heidän kertomuksiaan on muunneltu tai vähätelty? Miksi kaikkia eloonjääneitä ei ole kuultu? Miksi osa kertomuksista on hävitetty tai salattu? Miksi JAICin raportissa ei kerrota, mistä eloonjääneiden kertomuksista voi saada jäljennöksiä?] 
    Kellonajoista on voitu kahden minuutin tarkkuudella (ks. loppuraportti s. 97-98) varmentaa vain hätäradioliikenteen alku- ja loppu (klo 01.22 - 01.29) sekä aluksen katoaminen tutkalta klo 01.48. Harva eloonjäänyt katsoi kelloa. Veden alle jääneiden, paineen pysäyttämien kellojen pysähtymishetkistä ei teknistieteellisen kokemuksen perusteella voida tehdä tarkkoja johtopäätöksiä.
    JAIC piti kolmea konevalvomosta pelastunutta merimiestä erittäin tärkeinä silminnäkijöinä ja kuuli heitä useita kertoja. Heidän havaintojaan analysoitiin ja niistä keskusteltiin läpikotaisin JAICn kokouksissa. Kun keskustelua käytiin 1990-luvun loppupuolella samoista asioista kuin COMn raportissa, eräät JAICn entiset jäsenet haastattelivat vielä kerran yhtä konevalvomosta pelastuneista perusteellisesti.
    Loppuraportissa visiirin putoamiselle arvioitu aika klo 01.15 on tarkoituksella annettu viiden minuutin tarkkuudella, koska aika ei tallentunut mihinkään eikä sitä pystytä tarkasti arvioimaan. Loppuraportin kuvassa 13.2 esitetty rekonstruktio ESTONIAn reitistä uppoamisen aikana on tehty ohjailusimulaattoria käyttäen ja simuloinnissa piti valita joku tietty ajankohta, jolloin visiirin oletettiin pudonneen. Ajaksi valittiin klo 01.14, mutta yhtä hyvin olisi voitu valita joku muu lähellä sitä oleva aika. Muut kuvassa 13.2 annetut ajat ovat tutkinnan perusteella muodostettuja arvioita.
    Kuvasta 13.2 jätettiin tarkoituksella pois arvio kallistumasta visiirin putoamisen hetkellä, sillä mahdollista pientä kallistumaa ja aluksen hidasta keinahtelua on vaikea erottaa toisistaan. Kuvassa annetut kallistuman arvot ovat arvioita, jotka perustuvat pelastuneiden todistajalausuntoihin, tietoihin erilaisista tapahtumista aluksen uppoamisen aikana ja vuotovakavuuslaskelmiin. Kallistuma-arvioiden tarkkuus on korkeintaan viisi astetta.
    Kun kaksi konevalvomossa ollutta merimiestä näki monitorista veden tulevan autokannelle rampin reunoista, rampin on täytynyt nojata visiirin rakenteisiin, joissa on selvät jäljet tästä kontaktista. Kuten loppuraportissa sivulla 181 todetaan, visiiriin sisälle kertynyt vesi on voinut alkaa virrata autokannelle sen jälkeen, kun visiiri oli iskenyt rampin osittain auki. Tämä vaihe kesti suuruusluokkaa viisi minuuttia. Kolmas konemestari kuvasi todistajanlausunnossaan sisään virranneen veden määrää valtavaksi (loppuraportti s. 65). Itse asiassa kameran kuva hämärtyi, kun kameraan osui roiskeita.
    Autokannelle tässä vaiheessa kertynyt vesi on huonontanut aluksen vakavuutta ja on yhdessä aaltojen vaikutuksen kanssa voinut aiheuttaa alukselle hidasta keinahtelua tai pienen kallistuman. Lisäksi aluksella oli pieni alkukallistuma ja tuuli kallisti alusta oikealle. Kallistuma alkoi kuitenkin nopeasti kasvaa vasta, kun visiiri oli pudonnut ja ramppi oli kokonaan auki.
    Konevalvomossa on voitu havaita tämä hidas keinahtelu tai kallistuminen samaan aikaan, kun monitorista on nähty veden virtaavan autokannelle. Kuulemisessa vuonna 1999 monitorista veden virtausta autokannelle katsellut merimies on kertonut katselleensa monitoria korkeintaan yhden minuutin ajan vaihtaen koko ajan kanavia, jotka näyttivät autokannen eri osia. Hän on siten voinut katsoa monitoria juuri ennen visiirin irtoamista. Hän arvioi kallistuman suuruudeksi ainakin 15 astetta, mutta kallistuman arvioiminen suljetussa, ikkunattomassa tilassa ei ole helppoa. Ihmisellä on yleensäkin taipumus yliarvioida kallistumia. Ymmärrettävästi olosuhteet konevalvomossa, poistuminen sieltä ja pelastumiseen liittyvät tapahtumat olivat sellaisia, että muistikuvat voivat olla epätarkkoja. Siten lienee myös mahdollista, että havainto yli 15 asteen kallistumasta on tehty vasta monitorin katsomisen jälkeen visiirin pudottua mereen.
    4) Visiirin pudotessa ja törmätessä bulbiin kuului varmasti kova iskuääni, mutta iskuääniä syntyi myös aaltojen iskiessä visiiriin, visiirin kiinnitysten rikkoutuessa ja visiirin liikkuessa. Visiirissä ja keulalaipiossa olevien jälkien perusteella visiiri on esimerkiksi jossain vaiheessa noussut 1,4 m korkeuteen (loppuraportti s. 181) ja on varmasti aiheuttanut kovan ääneen iskiessään keulalaipioon ja pudotessaan keulakannelle. Ennen kuin konevalvomossa katsottiin monitoria on siten voinut kuulua monenlaisia iskuääniä.
    Muutaman minuutin aikana visiirin ollessa putoamassa ja pudottua tapahtui paljon asioita, joiden tapahtumajärjestys on voinut mennä muistikuvissa sekaisin. JAIC pani merkille ristiriitoja konevalvomosta ja muista aluksen osista pelastuneiden kertomusten välillä sekä kertomusten ja loppuraportissa esitetyn tapahtumien kulun välillä. Osa ristiriitaisista lausunnoista voidaan osoittaa vääriksi teknisen tutkinnan ja laskelmien perusteella. On ymmärrettävää, että kaikkia ristiriitaisuuksia ei pystytä selittämään.
    5) Mitä tulee todistajien kuulemiin erilaisiin ääniin, niitä on todennäköisesti kuultu jo ennen klo 01.00. Vahtimatruusi kuuli soinnikkaan metallisen äänen keulasta kertomansa mukaan klo 0.53 aikaan. Ajanmääritys ei ole täysin varma. On kuitenkin mahdollista, että ääni liittyi visiirin lukituslaitteiden murtumisiin.
    Vahtimatruusi tuli komentosillalle pari minuuttia klo 01 jälkeen ja pian komentosillalla havaittiin, että jotain on vinossa. Matruusi lähetettiin muutaman minuutin sisällä autokannelle tarkastamaan lastin tilaa. Hän ei päässyt koskaan perille nopeasti kasvaneen kallistuman vuoksi.
    Tämän jälkeen ihmiset ovat voineet eri aisteillaan tehdä hyvin vaihtelevia havaintoja. Kiinnitysten murtumisen jälkeen visiiri on hakannut vasten runkoa painuen alaosaltaan hieman kasaan. Visiirin nostosylintereiden korvakkeiden leikkautuminen kannen metallin läpi on myös synnyttänyt ääniä. Visiirin putoaminen ja osuminen keulabulbiin on luonnollisesti synnyttänyt voimakkaan äänen ja tärähdyksen rungossa. Lisäksi tulevat myrskyn ja aallokon synnyttämät äänet, jotka vähentävät kuulohavaintojen tarkkuutta. Saman tapahtuman aiheuttamat äänet ja värähtelyt tuntuivat aivan erilaisilta eri paikoissa aluksella. Esimerkiksi visiirin hakkaamista ei ilmeisesti huomattu komentosillalla.
    6) Kysymyksessä mainitut, laivan kyljellä sinnitelleet todistajat, olivat JAICin tiedossa. He ovat mitä ilmeisimmin nähneet rampin alapinnan, koska sen ristikkorakenne voi helposti tuoda mieleen verkon. Heidän havaintojensa perusteella ei kuitenkaan voida tehdä varmoja johtopäätöksiä rampin asennosta.
    Loppuraportissa sivulla 175 on todettu, että visiirin pudottua ja rampin avauduttua kokonaan aallot ovat voineet liikuttaa ramppia täysin auki olevan asennon ja osittain suljetun asennon välillä. Todistajat näkivät rampin aluksen ollessa kallistuneena kyljelleen. Erityisesti siinä vaiheessa ramppi oli aaltojen lähes vapaasti liikuteltavissa. Ramppi ei ole voinut olla kokonaan kiinni, koska sen vasemmanpuoleiset saranat olivat rikkoutuneet ja ramppi ei enää päässyt alkuperäiseen aukkoonsa. Aluksen upotessa perä edellä lähes täysin kallistuneena ramppi roikkui melkein alaspäin ja asettui lopulta siihen osittain auki olevaan asentoon, jossa se on hylyssä.
    Sukeltajat tutkivat rampin alapinnalla ja hylyssä keulakannella olevat vauriot erityisen tarkasti. Rampista ja keulakannen reunoista löytyy toisiaan vastaavia iskujälkiä. Ne ja muut rampin alapinnan vauriot osoittavat, että ramppi on iskeytynyt keulakanteen ja on siten ollut kokonaan auki.
    7) JAIC teki perusteellisia vuotovakavuuslaskelmia, joiden avulla tutkittiin ESTONIAn
    vakavuutta ja kellunta-asentoa uppoamisen eri vaiheissa. Näissä laskelmissa oletettiin kansi kannelta tiettyjen osastojen olevan veden vallassa ja laskettiin aluksen asento.
    Kun vettä oli tullut autokannelle, aluksella oli suuri vakavuusreservi niin kauan kuin kansirakenteet olivat ehjät. Kun alukseen alkoi tulla vettä rikkoutuneista ovista ja ikkunoista, kallistus lisääntyi, vesi pääsi yläkansille ja vakavuusreservi vähitellen hävisi. Kun vettä tuli hyttikansille ja kallistus lisääntyi, vedellä oli yhä useampia mahdollisia reittejä päästä ylhäältä päin autokannen alapuolisiin vesitiiviisiin osastoihin.
    JAIC oli hyvin perillä siitä, että ESTONIAssa kuten muissakin matkustaja-autolautoissa on erilaisia reittejä, joita pitkin pieniä määriä vettä voi päästä autokannen alla oleviin osastoihin. Jotkut autokannen alla olevasta hyttiosastosta pelastuneet matkustajat kertoivat heti onnettomuuden jälkeen, kuinka he olivat nähneet veden virtaavan autokannen suljettujen ovien raoista käytävään ja joku heistä sai niskaansa vettä siirtyessään autokannen tasalle johtavaan portaikkoon. On myös mahdollista, että vesi virtasi autokannelta alas hissin ovien kautta tai esimerkiksi autokannella olevia ilmastointikanavia rikkoutui ja vesi pääsi niitä pitkin alas. Autokannen molemmilla puolilla oli useita ilmastointikanavia.
    Uppoamisen loppuvaiheessa ESTONIAn eri osastot täyttyivät nopeasti veden virratessa osastosta toiseen portaikkojen ja eri aukkojen kautta. Ei ole epäilystä siitä, etteikö vesi olisi päässyt autokannen alla oleviin osastoihin uppoamisen loppuvaiheessa. Tämä vaihe ei kestänyt pitkään eikä merkittävästi hidastanut uppoamista.
    Eräs pelastunut havaitsi Estonian ollessa noin 45 astetta kallellaan, että viidennellä kannella perässä oikealla puolella olleen oven kautta tuli sisälle vettä. Tämä havainto on mainittu loppuraportin sivuilla 73 ja 182. Sukeltajien havainnon mukaan toinen peräovista viidennellä kannella puuttui. Näiden ovien rikkoutumista ei siten tarvinnut tutkia. Vastaavasti oli kohtuullista olettaa, että myös neljännellä kannella perässä ovet rikkoutuivat ja ainakin joku suurista ikkunoista rikkoutui aaltojen vaikutuksesta tai raskaiden esineiden pudotessa sisällä niiden päälle. Raskaiden esineiden liikkumisesta on pelastuneen havainto loppuraportin sivulla 73. Ikkunoiden lujuudesta varmistuttiin muilla tavoin kuin kokeellisesti, esimerkiksi muista onnettomuuksista saatujen tietojen ja asiantuntijoiden mielipiteiden perusteella.
    Sukeltajat eivät tutkineet vedenpitävien ovien ja autokannen ovien tilaa yhtä vedenpitävää ovea lukuun ottamatta, koska se olisi ollut liian vaarallista. Ei ole tiedossa, miksi ilmanvaihtokanavien tilaa ei tutkittu. Ovien ja venttiilien tilasta hylyssä olisi voinut olla vaikeaa päätellä missä vaiheessa uppoamista ne ovat sulkeutuneet, avautuneet tai rikkoutuneet. Uppoamisen tutkimisen kannalta ajankohdalla on merkitystä. [Kommentti muistion ulkopuolelta: Miksi JAICin jäsenet eivät tiedä, miksi ilmanvaihtokanavien tilaa ei tutkittu?]
    Vuotovakavuuslaskelmien perusteella oli selvää, että ESTONIA ei olisi voinut saada nopeasti syvää kallistumaa, jos vettä olisi virrannut alukseen autokannen alle. Kuten Naval Architect-lehdessä julkaistuissa artikkeleissa on osoitettu, massiivinen veden virtaaminen useisiin osastoihin joko keulaan autokannen alapuolelle tai konetiloihin olisi aiheuttanut ESTONIAlle enintään noin 15 asteen staattisen kallistuman. Kun osastot olisivat olleet täynnä vettä, ESTONIA olisi alkanut upota lähes pystysuorassa. Kallistumaan ei juuri olisi ollut ennen kuin huomattava määrä vettä olisi tunkeutunut autokannelle alhaalta päin. Jos vesi olisi tullut keulaosastoihin, alus olisi lisäksi alkanut upota keula edellä. Tämän seurauksena tapahtumaketju olisi ollut täysin erilainen kuin se todellisuudessa oli.
    3 Muita huomioita
    Tässä yhteydessä on kiinnitettävä huomiota vielä siihen, että COMn raportissa on suhtauduttu kritiikittömästi eräisiin toisinajattelijoiden vuosien saatossa esittämiin ja kauan sitten kumottuihin väitteisiin. [Kommentti muistion ulkopuolelta: Miksi muistiossa ei kerrota, mitä nuo kumotut väitteet ovat ja missä asiakirjoissa väitteet on kumottu?]
    Visiirin löytymishetki
    Väitettä, että visiiri olisi löytynyt jo muutama päivä onnettomuuden jälkeen eikä 18.10.1994 kuten tapahtui, on käsitelty perusteellisesti Tuomo Karppisen artikkelissa Hufvudstadsbladetissa 14.1.2001, johon Karppinen viittasi myös Kurmin kuulustelussa. Väite pohjautuu siihen, että Tuomo Karppisen Börje Stenströmille lähettämästä telefaxista on otettu yksi irrallinen lause, muu osa on jätetty huomiotta.
    Väitteen visiirin löytymisestä todellista aikaisemmin kumoavat myös Kari Lehtolan JAICn virolaisille jäsenille 9. ja 10.10 lähettämät faksit, joiden pitäisi olla myös Viron arkistoissa. Edellisessä kerrotaan, että sonartutkimuksissa on löytynyt "big object", joka saattaa olla visiiri. Jälkimmäisessä taas todetaan, että kohde osoittautui valitettavasti teräslevyksi (ns. aaltopeltilevy, joka muotonsa takia antaa tavallista voimakkaamman kaiun).
    Etsinnöistä on tarkat merkinnät niihin osallistuneiden alusten laivapäiväkirjoissa ja aluksilla olleet ovat voineet nähdä omin silmin tapahtumat. Jos asiaan liittyisi jotain hämärää, se ei olisi pysynyt salassa kaikkia näitä 11 vuotta. [Kommentti muistion ulkopuolelta: Muistion edellä oleva viimeinen virke vaikuttaa naiivilta. Totuus Ruotsin tunnetusta DC3-tapauksesta (Ruotsin ilmavoimien vakoilukoneen, jossa oli yhdysvaltalaiset vakoilulaitteet, alas ampuminen 13.6.1952) salattiin asianomaisten uhrien omaisilta ja suurelta yleisöltä nelisenkymmentä vuotta.]
    Katkokset videonauhoissa
    On totta, että JAICn kuvauttamilla videonauhoilla (sekä 2.10., 9 - 10.10. ja 2 - 5.12.1994) on "taukoja", Kuvaus pysähtyy jossakin kohdin ja jatkuu myöhemmin toisessa paikassa, jossa aika ja syvyys on erilainen kuin ennen keskeytystä. Kuvaus todellakin keskeytettiin aika-ajoin, esimerkiksi kun kohteessa ei ollut mitään mielenkiintoista näkyvissä, ROVin kaapeli oli tarttunut johonkin tai oli tarvetta siirtää ROV tai sukeltaja toiseen kohteeseen. Kuvausten keskeytyksistä on laadittu dokumentit sekunnin tarkkuudella.
    Väitteen siitä, että nauhoja olisi jälkikäteen editoitu poistamalla niistä tiettyjä osia, esittivät ensimmäisinä GGEn konsultit. Kun tässä yhteydessä käytettiin sanontaa "todistusaineiston väärentäminen", suomalaiset tutkijat luovuttivat välittömästi alkuperäiset videonauhat Suomen keskusrikospoliisin haltuun, jotta ne säilyisivät mahdolliseen väärennyssyytteen oikeudenkäyntiin saakka koskemattomina. Konsultit ovat myöhemmin useasti pyytäneet alkuperäisiä nauhoja haltuunsa tutkimuksia varten, mutta heidän on sallittu ainoastaan katsoa niitä poliisin tiloissa ja saada niistä kopioita.
    Eräät toisinajattelijat ovat sittemmin kehittäneet nauhojen tauoista mielikuvituksellisia teorioita. On väitetty esim. että kuvaus keskeytettiin hylyn läheisyydessä kerran siksi, että visiiri olisi pian tullut näkyviin (väitettiin, että visiiri ei koskaan irronnut aluksesta, vaan se räjäytettiin irti, jolloin Suomen ja Ruotsin laivastot saattoivat siirtää visiiriä riiputuksessa noin meripeninkulman matkan "löytöpaikalleen" taikka että arkaluonteinen sotilasmateriaali ehdittiin hakea pois autokannelta). (www.onnettomuustutkinta.fi/37383.htm)

    Poissa Chezor

    • Konkarijäsen
    • ****
    • Viestejä: 600
    Vs: Tapaus MV Estonia
    « Vastaus #13 : Toukokuu 12, 2014, 05:28:48 ap »
  •   0
  •    Sopimus Estoniasta
       Suomen tasavallan, Viron tasavallan ja Ruotsin kuningaskunnan välinen sopimus M/S Estoniasta
    49/1995
    Annettu: 26.08.1995
       Asetus Suomen, Viron ja Ruotsin välillä M/S Estoniasta tehdyn sopimuksen voimaansaattamisesta

    Ulkoasiainministerin esittelystä säädetään:
       1 §: Tallinnassa 23 päivänä helmikuuta 1995 Suomen tasavallan, Viron tasavallan ja Ruotsin kuningaskunnan välillä tehty sopimus M/S Estoniasta, jonka tasavallan presidentti on hyväksynyt 17 päivänä heinäkuuta 1995 ja jonka hyväksymistä koskevat nootit on vaihdettu 27 päivänä heinäkuuta 1995, tulee voimaan 26 päivänä elokuuta 1995 niin kuin siitä on sovittu.
       2 §: Tämä asetus tulee voimaan 26 päivänä elokuuta 1995.
    Helsingissä 21 päivänä elokuuta 1995
       49/1995
       Suiomen tasavallan, Viron tasavallan ja Ruotsin kuningaskunnan välinen sopimus M/S Estoniasta
    Suomen tsavalta, Viron tasavalta ja Ruotsin kuningaskunta, jäljempänä sopimuspuolet, jotka
    palauttavat mieleen 28 päivänä syyskuuta 1994 tapahtuneen onnettomuuden, jolloin M/S Estonia upposi Itämereen matkallaan Tallinnasta Tukholmaan,
    haluavat suojella M/S Estoniaa onnettomuuden uhrien viimeisenä leposijana kaikilta häiritseviltä toimilta,
    kehottavat yleisöä ja kaikkia muita valtioita osoittamaan asianmukaista kunnioitusta M/S Estonian sijaintipaikalle nyt ja tulevaisuudessa,
    ovat sopineet seuraavasta:
       1 artikla: M/S Estonian hylkyä ja sitä ympäröivää aluetta, sellaisena kuin se on määritelty 2 artiklassa, pidetään onnettomuuden uhrien viimeisenä leposijana, ja sellaisena sille on osoitettava asianmukaista kunnioitusta.
       2 artikla: Viimeisen leposijan muodostavalle alueelle määrätään tätä sopimusta varten rajat, jotka kulkevat suorina viivoina pisteestä n:o 1 pisteiden n:o 2, 3 ja 4 kautta takaisin pisteeseen n:o 1:
    Piste n:o 1 (ylempi vasen) 59ø 23,500' N, 21ø 40,000' E
    Piste n:o 2 (ylempi oikea) 59ø 23,500' N, 21ø 42,000' E
    Piste n:o 3 (alempi oikea) 59ø 22,500' N, 21ø 42,000' E
    Piste n:o 4 (alempi vasen) 59ø 22,500' N, 21ø 40,000' E;
    kaikki asemat on määritelty vuoden 1984 maailman geodeettisen järjestelmän (WGS 84) maantieteellisten koordinaattien mukaan.

    3 artikla: Sopimuspuolet sopivat, että M/S Estoniaa ei nosteta.

    4 artikla: 1. Sopimuspuolet sitoutuvat ryhtymään kansallisiin lainsäädäntötoimiin kriminalisoidakseen kaikki viimeisen leposijan rauhaa häiritsevät toimet, erityisesti sukeltamisen tai muut toimet uhrien tai omaisuuden nostamiseksi hylystä tai merenpohjasta.
    2. Sopimuspuolet sitoutuvat huolehtimaan siitä, että tämän artiklan 1 kappaleen mukaisen rikoksen tekemisestä on mahdollista rangaista vankeudella.
    3. Edellä olevien määräysten estämättä sopimuspuoli voi ryhtyä toimenpiteisiin hylyn peittämiseksi tai hylystä aiheutuvan meriympäristön pilaantumisen estämiseksi.
       5 artikla: Kukin sopimuspuoli sitoutuu antamaan toiselle sopimuspuolelle tietoja vireillä tai meneillään olevista toimista, jotka on kriminalisoitu 4 artiklan mukaisesti ja joihin osallistuu kyseisen sopimuspuolen lipun alla purjehtiva alus.
       6 artikla: Tämä sopimus tulee voimaan kolmenkymmenen päivän kuluttua siitä, kun sopimuspuolet ovat ilmoittaneet toisille sopimuspuolille kirjallisesti, että sen voimaantulon edellyttämät valtiosäännön mukaiset vaatimukset on täytetty.
    Tehty Tallinnassa 23 päivänä tammikuuta 1995 kolmena alkuperäiskappaleena, jotka ovat kaikki englanninkielisiä.
    Tämän vakuudeksi allekirjoittaneet, siihen asianmukaisesti valtuutettuina, ovat allekirjoittaneet tämän sopimuksen.
    *
    Suomen tasavallan, Viron tasavallan ja Ruotsin kuningaskunnan välinen sopimus M/S Estoniasta
       Överenskommelse mellan Republiken Finland, Republiken Estland och Konungariket Sverige om M/S Estonia
       Agreement between the Republic of Finland, the Republic of Estonia and the Kingdom of Sweden regarding the M/S Estonia
    Sopimustyyppi
    II Monenväliset sopimukset
    10. Muuta
    Allekirjoituspäivä: 23.2.1995
    Ratifiointipäivä: 17.7.1995 H
    Voimaantulopäivä: 26.8.1995
    Kansainvälinen voimaantulopäivä: 26.8.1995
    Sopimukset: 49/1995
    Säädösviitteet: 1063/1995
       Sopimukseen tehdyt muutokset:
    46/1996
    23.4.1996
    Lisäpöytäkirja
       Osapuolet:
    Iso-Britannia
    Sitoutumispäivä: 11.5.1999 L
    Voimaantulopäivä: 11.5.1999
    Varauma:
    Now therefore the Government of the United Kingdom of Great Britain and Northern Ireland, having considered the Agreement aforesaid, hereby accede to the same and undertake faithfully to perform and carry out all the stipulations therein contained, subject to the reservation that, notwithstanding paragraph 2 of Article 4 of the Agreement, the United Kingdom of Great Britain and Northern Ireland reserves the right not to make the offence punishable by imprisonment; intead, the offence would be punishable by a fine.
    Latvia
    Sitoutumispäivä: 12.10.1999 L
    Voimaantulopäivä: 12.10.1999
    Liettua
    Sitoutumispäivä: 6.3.2002 L
    Voimaantulopäivä: 6.3.2002
    Puola
    Sitoutumispäivä: 8.12.2000 L
    Voimaantulopäivä: -
    Ruotsi
    Sitoutumispäivä: -
    Voimaantulopäivä: -
    Tanska
    Sitoutumispäivä: 8.1.1999 L
    Voimaantulopäivä: 8.1.1999
    Venäjä
    Sitoutumispäivä: 25.1.2000 L
    Voimaantulopäivä: 25.1.2000
    Viro
    Sitoutumispäivä: -
    Voimaantulopäivä: -
    *
    49/1995
    Annettu: 26.6.1996
       Asetus Viron, Suomen ja Ruotsin välillä M/S Estoniasta tehdyn sopimuksen lisäpöytäkirjan voimaansaattamisesta

    Ulkoasiainministerin esittelystä säädetään:

    1 §: Viron tasavallan, Suomen tasavallan ja Ruotsin kuningaskunnan välillä M/S Estoniasta tehdyn sopimuksen (SopS 48/1995) Tukholmassa 23 päivänä huhtikuuta 1996 tehty lisäpöytäkirja, jonka tasavallan presidentti on hyväksynyt 20 päivänä kesäkuuta 1996, on voimassa 23 päivästä huhtikuuta 1996 niin kuin siitä on sovittu.
       2 §: Tämä asetus tulee voimaan 26 päivänä kesäkuuta 1996.
    Naantalissa 20 päivänä kesäkuuta 1996
       *
       46/1996
       Lisäpöytäkirja Viron tasavallan, Suomen tasavallan ja Ruotsin kuningaskunnan väliseen sopimukseen M/S Estoniasta
    Viron tasavallan hallitus, Suomen tasavallan hallitus ja Ruotsin kuningaskunnan hallitus,
    jotka ovat Tallinnassa 23 päivänä helmikuuta 1995 tehdyn, M/S Estonian hylyn suojelemista koskevan sopimuksen osapuolia,
    jotka haluavat edelleen vahvistaa hylyn suojelua onnettomuuden uhrien viimeisenä leposijana kaikelta häiritsevältä toiminnalta,
    ovat sopineet seuraavasta:
    1 artikla: Kaikki valtiot voivat halutessaan liittyä Suomen tasavallan, Viron tasavallan ja Ruotsin kuningaskunnan välillä Tallinnassa 23 päivänä helmikuuta 1995 allekirjoitettuun sopimukseen M/S Estonian hylyn suojelemisesta.
    2 artikla: Sopimukseen liittyvän valtion on talletettava liittymiskirjansa Ruotsin hallituksen haltuun.
    3 artikla: Sopimus tulee voimaan siihen liittyvän valtion osalta liittymiskirjan tallettamispäivänä.
    Tehty Tukholmassa 23 päivänä huhtikuuta 1996
    *
    JAICin raportin kriittisistä tutkijoista ja tutkimuksista
    Estonian katastrofia selvittäneen kansainvälisen tutkintakomission (JAIC) raportin kriitikot väittävät, ettei JAIC ole tutkinut tai tutkituttanut niiden tutkijoiden ja tutkimuslaitosten raportteja, tutkimuksia ja lausuntoja, jotka ovat tutkineet saksalaisen toimittajan Jutta Raben ja yhdysvaltalaisen harrastajasukeltajan Gregg Bemisin järjestämällä sukellusretkellä Estonian rungosta polttoleikkaamalla irrotettuja kappaleita (kaksi palasta).  Mainitut tutkijat ja tutkimuslaitokset ovat päätyneet tutkimusten jälkeen johtopäätökseen, jonka mukaan kyseisissä kappaleissa oli jälkiä räjähdyksestä. Tämä viittaa siihen, että Estonialla oli tapahtunut räjähdys tai räjähdyksiä.

    Sanotunlaisia tutkijoita ovat olleet ainakin räjähdysaine- ja räjäytysasiantuntija Brian Braidwood, dosentti Lars Ekbom ja tutkija Michael G. Fellows. Mainitunlaisia tutkimuslaitoksia, -instituutteja tai -laboratorioita ovat olleet ainakin Institut für Materialprüfung und Werkstofftechnik Dr Dölling + Dr Neubert GmbH; Materialprüfungsamt des Landes Brandenburg (Material Testing Laboratory of the State of Brandenburg) ja Southwest Research Institute (San Antonio).

    Sanottujen tutkijoiden ja tutkimuslaitosten lausunnot ja raportit on julkaistu ainakin Sven Anérin tietokirjassa 'Estonia sprängdes' [Estonia räjäytettiin] (Falun 2004) seuraavasti: (1) Braidwood, B.H.L.: Investigation Report. The sinking of the car/passenger ferry Estonia in the Baltic Sea on the 28th September 1994 (teoksessa:  Anér: Estonia sprängdes, s. 85-144); (2) Braidwood, Brian H.L.: Supplementary Investigation Report (teoksessa: Anér: Estonia sprängdes, s. 145); (3) Ekbom, Lars: Rapport rörande metallprover tagna från MS Estonia (10.1.2001) (teoksessa: Anér: Estonia sprängdes, s. 37-39); (4) Examination Report No. 1.3/00/3664. Materialprüfungsamt des Landes Brandenburg [Material Testing Laboratory of the State of Brandenburg]. Office translation (teoksessa: Anér: Estonia sprängdes, s. 146-161); (5) Fellows, Michael G.: A Second Opinion on the Explosion Damage Report On the Car / Passenger Ferry Estonia by Brian H.L. Braidwood. May 2000 (teoksessa: Anér: Estonia sprängdes, s. 146-161); (6) Report: X-Ray Microstructure Investigations on Two Specimens of Shipbuilding Plates (12.9.2000 Report-no: 20130-03). Institut für Materialprüfung und Werkstofftechnik Dr Dölling + Dr Neubert GmbH (teoksessa:  Anér: Estonia sprängdes, s. 222-234); (7) Southwest Research Institute Project No. 18.04042.01.109 Examination of Metal Samples for Evidence of Shock Loading. Final Report (teoksessa: Anér: Estonia sprängdes, s. 235-243).

    Poissa Chezor

    • Konkarijäsen
    • ****
    • Viestejä: 600
    Vs: Tapaus MV Estonia
    « Vastaus #14 : Toukokuu 13, 2014, 03:15:32 ap »
  •   0
  • Estonian uppoamisen tapahtumien kronologia

    Kronologia sisältää kysymyksessä olevat tapahtumat päivämäärineen ja kellonaikoineen. Kellonajat ilmoitetaan Viron aikoina, koska Viron aika oli virallinen aika Estonialla.

    Tähän esitykseen ei ole katsottu voitavan ottaa kansainvälisen tutkintakomission (JAIC) raportin sisältämiä yhteenvetoja eloonjääneiden lausunnoista, koska nuo lausunnot eivät ole aitoja ja autenttisia vaan 'toimitettuja': Some details deviate from what witnesses actually stated. The Commission has edited some detailed statements (...). [Eräät yksityiskohdat poikkeavat siitä, mitä todistajat todellisuudessa sanoivat. {...} komissio on muuttanut eräiden kertomusten yksityiskohtia {...}.] (Estonia  Final Report, s. 61). Mainittu komissio (JAIC) ei siis ole antanut eloonjääneiden puhua vapaasti vaan lausunnot on toimitettu eli sovitettu siten, että ne tukevat JAICin skenaariota katastrofin kulusta. Monet eloonjääneet, uhrien omaiset, asiantuntijat, tutkijat ja toimittajat sekä muut katastrofista kiinnostuneet ovat kritikoineet voimakkaasti komission (JAIC) mainitunlaista menettelyä. - Yksi erittäin vakava puute ja ongelma JAICin raportissa on, ettei siitä käy selkeästi ja nimenomaisesti ilmi, mitkä yksityiskohdat poikkeavat siitä, mitä todistajat todellisuudessa sanoivat. (JAICin mainitunlaista menettelyä, jonka se on itse raportissaan myöntänyt, voidaan pitää selvästi virheellisenä ja moitittavana. Itse asiassa kysymys on todistajankertomusten väärentämisestä de facto.)   

    Tiistai-ilta 27.9.1994: Univormupukuiset (sotilaspukuiset? poliisipukuiset?) henkilöt (armeijan sotilaita? poliiseja?) olivat sulkeneet ajotien Estlinen terminaaliin. - (Eloonjäänyt matkustaja Carl Övberg [CÖ] on 18.9.1997 kertonut saksalaiselle asianajajalle [Rechtsanwalt), oikeustieteen tohtori Henning Wittelle, että Tallinnan satama oli suuren poliisijoukon eristämä [Witte: M/S Estonia sänktes, s. 14].) - Autolla ei päässyt tavalliseen tapaan ajamaan suoraan terminaalin sisäänkäynnin luokse. - Estonian aikataulun mukainen lähtöaika oli kello 19. Estonia pääsi lähtemään kuitenkin vasta kello 19:15:n ja 19:35:n välisenä aikana.
    (lähteet: Rabe: Estonia, s. 8 ja 39-40; Witte: M/S Estonia sänktes, s. 14)

    Noin kello 19:15  19:35: Estonia lähti Tallinnan satamasta. Lähtö myöhästyi aikataulun mukaisesta lähtöajasta 15  35 minuuttia.
    (lähde: Rabe: Estonia, s. 39-40)

    Keskiviikko 28.9.1994:
    Noin kello 00:30 (Viron ja Suomen aikaa): Estonia muutti kurssiaan 262 asteesta 287 asteeseen. Evävakaajat otettiin käyttöön.
    (lähde: Rabe: Estonia, s. 42)
     
    Noin kello 00:40  01:01 (- 01:05) tai 00:45  01:01 (- 01:05) [Viron ja Suomen aikaa]: Estonialla kuultiin erilaisia, tavallisesta poikkeavia ääniä: muun muassa 'iskuja', ainakin 'yksi voimakas pamaus' tai 'kaksi voimakasta pamausta' ('lyhyin väliajoin') sekä 'raapivaa ääntä' . (Eräät eloonjääneet ovat kertoneet jopa kolmesta pamauksesta.) Pamauksia seurasi 'voimakas vavahtelu'. 'Tärinä' oli havaittavissa kaikkialla laivassa. (Todistajien lausuntojen perusteella vaikuttaa ilmeiseltä, että aluksella kuultiin outoja ääniä [raapivaa ääntä, pamauksia ymv. tavallisuudesta poikkeavaa] ainakin kahdessa eri aikajaksossa eli ainakin kahteen otteeseen: ensiksi noin kello 00:40 - 00:53 ja toisen kerran: noin kello 01:01.) - CÖ (autokannen alapuolella sijainneelta kannelta 1 hytistä 1049) kuuli heti kello 01:n (01:00) jälkeen 'voimakkaan pamauksen tai rusahduksen' ['en kraftig smäll eller krasch']. Kysymyksessä oli vahva metallinen ääni.
    ”In summary (...) it can be concluded, that (a) the noises heard and observations made by the survivors depend on the deck they were on and whether they were forward or more aft on that deck; the survivors from decks 1 and 4 (forward part) having been closest to the action heard more and more detailed noise scenarios than those from decks 5 and 6; (b) there had been heard low banging noises from the foreship area already during the evening hours which had continued all the time; (c) some survivors have noted that the vessel behaved differently at about midnight; (d) all survivors having testified in this respect had heard and felt either one - two - or three major bangs, crashes combined with shaking/vibrating of the vessel shortly before the big heel - even Ulla Marianne Tenman on the 7th deck; (e) since 10-15 minutes before the big heel some survivors from the 4th deck, but in particular those from the 1st deck, heard very clear and distinct "scraping sounds" from below, a noise which is heard when a vessel runs aground or proceeds through ice. The noises continued even after the heel; (f) about 15 minutes before the heel, 3 sharp metallic bangs were heard with 15-20 seconds in between and thereafter steel knocking against steel noises respectively metal against metal noises or sledge-hammer noises or stone against the hull noises were heard which ended in the 2 or 3 big crashes shortly before the heel; (g) hydraulic noises were heard by one possibly two passengers on the 1st deck, which were clearly identified by one passenger and explained by the other to sound like roaring, squeaking and shrieking and which were combined with the sledge-hammer noises and ended together with them in the first of the two major crashes shortly before the big heel; (h) some survivors from the 1st deck had heard rushing water sounds about 30 minutes before the heel and later again, and then shortly before the heel also survivors from the 4th deck heard sounds of rushing water from the car deck; (i) some survivors from the 1st deck and 4th deck had heard something heavy and large "rolling - moving" on the car deck to starboard before the big heel (...)” (Report / GGE, 21.5 [http://www.estonia.xprimo.de/ estonia/index. html]) 
    (lähteet: Rabe: Estonia, s. 43; Witte: M/S Estonia sänktes, s. 15; Report / GGE [http://www.estonia.xprimo.de/estonia/index.html])

    Noin kello 00:58: Estonian kapteeni Arvo Andresson totesi laivan olevan tunnin myöhässä.
    (lähde: Rabe: Estonia, s. 45)

    Noin kello 01:00: Estonian toinen perämies Tormi Ainsalu sai puhelun. Matkustajat (autokannen [= kannet 2 ja 3] alapuolella sijainneella) alimmalla matkustajahyttikannella eli kannella 1 olivat kiihdyksissään kovien äänten vuoksi. - Ainsalu lähetti vahtimatruusi Silver Linden autokannen keula-alueelle.
    (lähde: Rabe: Estonia, s. 46)
    Huomautus: Ainsalun noin kello 01:00 saama puhelu viittaa siis siihen, että Estonialla oli kuultu pamaus (tai pamauksia) jo noin kello 00:47  01:00.

    Noin kello 01:01 [Viron ja Suomen aikaa]: Estonialla kuultiin vielä 'yksi kovaääninen pamaus' tai 'kaksi kovaäänistä pamausta'. Matkustajat pakenivat kannelta 1 ylöspäin. Vettä tunkeutui paineella kannelta 0 kannelle 1. - CÖ (autokannen alapuolella sijainneelta kannelta 1 hytistä 1049) kuuli heti kello 01:n (01:00) jälkeen 'voimakkaan pamauksen tai rusahduksen' ['en kraftig smäll eller krasch']. Kysymyksessä oli vahva metallinen ääni. - Vähän myöhemmin (noin puoli minuuttia  kaksi minuuttia myöhemmin ja siis noin kello 01:01  01:03) CÖ kuuli yhden pamauksen (en smäll), joka oli entistä voimakkampi (ännu kraftigare). - Yasmina Weidinger (YW) (kannelta 1, hytistä 1027) on kertonut kovasta äänestä tai iskusta (ett hårt ljud; den hårda stöten) noin kello 01:05. - YW on muistellut kuulleensa kellon piipanneen keskiyötä Ruotsin aikaa (01:00 Viron ja Suomen aikaa). Mitt under vår diskussion slumrade jag till i ca 5 minuter. Jag vaknade till då jag hörde ett hårt ljud från bildäcket. Det lät som om något tungt skulle ha rört sig mot fartygets högra sida. Samtidigt började båten luta. [Keskustellessamme nukahdin noin viideksi minuutiksi. Heräsin siihen, että kuulin kovan äänen autokannelta. Kuulosti siltä kuin jotakin raskasta olisi liikkunut aluksen oikealle puolelle. Samalla laiva alkoi kallistua.] - Viisi minuuttia yli puolenyön (Ruotsin aikaa eli noin kello 01:05 Viron ja Suomen aikaa) seurasi kova isku (...). (Fem minuter senare följde den hårda stöten, [...].)
    (lähteet: Rabe: Estonia, s. 46; Witte: M/S Estonia sänktes, s. 15; Carlqvist: Tysta leken, s. 32-33)
    Huomautus: Eloonjääneiden kertomusten perusteella vaikuttaa selvältä, että Estonialla kuultiin noin kello 01:01 'kovaääninen pamaus'. - Näyttää siltä, että pamausten kuuleminen ajoittuu kellonaikoihin 00:47  01:01 (- 01:05). Toisin sanoen, ensimmäinen pamaus (smäll) (tai ensimmäiset pamaukset) kuultiin aikaisintaan ehkä noin kello 00:47 (täsmällisemmin ehkä kello 00:53) ja viimeinen pamaus (tai viimeiset pamaukset) noin kello 01:01 (- 01:05). - Pamausten ajankohta on arvioitavissa suhteessa Estonian kallistuman syntymishetkeen. Mikäli Estonian voimakas kallistuma (40-50 astetta) tapahtui noin kello 01:02, on loogista päätellä, että viimeinen pamaus sattui (viimeiset pamaukset sattuivat) viimeistään noin kello 01:01.

    Noin kello 01:02 [Viron ja Suomen aikaa]: Estonia kallistui oikealle noin 40-50 astetta. Sen jälkeen alus oikeni mutta kallistui uudelleen. Sitten laiva oikeni jälleen noin 10 asteen kallistumaan. Pian laiva alkoi kallistua uudelleen siten, että noin 5-7 minuutin kuluttua kallistuma oli jo noin 30 astetta. - CÖ:n Henning Wittelle kertoman mukaan Estonia olisi saanut kallistuman noin kello 01:15 – 01:20. - Rolf Sörmanin (RS) mukaan Estonia olisi saanut kallistuman jo kello 00:55. Tuolloin laiva kallistui (krängde båten till) mutta oikeni takaisin paapuuriin päin (gick tillbaks åt babord). (Carlqvist: Tysta leken, s. 13-14). - ”Since the electric clock of passenger Mikael Öun fell off the table at the big heel and the batteries became disconnected, the clock stopped at this very moment at 00:02 hours Swedish time = 01:02 hours ship's time. This is supported by the obvious fact that 25 of the 45 have stated the time of the heel to have been about 01.00 hours. It is further confirmed by the evidence of Wanda Wachtmeister who looked at her wristwatch after she had reached the 7th deck from the 4th deck and the time was 01.05 hours” (Report / GGE 21.6 [http://www.estonia.xprimo.de/estonia/index.html]). - ”It can thus be reasonably assumed that the big heel occurred at 01.02 hours ship's time” (Report / GGE 21.6 [http://www.estonia.xprimo.de/ estonia/index.html]). Estonian uppoamista tutkinut saksalainen asiantuntijaryhmä (German Group of Experts) on siis katsonut järkeväksi olettaa, että eloonjääneiden havaitsema Estonian suuri kallistuminen [kallistuma] (the big heel) tapahtui kello 01:02 Viron ja Suomen aikaa. Asiantuntijaryhmän arvio perustuu eloonjääneiden kertomusten yksityiskohtaiseen kirjaamiseen sekä tarkkaan ja perusteltuun arvioimiseen. [Tämän kirjoittaja on omissa arvioissaan päätynyt samalle kannalle.]   
    (lähteet: Rabe: Estonia, s. 47; Witte: M/S Estonia sänktes, s. 15; Carlqvist: Tysta leken, s. 13-14; Report / GGE [estonia.xprimo.de/ estonia/index.html])

    Noin kello 01:10  01:15: Estonian pääkoneet pysähtyivät. Vähän myöhemmin pysähtyivät myös dieselit.
    (lähde: Rabe: Estonia, s. 50)

    Noin kello 01:15  01:20: CÖ havaitsi kannen 1 ja kannen 2 välisiltä portailta, että (autokannen alapuolella sijainneelle) kannelle 1 tunkeutui vettä. Suuret vesimassat suihkusivat kannelle 1 joutsenkaulaisista ilmanvaihtoputkista (krökta ventilationsrören), jotka sijaitsivat kannen 1 käytävillä. - Hän näki myös veden tunkeutuvan ovesta [käytävällä, kannella 1] venttiilien takana ja virtaavan lattialle [käytävällä, kannella 1]. [Piirustusten mukaan ovi johti pesuhuoneeseen.] (Han såg också vatten tränga fram från en dörr bakom ventilerna, som enligt ritningarna tillhörde ett tvättrum, och strömma över golvet.)  CÖ sai takkinsa irrotetuksi ja jatkoi pakoaan. Sen jälkeen äkillinen syvä kallistuma, 45 astetta tai enemmän, pakotti hänet kiipeämään jalat aluksen oikeanpuoleista seinää vasten. (En plötslig djup slagsida, 45 grader eller mer, tvingade honom att klättra med fötterna mot styrbordsväggen.) - (Saksalainen haveriselvittäjä ja laiva-asiantuntija Werner Hummel sai selville, että CÖ:n kuvaama ilmastointi (ventilationen) kokoushuoneista kannella 0 [joka sijaitsi autokansien {= kannet 2-3} alapuolisen matkustajahyttikannen {= kansi n:o 1} alapuolella] oli johdettu lattian läpi kannelle 1 juuri siihen paikkaan, jonka CÖ oli ilmoittanut. [Werner Hummel {...} fick senare veta att ventilationen från konferensrummet på däck 0, som ursprungligen gått upp i centralschaktet, på grund av platsbrist letts upp genom golvet till däck 1 just på den plats som Övberg angett.] - CÖ näki siis veden virtaavan alapuolelta eli autokannen alapuolisen matkustajahyttikannen (= kansi 1) alapuolelta kannelle 1 jo ennen kuin laivan kallistuma yllätti hänet portaikossa matkalla ylös. Tämä tarkoittaa, että kannen 1 alapuolelta (= kannelta 0) virtasi kannelle 1 vettä kovalla paineella ennen laivan kallistumista. Tätä voidaan pitää todisteena siitä, että Estonia oli saanut vuodon. ([...] Övberg såg vatten tränga in underifrån och att han överrumplades av slagsidan i trappan på väg upp. Då fanns det vattnet där innan slagsidan. I så fall hade Estonia sprungit läck.)
    (lähteet: Witte: M/S Estonia sänktes, s. 15; Carlqvist: Tysta leken, s. 43-46)

    Kello 01:22: Estonian ensimmäinen virallinen hätäkutsu (Mayday) rekisteröitiin.
    (lähde: Rabe: Estonia, s. 51)

    Kello 01:24: Estonian kolmas perämies Andres Tammes puhui 20-30 asteen kallistumasta oikealle ja sähkökatkosta. -  Estonia puhui kanavalla 16 suoraan Silja Europalle ja Mariellalle. Hätäkutsu vaikutti epätoivoiselta. Estonian toinen perämies Tormi Ainsalu puhui. Silja Europalla vastasi perämies Teijo Karl Peter Seppelin.
    (lähde: Rabe: Estonia, s. 51)

    Kello 01:31: Viimeinen radioyhteys Estonian ja Silja Europan välillä. Se päättyi sanoihin: Estonia: Kuinka kaukana te vielä olette? Todella pahalta, todella pahalta näyttää nyt tässä kyllä. Silja Europa: Joo, me ollaan tulossa, vielä 48 minuuttia. [Silja Europan kommentti liittyi maantieteellisen sijainnin pituusminuutteihin.] - Tämän jälkeen radioyhteys Estoniaan katkesi.
    (lähde: Rabe: Estonia, s. 61) 

    Kello 01:30 – 01:32: Estonia oli kyljellään meressä. - ”At 01.30/32 hours the ferry was on her side according to the statements of many survivors, e.g. Lars-Olof Lamke who was then washed from board where-by the glass of his wristwatch was broken and his watch stopped at that time, and Einar Kukk, who looked at his watch before going into the water” (Report / GGE, 21.9 [www.estonia.xprimo.de/ estonia/index.html]).

    Kello 01:35: Vettä syöksyi Estonian komentosillalle. Laivan kello, joka oli asetettu maailmanaikaan (UTC) (eli kello näytti Greenwichin aikaa), pysähtyi kello 23:35 eli 01:35 Viron ja Suomen aikaa. - Mariellan kapteeni Jan-Thure Thörnros on kertonut, että hän näki kaukaa, miten Estonian valot katosivat.
    (lähde: Rabe: Estonia, s. 61) 

    Kello 01:45: Estonia makasi meressä köli lähes ylöspäin. Laiva alkoi vajota Itämeren pohjaan perä edellä.
    (lähde: Rabe: Estonia, s. 62) 
     
    Kello 01:48: Estonia hävisi Utön saarella olevan suomalaisen sotilastukikohdan tutkakuvasta.
    (lähde: Rabe: Estonia, s. 62) 

    Noin kello 01:53 – 01:55 [Viron ja Suomen aikaa]: Estonian kaiku katosi Mariellan ja Silja Europan tutkakuvasta. Estonia oli uponnut. - ”At 01.53 hours the echo of Estonia disappeared from the radar screens of the Mariella. The biggest shipping catastrophe in peace time in Europe had become a fact” (Report / GGE 21.9 [http://www.estonia.xprimo.de/ estonia/index.html]).
    (lähteet: Rabe: Estonia, s. 63; Report / GGE 21.9, [http://www.estonia.xprimo.de/estonia/index.html]) 

     

    Tippaajia: ####

    Sinun antamiasi: #### Umk

    Muiden tipit: #### Umk

    Tipit yhteensä: #### Umk

    Send bitcoins to
    Summa:
    Umk (minimi 0.2, maksimi 2, käytettävissä 0 Umk)
    Kommentti: