Kirjoittaja Aihe: Elämän tarkoitus..  (Luettu 2096 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa kummo

  • Foorumimoderaattori
  • ***
  • Viestejä: 328
Elämän tarkoitus..
« : Tammikuu 05, 2014, 10:40:09 ip »
  •   0
  • Ihan alkuun muistuttaisin että meillä on erilaisia mielipiteitä.

    Kun joku sanoo jotakin josta et ole samaa mieltä, saat sinä kommentoida tätä ja toivoisimme että perustelet sen, mikset ole samaa mieltä. Eihän kuitenkaan kielletä toista uskomasta omaan mielipiteeseensä ;)

    Toivomme ettei tunteet nouse pintaan tässä(kään) keskustelussa.




    Mikä on elämän tarkoitus mielestäsi?



    Onko jokaisella elämällä oma tehtävä?

    Onko se tehtävä kaikilla sama?

    Kannattaako pyrkiä onnellisuuteen?

    Entä suvun jatkamiseen?

    Onko se tehtävä kohtalon osoittama vai itse valitsema?

    Kuinka tämän tehtävän tai elämäntarkoituksen löytää?

    Onko keinoja useampi?

    Onko tehtäviä tai elämän tarkoituksia useampi?

    Synnyimmekö oppimaan jotakin?

    Poissa VKR

    • Juniorijäsen
    • **
    • Viestejä: 50
    Vs: Elämän tarkoitus..
    « Vastaus #1 : Tammikuu 06, 2014, 01:30:06 ip »
  •   +1
  • Onpa hyvä aihe taas, joskin todella haastava. Tätä kun yksin miettii, alkaa monesti masentamaan. Ja eikös tunteiden pintaan nouseminen voi olla myös hyvä asia  :)

    Pikaiset mielipiteet noihin kysymyksiin, niin saadaan vääntöä auki. Elämän tarkoitus -kysymyksen skippaan suosiolla. Älkää suuttuko:

    Onko jokaisella elämällä oma tehtävä?
    Välillä tuntuu siltä, että ei todellakaan. Varsinkin ihmiselämiä on niin paljon ohisektorilla, että parasta olisi, ettei niitä olisi. Varsinkin tällaisen luonnottoman ylikansoituksen kulta-aikana ihan jokaista pedofiilia, huumediileriä, raiskaajaa yms. ei tarttisi pitää hengissä. Joku superhumanisti saattaa ajatella, että näilläkin elä(i)millä on tehtävänsä. Ehkä niillä joskus oli, mutta mission failed ja elämän lahja pois niiltä, jotka eivät ole sen arvoisia.

    Onko se tehtävä kaikilla sama?
    Riippuu millä tasolla asiaa tarkastelee. Suuri linja voi olla sama (oman kansan, kulttuurin, rodun, suvun, perheen säilyttäminen ja turvaaminen), mutta käytännnöntasolla eivät kaikki voi olla sotilaita, isiä, äitejä tai johtajia.

    Kannattaako pyrkiä onnellisuuteen?
    Kyllä, mutta ei missään tapauksessa hinnalla millä hyvänsä. Ja yhden ihmisen onnellisuus pitää voida uhrata suuremman asian takia.

    Entä suvun jatkamiseen?
    No tähän viittasinkin jo aikaisemmin, ehdottomasti. Vaikka sisäinen "ekofasisti" älähtääkin kansan lisäämisen kohdalla, tulee vierelle joku primitiivisempi vietti, joka ehdottomasti ajaa lisääntymään ja turvaamaan omien jatkuminen.

    Onko se tehtävä kohtalon osoittama vai itse valitsema?
    Kohtalo. Itse valittu tie voi olla väärä tie (ja tämä ajatus tuli ihan lonkalta vahingossa, mutta näyttää hyvältä).

    Kuinka tämän tehtävän tai elämäntarkoituksen löytää?
    Kun ohittaa kaiken sen paskan, jota moderni maailma tuputtaa, pitäisi näiden tehtävien nousta esiin jostain verestä, sielusta, hengestä, miksi kukakin sitä tahtoo sanoa.

    Onko keinoja useampi?
    Varmasti.

    Onko tehtäviä tai elämän tarkoituksia useampi?
    Varmasti myös näitäkin, itse ajattelen asiaa vain valkoisen suomalaisen näkökulmasta.

    Synnyimmekö oppimaan jotakin?
    Toivottavasti, vaikka aika lailla pois-oppimiselta tämä alkaa vaikuttamaan, kun verrataan ihmistä nyt ja 200 vuotta sitten. Minne on hävinnyt se oikea viisaus, joka on korvattu bisnesvaistolla ja oman perseen ajattelulla, harmillista.

    Poissa kummo

    • Foorumimoderaattori
    • ***
    • Viestejä: 328
    Vs: Elämän tarkoitus..
    « Vastaus #2 : Tammikuu 12, 2014, 01:39:36 ip »
  •   0
  • VKR teki hyviä ensivastauksia ja erinomaisia pohdintoja. Keskustelua on helppo jatkaa tuon jälkeen :)

    Lainaus
    Onko jokaisella elämällä oma tehtävä?

    Huomautan että olen skeptinen omia uskomuksiani kohtaan. Esitän nyt vain sen mikä itselleni nyt on kohahtanut syistä ja toisista kovimmiten.

    Itse uskon sielunkiertoon ja sielunoppiin. Eli että tänne synnyttiin oppimaan jotakin. Jokaisella elämällä on oma tehtävä - kokea ja oppia.

    Esimerkiksi joku syntyy tänne temperamenttiseen kehoon oppiakseen pääsemään eroon aggressiosta. Jotkut syntyvät tänne kokemaan kiusaajanaolemisen ja osa syntyy tänne kokemaan kiusatuksi tulemisen. Jos sielu ei opi niitä asioita, joita hän tänne syntyi oppimaan, hän syntyy myös seuraavaan elämään oppimaan sen saman asian - tarkoitus olisi että sielu kypsyy ja vie tietoa elämienvälisessä maailmassa jollekkin suuremmalle (osa käyttää tästä nimeä Jumala, osa [joukko]tietoisuutta tai osa pitää sitä vain energiana).

    Lainaus
    Onko se tehtävä kaikilla sama?

    Omaan uskomukseen kuuluu se että ei ole - tai siis on sikäli että jokainen sielu kiertää samat tehtävät mutta näin tästä kropasta näin maanpäältä katsottuna minulla ei ole sama tehtävä kuin veljelläni, opettajallani, työnantajallani tai lähikaupan kassalla.

    Eli tällä kropalla ei ole sama tehtävä kuin toisella kropalla. Mutta pitkässä juoksussa kaikilla siuluilla olisi uskomusteni mukaan samat tehtävät.

    Lainaus
    Kannattaako pyrkiä onnellisuuteen?

    En ole varma onko tällä väliä.

    Jos tästä tulee pakkomielle niin sitä ei saavuta.

    Mutta sieluopin kannalta ei varmaan ole olennaista oliko elämänsäaikana onnellinen.. ellei onnellisuuden saavuttaminen ja kokeminen ollut juuri sen elämän se asia mikä piti saavuttaa

    Lainaus
    Entä suvun jatkamiseen?

    Vähän sama ku edelliseen - ei ole kaikille olennaista.

    Ymmärrän kyllä sen näkökulman (drwinismi, evoliitioteoria yms muut syyt) että suvun jatkaminen olisi elämän tarkoitus - itse en näe sitä olennaisena



    Vastaan loppuihin kysymyksiin myöhemmin.

    Poissa VKR

    • Juniorijäsen
    • **
    • Viestejä: 50
    Vs: Elämän tarkoitus..
    « Vastaus #3 : Tammikuu 12, 2014, 02:23:08 ip »
  •   0
  • Lainaus
    Entä suvun jatkamiseen?

    Vähän sama ku edelliseen - ei ole kaikille olennaista.

    Ymmärrän kyllä sen näkökulman (drwinismi, evoliitioteoria yms muut syyt) että suvun jatkaminen olisi elämän tarkoitus - itse en näe sitä olennaisena
    Ei varmasti jokaiselle ole olennaista tehdä lapsia, mutta näkisin, että ne jotka eivät poikuetta lähde kasvattamaan voivat silti olla suuria tekijöitä suvun jatkamisen mahdollistajina. En itsekään ole suunnitellut perhettä mallia lestadiolaiset, mutta ajattelin silti omilla toimillani turvata suvulleni ja kansalleni paremmat olosuhteet jatkaa omia sukuhaarojaan.

    Koska tiedemies-hommat ei irtoile, en osaa asiaa kamalasti ajatella esim. darvinismin kannalta. Mutta kyllä peruslaskutoimitukset onnistuu: jos emme tee lapsia, häviää tämä pohjoinen kansa. Asiaa voi ajatella vaikka siltä kannalta, miten tämän maailman menoihin elämässään vaikuttaa. Varmasti seuraavan 100 vuotta ihmiset tietävät tämän päivän "suuria" suomalaisia bisnesmiehiä ja politiikan spedejä, mutta entä sen sadan vuoden jälkeen? Sadan vuoden päästä kuitenkin sukulinja voi olla hyvinkin elossa, ja täynnä yksilöitä jotka yhdessä rakentavat taas parempaa kokonaisuutta. Siinä liike-elämän tai politiikan merkkihenkilöt jäävät jalkoihin.

    Oltiin radikaaleista kansallismielisistä ajatuksista ja ajattelijoista mitä mieltä tahansa, näkisin, että omien säilyttämisen ja lasten tulevaisuuden turvaaminen on vereen kirjoitettu fakta. Ja mikäs sen mukavampaa jälleensyntymisestä pitävienkin kannalta, kuin palata takaisin omien pariin, ja terveeseen ja turvalliseen maailmaan :)

    Poissa kummo

    • Foorumimoderaattori
    • ***
    • Viestejä: 328
    Vs: Elämän tarkoitus..
    « Vastaus #4 : Tammikuu 13, 2014, 12:11:23 ap »
  •   0
  • Jälleensyntymisestä itsessään voi lukea tuolta (ja sinne voi vastaillakkin): (linkki)

    Itsellä se usko on lähimpänä "dolores-oppia" (en tiedä mikä sen näkemyksen nimi oikeasti on..? mut avasin sitä juuri tuolla jälleensyntymiskeskustelussa).. ja siihen liittyy osittain tuo buddhalainen tasapainon hakeminen ja haluista pääseminen.

    Siihen sisältyy ajatus että kun "sielu vanhenee" (eli saa oppia) niin se alkaa vähemmän ja vähemmän olemaan riippuvainen ja liimautunut maanpäälliseen elämään. Yksi vertauskuva oli että nuori sielu käy kuoltuaan katsomassa kaikki läheiset läpi että niil on kaikki hyvin, sitten katsoo vielä omat hautajaiset ja vasta sitten lähtee kohti elämienvälistä tilaa.. kun taas vanha sielu ei välitä enää edellisestä kropastaan niin paljoa..

    Tältä kantilta katsottuna tuo jälkeläisten tekeminen siksi että saisi seuraa ei olisi sse haluttu juttu pitkässä juoksussa.. sitä harrastaisi nimenomaan nuoret sielut.

    Toisekseen tuohon oppiin kuuluu se ettei aika mene samalla tavalla kuin meillä - nykyinen elämä voi olla 1900 luvulla mutta mitäs jos seuraava elämä onkin 2300jkr ja sitä seuraava 600 ekr? Tällöin ei aina päädy ainakaan saman suvun piiriin - samat sielut toisaalta voivat silti olla läsnä (usein 5-12 sielua hengailee keskenään ja ovat läheisiä myös maanpäällisissä elämissä.. tämä antaa "sielunkumppanuudelle" aivan uudenlaisen näkökulman)



    Se suvun jatkamisesta.. jos keskustelu tästä jatkuu niin luon sille oman osion ja siirrän tekstit sinne varmaankin kopioina.. (keskustelu siis saa jatkua mihin suuntaan vain, teen keskusteluista pienin siirroin vain selkeämpiä.. toivottavasti ainakin)

    Pyrin vastaamaan 24 tunnin sisään loppuihin kysymyksiin.

    Ainiin ja kiitos VKR viestistäsi jälleen - en olisi jatkanut keskustelua ilman sitä.

    Poissa pavezi

    • Juniorijäsen
    • **
    • Viestejä: 67
    Vs: Elämän tarkoitus..
    « Vastaus #5 : Tammikuu 13, 2014, 02:05:58 ap »
  •   +1
  • Ehkäpä minäkin voisin yrittää avata hieman oman ajatteluni kehitystä tähän aiheeseen liittyen...

    Joitain vuosia sitten aloin kiinnostumaan filosofiasta ja minua vaivasivat etenkin yhteiskunnan ja yksilön väliseen suhteeseen liittyvät ongelmat. Tiedostin, että useimmat ihmiset olivat ihmiskunnan historian aikana hyväksyneet oman aikansa ja paikkansa harhaluulot vain siksi, että olivat sattuneet syntymään kyseiseen paikkaan ja aikaan. Olinko minäkin pelkkä ympäröivän kulttuurin tuote? Miten voisin tietää, ettei tämä kulttuuri ole aivan yhtä väärässä kuin kaikki aikaisemmatkin? Yritin kyseenalaistaa aivan kaikki uskomukseni ja etsin jonkinlaista perustaa, josta voisin olla varma. Tulin yksinkertaistetusti sanottuna siihen tulokseen, että järjen tai logiikan lait kyseenalaistaakseen olisi vedottava järkeen tai logiikan lakeihin, joten päätin perustaa ajatteluni niiden varaan.

    Minusta tulikin näihin aikoihin militantti ateisti ja jonkinlainen tiedeuskovainen, ihailin "neljää hevosmiestä", eli Sam Harrisia, Richard Dawkinsia, Christopher Hitchensiä ja Daniel Dennettiä. Kirjoitin YO-kirjoituksissa lähes fanaattisen esseen siitä, miten tiede johtaisi taikauskosta ja uskonnoista kärsivän maailman uuteen kukoistukseen. Ajattelin, että kaikki sanat voitaisiin määritellä tarkasti ja kaikki totuudet voitaisiin johtaa suoraan järjestä/logiikasta, näin uskoin löytyvän myös elämän tarkoituksen.

    Havaitsin kuitenkin, etteivät maailmamme ongelmat johtuneet (ainoastaan) uskonnoista, vaan pikemminkin talousjärjestelmästä. Tämän havaitseminen sai minut kiinnostumaan yhä enenevissä määrin radikaalista vasemmistolaisesta politiikasta, Marxilaisuudesta, anarkismista, kommunismista ja vastaavasta. Tiede ja järki muuttuivat toissijaisiksi, yhteiskunnalliset epäkohdat ensisijaisiksi.

    Luin paljon, etenkin internetistä, mutta myös jonkin verran vanhanaikaisia kirjoja. Kuuntelin kaikenlaisia puhujia ja ajattelijoita, joita internetistä sattui löytymään, New Age-guruista analyyttisiin filosofeihin, tiedemiehistä salaliittoteoreetikoihin, poliitikoista mystikoihin, stand up-koomikoista itämaisen filosofian edustajiin ja aivan kaikkeen niiden väleiltä. Etsin jotain ratkaisua näkemiini ongelmiin, innostuin usein ja luulin löytäneeni ratkaisun vain pettyäkseni aina uudestaan uutuudenviehätyksen kadotessa.

    Vajosin pitkäksi aikaa lievään masennukseen, koska en todellakaan tiennyt, mitä tekisin elämälläni, tai mikä sen tarkoitus oli. Uskoin tietäväni maailman ongelmista, mutta koin olevani voimaton ratkaisemaan niitä. Ympäröivä yhteiskunta ja kulttuuri alkoivat pinnallisuudessaan, välinpitämättömyydessään ja kylmyydessään tuntua vastenmielisiltä. Asiaa ei auttanut se, että kansantaloustieteen opiskelu yliopistossa oli valtava pettymys: ongelmista vaiettiin tai niitä vähäteltiin, luennoitsijat tuntuivat olevan täysiä idiootteja, kanssaopiskelijatkin kiinnostuneita vain bilettämisestä tai tulevasta hyväpalkkaisesta ammatista.

    Halusin aina kännissä puhua kavereilleni politiikasta ja filosofiasta, mutta radikaalien mielipiteideni ja varmaan myös keskustelutyylini ansiosta ajauduin lähinnä juupas-eipäs väittelyihin, eivätkä ihmiset tuntuneet juurikaan arvostavan tai ymmärtävän ajatuksiani. Näin jälkeenpäin ajateltuna ei jutuissani välttämättä aina ollut järkeäkään.

    En kuitenkaan luovuttanut, vaan jatkoin opiskelua ja pyrin jatkuvasti kehittämään itseäni. Lopulta ajatteluni oli johtanut minut aivan päinvastaiseen paikkaan, kuin mistä olin aloittanut. Totesin, että uskontojen sijaan ongelma oli niiden puute. Kristinuskon merkityksen katoaminen oli mielestäni jättänyt länsimaihin hengellisen tyhjiön, ongelmia olivatkin nihilismi, hedonismi ja juurikin tuo paljon mainostetun henkilökohtaisen onnellisuuden tavoittelu elämän ainoana päämääränä. Aloin nähdä yhä enemmän ja enemmän hyviä puolia uskonnoissa, niiden tuomassa yhteisöllisyydessä, uskonnollisissa kokemuksissa, niiden luonnekasvatuksessa ja niiden moraalisissa opetuksissa.

    Ajattelin, että jos ihmiset pystyvät uskonnon avulla paranemaan alkoholismista ja jopa fyysisistä sairauksista, miksei tätä uskon ja placebo-efektin voimaa pystyttäisi valjastamaan uuden uskonnon luomiseen. Uskonnon, joka mahdollisimman tehokkaasti loisi yhteisöllisyyttä, uskonnollisia kokemuksia, joka antaisi voimaa, lohtua, jaksamista, jne. ilman, että sen täytyisi vedota taikauskoon tai valheisiin.

    Näin siis tulin "uskoon", siis vain siihen uskoon, että usko on hyvä asia ja uskon, koska haluan uskoa. Pyrin tietysti uskomaan siihen mikä on totta, vertailemaan todisteita ja niin edelleen, mutta uskossa ei loppujen lopuksi ole kysymys jostain lauseista tai uskonkappaleista, jotka voisin allekirjoittaa, vaan tunteesta. Englanninkielessä on järkevästi eroteltu toisistaan "faith" ja "belief", faith viittaa siis juurikin tähän sisäiseen uskon tunteeseen, belief uskomuksiin.

    "Uskoon" tultuani löysin voimaa päättää jättää pelkäksi ideologiseksi kusetukseksi paljastuneen kansantaloustieteen opiskelun ja alkaa opiskella todellista intohimoani eli filosofiaa, vaikka tulevan työllistymiseni puolesta pelänneet vanhempani tätä hieman vastustivatkin. Toisaalta, tässä vaiheessa jollekin nykyisen tyyliselle yritykselle työskenteleminen ei enää paljoa muutenkaan kiinnostanut.

    Myös suurinosa kavereistani koki jonkinlaisen poliittisen heräämisen. Olemme nykyään hyvinkin samoilla linjoilla ja miettineet järjestäytymistä, uuden organisaation perustamista ja muuta innostavaa. Myös vanhempani ovat osoittaneet tukensa radikaaleille ideoilleni ja ennen tuntemani syyllisyys/vertaispaine (olenko hullu/foliohattu/sekopää/yhteiskunnan hylkiö jne) on käytännössä kadonnut.
     
    Mutta se elämän tarkoitus... Eli suhtautumiseni elämän tarkoitukseen on siis eksistentialistinen: jokaisen yksilön on itse luotava (jonkun mielestä ehkä löydettävä) oman elämänsä tarkoitus ja päämäärä ja sitten pyrkiä sitä kohti intohimoisesti ja rehellisesti.

    Koko elämän, universumin tarkoituksesta ajattelen, että se koostuu kaikista niistä yksittäisistä tarkoituksista ja päämääristä, joita tietoiset olennot täällä meidän planeetallamme ja mahdollisesti myös muilla ovat luoneet ja luovat. Valitettavasti osa näistä olennoista on ahneita ja itsekkäitä kontrollifriikkejä, jotka eivät anna muiden toteuttaa omia tahtojaan ja tarkoituksiaan, vaan pyrkivät hallitsemaan muita omaksi edukseen. Universumin Tahto olisikin siis sovittaa nämä eri olentojen päämäärät yhteen, niin, että ne voisivat harmonisesti tukea toisiaan, nostaen kaikki toisiaan korkeammalle ja korkeammalle, leikkien yhdessä sulassa sovussa keskenään.

    Heh, tulipas pitkä viesti, omaelämäkertahan on jo melkein valmis.. Mutta eipä tällaisia elämän tarkoituksia voi millään twitter viesteillä pohdiskellakaan.
    vainehdotus.blogspot.com

    Poissa kummo

    • Foorumimoderaattori
    • ***
    • Viestejä: 328
    Vs: Elämän tarkoitus..
    « Vastaus #6 : Tammikuu 13, 2014, 05:46:16 ip »
  •   0
  • Hienoa että on näkökulmia. Ymmärrän hyvin tuonkin ja jonkin aikaa pyrin samaan suuntaan (pidin itseäni tosin enemmän agnostikkona koska en puuttunut toisten uskomuksiin ja en ollut varma omistanikaan).

    Miltei kaikki muu olikin samansuuntaista omassa elämässäni paitsi että tietyt asiat tapahtui nuorempana tai vanhempana kuin Pavezilla.. niin ja masennustakaan en harrastanut kun sain tietoa niin tasaiseen tahtiin (enkä kaikkea kerralla) ja olin muutenkin suhteellisen tasapainoinen (ja sitäkautta valmis ottamaan sen tiedon vastaan).



    Vastaan nyt loppuihin kysymyksii(ni) kuten lupasin:

    Lainaus
    Onko se tehtävä kohtalon osoittama vai itse valitsema?

    Olen vähän molemmilla kannoilla mutt uskon että suuret kuviot ovat "jo päätetty" mutta yksityiskohtien suhteen meillä on päätäntävaltaa.

    Törmäsin proutismiin jokin aika sitten ja luennoitsija havainnollisti kuinka Kiina on tuhansien vuosien ajan mennyt samaa rinkiä kolmen aikakauden kautta: navigointikausi (rahanvalta), joka johtaa sotilaskauteen (ei tarkoiteta taistelijoita vaan pikemmin mielenosoittajia) ja joka johtaa älykkökaudelle (jolloin vallassa on joko hyvä tai paha diktaattori).. taidankin aloittaa proutismista oman keskustelun: (linkki)

    Eli tietyt tapahtumat johtavat tiettyihin tapahtumiin jolloinka voidaan sanoa että tietyt asiat "on jo kirjoitettu".. meistä kuitenkin riippuu se kuka esimerkiksi on älykkökauden diktaattori ja nouseeko hän valtaan huomenna vai 1000 vuoden päästä (siis jos haluaa vaikuttaa tuohon asiaan.. osaahan se ei kiinnosta)

    Lainaus
    Kuinka tämän tehtävän tai elämäntarkoituksen löytää?

    Taisinkin vastata tähän aiemmassa kommentissani..

    Toisaalta tuntuu että näitä mahdollisuuksia on monta..

    Jos uskoo sielun kiertokulkuun (doloreksen tapaan) niin silloin se tehtävä on sen sielun oppiminen ja kokeminen.. Tälläiset tehtävät löytää ikäänkuin itsestään.. joko miettimällä, analysoimalla, meditoimalla, sattumalta, "lukemalla" "symboleja" (esims numerologialla), etsimällä horoskoopeista.. keinoja on erilaisia mutta tuntuu siltä että se löytää kuka lähtee etsimään

    Mutta jos keskitytään tähän elämään ajattelematta jälleensyntymisen vaihtoehtoa niin silloinhan kukin luo oman tarkoituksensa - se voi olla juuri niin merkittävä kuin sen haluaa olla ja uskoo sen olevan.. Tiedeateistit joko ajattelevat että ollaan osa elämän kiertokulkua tai sitten viittaavat juuri oman suvun jatkaiseen tärkeänä tavoitteena (ja elämän tarkoituksena). (Enkä tietenkään halua yleistää.. ihmisiä on erilaisia.. puhuin stereotypiasta koska niin on käytännöllistä.. en tietenkään usko että jokainen tieteeseen nojautuva ateisti ajattelisi samalla tavalla).

    Lainaus
    Onko keinoja useampi?

    Vastasinkin äsken että on..

    Lainaus
    Onko tehtäviä tai elämän tarkoituksia useampi?

    Riippuu näkökulmasta.. Voi hyvinkin olla.

    Itse oikeastaan usko että on.. Mutta ymmärrän myös jos joku uskoo erilaisiin asioihin ja sitä kautta löytää itselleen vain yhden tarkoituksen (tai vastaavasti uskoo vielä erilailla ja ei usko elämällä olevan mitään tarkoitusta).

    Lainaus
    Synnyimmekö oppimaan jotakin?

    Khah.. en edes muistanut että lisäsin tämän kysymyksen.

    Vastaus löytyy kun lukee miun muut kommentit tässä keskustelussa.. olen sanonut saman asian eri tavoin useampaan kertaan :)

     

    Tippaajia: ####

    Sinun antamiasi: #### Umk

    Muiden tipit: #### Umk

    Tipit yhteensä: #### Umk

    Send bitcoins to
    Summa:
    Umk (minimi 0.2, maksimi 2, käytettävissä 0 Umk)
    Kommentti: